Duetto

Luokkakaverin omanlainen tapa ajatella ja toimia voi kummastuttaa meitä. Nepsypiirteisen luokkakaverin keskittymiskyky koulutyössä voi olla lyhyttä. Hänellä voi olla myös erilaiset tavat olla kaverien kanssa. Emme voi aina tietää, mitä luokkakaverin mielessä liikkuu tai minkä vuoksi hän toimii niin kuin toimii. Tietämättömyys voi saada aikaan kaverin syrjintää ja jopa kiusaamista.

On hyvä tutustua erilaisiin tapoihin ajatella ja toimia. Se auttaa myös itsensä kokemiseen hyväksi juuri sellaisena kuin on.  Luennolla mietitään yhdessä, miten voisi lisätä omaa erilaisuuden hyväksyntää.

Lasten erilaisista piirteistä tulee juttelemaan tutkija ja neuropsykologi Anneli Kylliäinen. Anneli on työssään tutkinut autismikirjon lapsia sekä lapsia, joilla on vaikeuksia keskittymisessä. Hän on erityisesti miettinyt, mitkä asiat voisivat auttaa näitä lapsia, ettei heillä olisi vaikeaa koulussa tai kotona.

Lisää Lasten akatemiasta tästä linkistä.

Vinkkinä varttuneemmille aiheesta kinnostuneille: Kello 14.00 samassa Duetto-salissa professori Sam Wass ja yliopistotutkija Anneli Kylliäinen kertovat lisää aiheesta otsikolla The Power of Predictability: Understanding the Development of Young Brain. Tämä tilaisuus on englanninkielinen.

Vuoden 2024 fysiikan ja kemian Nobel-palkinnot liittyvät molemmat tämän hetken suureen trendiin, tekoälyyn.

Fysiikan palkinto myönnettiin John Hopfieldille ja Geoffrey Hintonille, joilla on ollut merkittävä rooli nykypäivän koneoppimisessa käytettävien neuroverkkomenetelmien kehittämisessä. Moni saattoi olla aluksi yllättynyt kuultuan, että fysiikan palkinto on myönnetty koneoppimismenetelmien kehittämisestä. Osoittautuu kuitenkin, että näiden menetelmien kehityksessä on käytetty statistisesta fysiikasta peräisin olevia ideoita. Kyse on fysiikan osa-alueesta, joka kuvaa systeemejä, jotka koostuvat monesta samankaltaisesta osasesta. Esimerkiksi suuresta määrästä molekyylejä koostuvien kaasujen ominaisuuksia voidaan ymmärtää statistisen fysiikan menetelmin tarkastelemalla kaasumolekyylejä tilastollisesti. Vastaava tarkastelu sovellettuna neuroverkkoihin loi perusteet edelleen käynnissä olevalle koneoppimisen vallankumoukselle.

Kemian palkinto puolestaan myönnettiin tekoälyyn pohjautuvalle työlle proteiinien rakenteiden parissa. Proteiineilla on valtava määrä erilaisia tehtäviä soluissa, ja ne ovatkin siten lääketieteellisen tutkimuksen pääasiallinen kohde. Demis Hassabis ja John Jumper palkittiin heidän työstään AlphaFold2-tekoälymallin kehityksessä. AlphaFold2 ennustaa proteiinien kolmiulotteisen rakenteen niiden aminohappoketjujen perusteella ilman työläitä laboratoriokokeita, nopeuttaen valtavasti uusien lääkkeiden kehitystä. David Baker puolestaan palkittiin hänen työstään proteiinien suunnittelun parissa. Hänen Rosetta-työkalunsa toimii toiseen suuntaan kuin AlphaFold2, ennustaen aminohappoketjun, joka tuottaa halutun kolmiulotteisen rakenteen. Tämä lähestymistapa mahdollistaa täysin keinotekoisten proteiinien suunnittelun erilaisiin sovelluksiin.

Esityksissä käsitellään fysiikan ja kemian palkintojen taustaa ja niiden vaikutusta sekä tieteeseen että yhteiskuntaan. Lisäksi puhujat kertovat, miten palkintojen teemat näkyvät heidän omassa tutkimuksessaan ja tulevaisuuden suunnitelmissa.

