Työryhmät ja abstraktit

1 Aktuella fenomen inom forskning i socialt arbete

Torsdag 15.2. och fredag 16.2.
Grupps rummet: Päätalo C8
Arbetsgruppens språk: svenska
Ordförande: Camilla Granholm, Universitetslektor i socialt arbete vid Åbo universitet, PD
Stina Sjöblom, Universitetslärare i socialt arbete vid SSKH, PL

Syftet med arbetsgruppen är att samla svensk- och tvåspråkiga forskare inom socialt arbete kring
presentationer och diskussioner gällande pågående forskning och på detta sätt bidra till att synliggöra den
forskning i socialt arbete som bedrivs på svenska. Arbetsgruppen vill särskilt erbjuda doktorander i socialt
arbete ett forum för presentationer av den egna pågående forskningen på svenska, därtill välkomnas
presentationer från etablerade forskare vars forskningsområden tangerar aktuella fenomen inom socialt
arbete.

Arbetsgruppen tar i enlighet med forskningsdagarnas tema gärna emot presentationer som fokuserar på
verksamhetsmiljöer i förändring samt socialarbetets effekter, inte minst sådana med relevans för
svenskspråkig socialservice. Även annan forskning med relevans för den svenskspråkiga utbildningen och
forskningen i socialt arbete eller för de tvåspråkiga välfärdsområdena samt presentationer kring nordiska
frågor välkomnas varmt. Presentationerna kan vara teoretiskt, metodologiskt och/eller empiriskt
orienterade. Fokus kan t.ex. ligga på socialarbetets verksamhetsmiljöer, påverkningsmöjligheter och
effekter: Vilka strukturella och organisatoriska faktorer eller vilka arbetssätt och metoder främjar eller
hämmar välfärd på olika nivåer och i olika kontexer? Vilka effekter har samhällsförändringar och kriser på
det sociala arbetet och hur samverkar förändringarna med socialarbetares värderingar, etiska dilemman
och/eller agerande? Hur kan socialarbetare genom att bedriva påverkansarbete arbeta för förändringar?

2 Asiakirjat ja rekisteriaineistot tiedon muodostamisen välineinä tutkimuksessa ja sosiaalityössä

Torstai 15.2.
Työryhmän tila: Päätalo E221
Työryhmän kieli: suomi
Työryhmän vetäjät: Aino Kääriäinen, vanhempi yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto
Virve-Maria Toivonen, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto
Raija Kuronen, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto
Noora Mäkinen, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto

Sosiaalityössä asiakirjat ovat keskeinen tiedonmuodostuksen väline asiakkaan tilanteesta ja palveluntarpeista päätettäessä. Asiakirjat ovat myös työskentelyn ja ratkaisuiden lainmukaisuuden valvonnan välineitä. Asiakirjoilla on merkittävä rooli arvioitaessa työskentelyn vaikuttavuutta. Lainsäädännöllä ohjataan asiakastyön suuntaan, jossa asiakkaat pääsevät yhä enemmän lukemaan itseään koskevia asiakirjoja OmaKannasta.

Yhä enenevässä määrin asiakkaasta kertyy tietoa myös erilaisiin rekistereihin, niin sosiaalihuollossa kuin sen ulkopuolellakin. Rekisteritiedon avulla voidaan tutkia erityisesti sosiaalihuollon toimenpiteiden pitkän aikavälin vaikuttavuutta. Asiakirjat ja rekisteritieto ovat siten tärkeitä tutkimusaineistoja. Niiden käyttöä tähän tarkoitukseen valvotaan ja rajoitetaan toisiolailla ja Findatan organisoimalla lupajärjestelmällä.

Asiakirjoilla ja niiden kirjoittamisella on monia eri vaikutuksia:

1. Asiakirjojen kirjoittaminen vaikuttaa ammattilaisen työhön ja työskentelyyn
2. Asiakirjat vaikuttavat ihmisten elämään ja palveluihin
3. Asiakirjoista tehdään päätelmiä palvelujen laadusta, määrästä ja tarkoituksenmukaisuudesta
4. Asiakirjoista tulkitaan työskentelyn päätöksentekoa ja sen lainmukaisuutta.

