Pääpuhujat:
Torstaina 12.5. klo 11.00-11.45 Professori Mari Hatavara, Tampereen yliopisto.
Perjantaina 13.5. klo 12.15-13.00 Professori Elina Druker, Stockholms universitet.
Perjantaina 13.5. klo 13.00-13.45 Dosentti Olli Löytty, Turun yliopisto.
Esittely: Mari Hatavara
Mari Hatavara on Suomen kirjallisuuden professori ja tutkimuskeskus Narraren johtaja Tampereen yliopistossa. Hänen tutkimusalueitaan ovat monitieteisen kertomuksentutkimuksen menetelmät, erityisesti kertovat äänet, fiktionaalisuus, asemointi, kirjallinen mieli ja kerronnallinen kommunikaatio sekä historiallinen romaani ja 1800-luvun estetiikka. Hatavara on muun muassa toimittanut erikoisnumerot ”Real Fictions” Narrative Inquiry 29:2 (2019, yhdessä Sam Browsen ja Alison Gibbonsin kanssa) ja ”Narrative and Experience: Interdisciplinary Methodologies between History and Narratology” Scandinavian Journal of History 47:1 (2022, yhdessä Reetta Eirasen, Ville Kivimäen, Maria Mäkelän ja Raisa Maria Toivon kanssa).
Pääpuheen abstrakti: Kirjallinen kieli ja mieli
Tämä esitelmä lähestyy kirjallisuudentutkimuksen merkityksiä tarkastelemalla kirjallisuuden luonnetta taiteenlajina. Keskityn erityisesti siihen, miten kirjallisuus tarjoaa keinoja esittää itsen ja toisten ajatuksia ja tunteita: mieliä tulkitsevina ja tulkittuina. Kirjallisuus rakentuu kerroksellisesti sekä erilaisista toisiaan lainaavista äänistä että viittauksista toisiin teoksiin ja taiteen perinteeseen. Se tuo näkyväksi mielen sekä tulkintoja tekevänä että tulkinnan kohteena ja tarkasteltuna niin sisältä kuin ulkoa päin. Kaunokirjallisuus tarjoaa tutkittavaksi kielellisesti esitettyjä mieliä, muita kielellisiä resursseja esittää maailmaa sekä tarinamalleja mahdollisista ja mahdottomista tapahtumakuluista.
Kirjallisuudentutkimuksen merkitykset kumpuavat menetelmistä, joilla analysoida kirjallisuuden kielellistämiä mieliä ja maailmoja. Tässä esitelmässä käytän esimerkkinä Saara Turusen novellia ”Hanna” teoksessa Jatkuu! Fanifiktiota kirjallisuutemme klassikoista (toim. Erkka Mykkänen, 2017, Gummerus). Romaanissa kirjailija-henkilöhahmon ja Minna Canthin teoksesta tutun Hanna-romaanihenkilön äänet ja tarinat kietoutuvat toisiinsa tavoilla, joka kohostaa merkityksenmuodostamisen tapoja sekä elämän jäsentämistä elämäkerralliseen muotoon. Lisäksi viittaan esitelmässä esimerkkeihin, joissa kaunokirjallisuudelle ominainen tapa esittää toisten mieliä esiintyy myös fiktion ulkopuolisissa kertovissa ympäristöissä.
Esittely: Elina Druker
Elina Druker on kirjallisuustieteen professori Tukholman yliopistossa, erityisalana lastenkirjallisuuden tutkimus. Hänen tutkimusaluettaan ovat lastenkirjallisuus, avantgarde- ja mediahistoria. Druker on julkaissut tutkimuksia kuvitushistoriasta, lasten- ja nuortenkirjallisuudesta, kuten myös modernismia ja avantgardea käsitteleviä julkaisuja, kuten Modernismens bilder (2008), Children’s Literature and the Avant-Garde (2015) ja Mångkulturell barn- och ungdomslitteratur (2017). Hänen tämänhetkinen tutkimusprojektinsa on kansainvälinen yhteistyöprojekti ”Photography in Children’s literature”, joka julkaistaan kirjana 2023. Druker on työskennellyt kirjakriitikkona, Astrid Lindgren Memorial Award -palkinnon tuomariston jäsenenä ja kirjasarjan ”Children’s Literature, Culture and Cognition” toimittajana.