Kovaa vauhtia digitalisoituva maailma on avannut ympärillemme täysin uudenlaisia virikkeitä, sisältöjä ja vuolaita tietovirtoja. Loputtomilta tuntuvien ärsykkeiden hallitseminen vaatiikin täysin uudenlaisia digitaalisen arjen hallinnan taitoja: esimerkiksi miten voimme luovia pois infoähkyn tunteesta ja vastustaa jopa addiktioksi yltyvää tarvetta uiskennella tiedon ja sisältöjen virroissa? Miten saavuttaa hallinnan ja tasapainon kokemuksia digitaalisessa arjessa?

Toisaalta tällä hetkellä monelle digitalisoituvan arjen sokeaksi pisteeksi jäävät digitaalisen toiminnan yhteiskunnalliset ja ympäristövaikutukset. Esimerkiksi pilvipalvelut jäävät usein abstrakteiksi ja kaukaisiksi arjesta: emme hahmotakaan samalla tapaa esimerkiksi lomakuvien pilveen tallentamisen energian ja veden kulutusta kuin perinteisten valokuvien kohdalla. Tällaiset piilevät kustannukset ja riskit tuovat uusia vaatimuksia ja asioita, joista olla huolissaan, mikä entisestään haastaa kestävän digitaalisen arjen saavuttamista.
Kuinka siis kestämme ja olemme kestäviä digitalisoituvassa maailmassa?

Mukana keskustelemassa teknologian ja käyttäytymisen risteyksiä tutkiva yliopistotutkija Iina Savolainen, digitaalisia hyvinvointisovelluksia tutkinut ja kehittänyt projektipäällikkö Kirsikka Kaipainen sekä kannattavuuden johtamiseen ja päätöksentekoon perehtynyt apulaisprofessori Tuomas Korhonen. Keskustelua vetää ihmiskeskeisen suunnittelun professori Thomas Olsson, joka johtaa digitalisaation ja kestävyyden yhteispeliä tutkivaa ja lisäävää DigiSus-tutkimusalustaa.

Tampereen yliopiston tutkijakollegiumin englanninkielisessä seminaarissa keskitytään pienten lasten kehitykseen. Kansainvälinen huippuasiantuntija, professori Sam Wass Itä-Lontoon yliopistosta kertoo esityksessään, kuinka ennakoitavuus tukee aivojen myönteistä kehitystä. Yliopistotutkija Anneli Kylliäinen kommentoi asiaa pienen neurokirjon lapsen ja hänen tukemisensa näkökulmasta.

The Tampere Institute for Advanced Study Talks series present: The Power of Predictability: Understanding the Development of Young brain

The two talks are followed by a discussion.

The speakers are:

• Professor Sam Wass (keynote), University of East London, U.K.
• Senior Research Fellow Anneli Kylliäinen, Tampere IAS, Tampere University

The session is chaired by Director Juha Teperi from Tampere Institute for Advanced Study.

Knowing what’s coming: Why predictability and routines drive brain development in children, and why they’re especially important for younger children?

 As parents, we often believe that our role is to encourage children to try new things – whether it’s a new food, book, TV programme, or hobby. In this talk, I discuss the neuroscience behind why young children seek out predictability and how this drives brain development. I explain how a child’s understanding of the world is shaped by sensory inputs through interactions with their environment (i.e., the things and people around them), from which they make predictions based on their current knowledge and beliefs. When these predictions are not met, they experience prediction errors or increases in entropy, signalling a discrepancy between expectation and reality. This increase in entropy requires them to update their internal model to minimise future surprises and uncertainty.

In part two of the talk, I review the existing literature on parental and environmental unpredictability (characterised by instability, inconsistency, and chaos) as a form of early life adversity and its role in shaping the early-developing brain during sensitive periods, particularly through increased stress reactivity. Children raised in unpredictable environments often remain in a constant hypervigilant state. Studies have shown that growing up in such environments negatively impacts future outcomes. Finally, I explore how exposure to environmental unpredictability not only contributes to long-term vulnerabilities but also creates immediate, fine-grained challenges in a child’s ability to process and acquire new information in both informal and formal learning contexts.

How parents can support the predictability in young children with neuroatypicalities?

Toddlers with neuroatypicalities, such as autism, often have an intense need for sameness. This can make learning new skills or adapting to everyday changes feel overwhelming. Their preference for sameness may serve as a way to cope with their challenges in predictability, helping them feel secure in a world that can seem uncertain or chaotic.

In this talk, I explain how parents can support their child’s growth by balancing their need for sameness with gentle strategies to build flexibility enabling learning. I share insights from the ongoing Gaze@Toddler project, which investigates how brief parental guidance can help support social interaction, sleeping, and eating in toddlers with neuroatypicalities.