Kutsumme työryhmään esityksiä, joissa pohditaan asiakirjatutkimuksen ja rekisteritutkimuksen mahdollisuuksia ja rajoituksia. Millaista tutkimustietoa tarvitaan vaikuttavan sosiaalityön tekemiseen? Miten asiakkaat otetaan mukaan dokumentointikäytäntöihin? Millaista eettistä arviointia ja tietosuojaratkaisuja asiakirja- ja rekisteritutkimus edellyttävät? Miten asiakastietojärjestelmät vaikuttavat dokumentointiin? Miten asiakirja- ja rekisteritietoa voidaan hyödyntää palveluiden kehittämisessä?

3 Historiallinen näkökulma sosiaalityöhön vaikuttajana

Perjantai 16.2.
Työryhmän tila: Päätalo A05
Työryhmän kieli: suomi
Työryhmän vetäjät: Jenni Simola, Helsingin yliopisto
Inka Söderström, Helsingin yliopisto

Sosiaalityö on koko historiansa ajan vaikuttanut ja pyrkinyt vaikuttamaan yhteiskuntaan ja ihmisiin. Pyrkimykset ovat olleet moninaisia ja sosiaalityö on mieltänyt tehtävänsä eri aikoina eri tavoin. Sosiaalityön vaikutuksia voidaan nähdä paitsi asiakkaina olevien yksilöiden ja perheiden hyvinvoinnissa, myös yhteiskunnallisissa muutoksissa. Sosiaalityön toimijat ovat osallistuneet esimerkiksi sosiaalisia ongelmia koskevan tiedon rakentamiseen ja eri väestöryhmien oikeuksien määrittelyyn. Vaikuttavuudella viitataan usein palveluista saatavaan hyötyyn, mutta myös ihmisten oikeuksia kaventaviin, yhteiskunnallista eriarvoisuutta lisääviin ja hyvinvointia heikentäviin vaikutuksiin on kiinnitettävä huomiota.

Sosiaalityön vaikutuksia ja vaikuttamisen pyrkimyksiä on aina tulkittava siinä historiallisessa ajassa ja paikassa, jossa ne ovat tapahtuneet. Sosiaalityön toimintaympäristöjen ja niiden muutosten tuntemus voi auttaa ymmärtämään nykypäivän ilmiöitä syvällisemmin. Toimintaympäristöt eivät rajoitu kansallisvaltioon, vaan myös suomalainen sosiaalityö on saanut merkittäviä kansainvälisiä vaikutteita jo ammatillistumisen alkuvaiheista alkaen. Sosiaalityön historian avoin ja kriittinen käsittely auttaa nykyajan ammattilaisia kehittämään omaa ammatillista itseymmärrystään suhteessa historialliseen jatkumoon.

Työryhmän tavoitteena on kannustaa sosiaalityön tutkijoita ja opiskelijoita ottamaan tutkimuksessaan huomioon historiallinen näkökulma tarkastelun kohteena olevaan aiheeseen. Kannustamme haastamaan hegemonisen aseman saaneita suuria kertomuksia sosiaalityön profession kehityksestä, ja tuomaan esiin myös vähemmälle huomiolle tai piiloon jääneitä puolia ammatin historiasta.

Työryhmään toivotaan esityksiä, joissa pohditaan sosiaalityön monenlaisia vaikutuksia yhteiskuntaan ja ihmisiin historiallisesta näkökulmasta. Esitykset voivat käsitellä niin lähihistoriaa kuin ammatillista sosiaalityötä edeltäviä sosiaalisen työn vaiheita. Esimerkiksi seuraavat aiheet ovat mahdollisia:

• Sosiaalityön tietoperusta ja muuttuvat toimintaympäristöt
• Sosiaalityön suhde erilaisiin ideologioihin ja aatteisiin
• Sosiaalityön itseymmärrys eri yhteiskunnallisissa konteksteissa
• Sosiaalityön vaikutukset ihmisten elämätilanteisiin ja elämänkulkuihin eri aikoina
• Sosiaalityön vaikutukset yhteiskuntaan eri aikoina

Toivotamme tervetulleeksi niin tutkimukseen perustuvat esitykset kuin muutkin puheenvuorot eri tieteenaloilta. Esimerkiksi sosiaalityön maisterintutkielman tekijät tai väitöskirjatutkijat voivat esitellä tutkimusaiheensa historiallista taustaa tai historioitsijat sosiaalityöhön kytkeytyvää tutkimustaan.