Pääpuheen abstrakti: Utopian visions of a modern existence. Literary representations of children and modernity
Depictions of modernist art, architecture and technical innovation in literature, culture and advertising in the beginning of the 20th century can be seen as a means of equipping citizens in different classes and age groups with knowledge of a quickly changing world. The ambition to educate individuals to become “modern” citizens and consumers, better functioning, healthier and happier members of society, was expressed not only in literature and art, but also through various program declarations, evening classes and guidebooks. By analysing three selected examples of Nordic literature with accompanied toys or artefacts, from the 1920s, 1930s and 1940s, I will discuss what kind of symbolic meaning children and children’s play are given in a modernist context and what kind of historically-located practices and activities are evoked. Applying a broad understanding of the concept of literature, I will discuss how interaction of texts and artefacts, can be understood and studied in a wider cultural context.
Both texts and artefacts consist not only of their material form, but of an intricate network of social and cultural scripts that invite certain historically constructed uses and performances of these things. By postulating how actual children use texts and materials provided for them, I recognize the relationship between real children and constructions of children. Applying theories from consumer studies and childhood research as well as research on modernity and children’s literature, I will discuss how selected literary texts from this era express ideas about modernism and modernity. The studied material encapsulates radical ideas of change and development and, consequently, demonstrates utopian visions of a modern existence. It exhibits an interdisciplinary convergence between material culture, commercialism and modernism, raising questions about the social and historic significance of literary studies. Therefore, it is relevant to discuss how a broader understanding of the concept of text and literature, and a possibly changed perception of literature as a research area, affects our understanding and methods of literature research.
Esittely: Olli Löytty
Olli Löytty on Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuuden dosentti. Tällä hetkellä hän työskentelee Koneen Säätiön rahoittamassa tutkimushankkeessa ”Kirjallisuus ja lukeminen ilmastokriisin aikakaudella” (Helsingin yliopisto, 2021–2024). Jälkikoloniaaliseen teoriaan, nationalismiin, toiseuden ja siirtolaisuuden representaatioihin, kirjallisuuden monikielisyyteen ja ylirajaisuuteen, sarjakuvatutkimukseen ja empiiriseen ekokritiikkiin perehtynyt Löytty on tutkimusten ohella julkaissut tietokirjallisuutta ja esseistiikkaa. Hänen uusimmat teoksensa ovat yhdessä Annina Holmbergin kanssa kirjoitettu elämäkerta Ina ja Tito: kohtauksia Collianderien taiteilijaliitosta (Kirjapaja 2020) sekä keskustelua herättänyt esseekirja Jäähyväiset kotimaiselle kirjallisuudelle (Teos 2021).
Pääpuheen abstrakti: Kirjallisuudentutkimuksen yhteiskunnallisuudesta: traditioita, disipliinejä ja paradigmoja
Esitelmäkutsun saatuaan Löytty havahtui siihen tosiasiaan, että hän oli aloittanut kirjallisuuden opintonsa Tampereen yliopistossa yli 30 vuotta sitten. Koska hän on itse aina nauttinut siitä, kun joku varttuneempi tutkija ottaa asiakseen pohtia alan kehityslinjoja, hän antoi itselleen tehtäväksi katsoa tulosuuntaan ja miettiä, millä tavoin kirjallisuudentutkimuksen kohteet ja metodit ovat viime vuosikymmeninä muuttuneet – jos ovat muuttuneet. Näkökulmakseen hän on valinnut Tampereen yliopiston historiaan kiinnittyvän kysymyksen tutkimuksen yhteiskunnallisuudesta. Autoetnografiaakaan kaihtamattomalla esitelmällä on kaksi tavoitetta: 1) herättää keskustelua kirjallisuudentutkimuksen paikasta ja tehtävistä nyky-yhteiskunnasta ja 2) innostaa kirjallisuudentutkijoita pohtimaan oman oppialansa itseymmärrystä.