Työryhmän esitykset voivat olla suomen- tai englanninkielisiä, ja niitä koskeva keskustelu käydään esityksen kielellä. Työryhmän esitykset voivat myös erota muodoltaan perinteisestä konferenssiesityksestä esimerkiksi luovalla ilmaisulla, kunhan kuvaat esityksen toteutustavan abstraktissa.

4 Interventioiden implementointi ja vaikuttavuus

Torstai 15.2. ja perjantai 16.2.
Työryhmän tila: Päätalo D13
Työryhmän kielet: suomi ja englanti
Työryhmän vetäjät: Elina Aaltio, Helsingin yliopisto
Nanne Isokuortti, Helsingin yliopisto
Hanna Ristolainen, Itä-Suomen yliopisto

Vaikuttavuuden arviointi on viime vuosina herättänyt yhä enemmän kiinnostusta sosiaalityön käytännössä ja tutkimuksessa. Sosiaalityön ja sosiaalipalvelujen tutkimusperustan vahvistaminen on asiakastyön eettisen legitimoinnin kannalta tärkeää. Interventioiden vaikuttavuutta tulee arvioida, jotta niillä voidaan parhaalla mahdollisella tavalla vastata asiakkaiden tuen tarpeisiin. Samalla on olennaista tarkastella miksi, miten, kenelle ja missä olosuhteissa eri interventiot voivat toimia. Interventiot eivät aina toimi toivotulla tavalla uusissa ympäristöissä, ja toisinaan niillä voi olla myös ei-aiottuja myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia. Niin päättäjien kuin sosiaalityön organisaatioiden, työntekijöiden ja asiakkaiden tulisi aiempaa paremmin voida varmistua siitä, että käytäntöön jalkautettavilla interventioilla on mahdollisimman usein toivottuja vaikutuksia. Työryhmässä ollaan kiinnostuneita sekä implementointia, vaikuttavuutta että interventioiden vaikutusmekanismeja koskevista tutkimuksista, koska nämä ovat sidoksissa toisiinsa.

Interventioilla tarkoitamme työkaluja, menetelmiä, malleja tai ohjelmia, joiden sisältö ja tavoitteet on selkeästi määritelty. Niiden mittakaava voi olla mitä tahansa yksittäisistä työvälineistä laajempiin ohjelmiin.  Implementoinnilla tarkoitamme sitä prosessia ja niitä toimenpiteitä, joilla jokin valittu interventio pyritään saamaan käyttöön todellisissa olosuhteissa. Vaikuttavuudella tarkoitamme sitä, missä määrin interventio pystyy tuottamaan toivottuja tuloksia, esim. lisäämään asiakkaan hyvinvointia tai muuttamaan työntekijän työskentelytapoja. Vaikutusmekanismit kuvaavat taas sitä, miten interventiolla pyritään saavuttamaan toivotut tulokset.

Työryhmään toivotetaan tervetulleiksi empiiristä tutkimusta esitteleviä papereita, joissa käsitellään sosiaalityössä tai muissa sosiaalipalveluissa käytettävän intervention implementointia tai vaikuttavuutta. Tervetulleita ovat erilaisin menetelmin toteutetut tutkimukset kuten kokeelliset tutkimukset eri muodoissaan, monimenetelmälliset arviointitutkimukset, prosessiarvioinnit tai laadulliset arviointitutkimukset.  Myös kirjallisuuskatsaukset, joissa käydään läpi valittua interventiota koskevaa aiempaa empiiristä tutkimusnäyttöä, metodologiset paperit, joissa hyödynnetään esimerkkejä esittäjän omasta empiirisestä tutkimuksesta, tai käynnistysvaiheessa olevaa empiiristä tutkimusta koskevat tutkimussuunnitelmat ovat tervetulleita.

5 Kohti vaikuttavaa gerontologista sosiaalityötä

Torstai 15.2.
Työryhmän tila: Päätalo A05
Työryhmän kielet: suomi, esitys voi olla myös ruotsiksi ja englanniksi
Työryhmän vetäjät: Tiina Soukiala, Helsingin yliopisto
Mia Niemi, Helsingin yliopisto
Jenna Peiponen, Itä-Suomen yliopisto
Eeva Rossi, Lapin yliopisto

Gerontologinen sosiaalityö on kasvava ala sosiaalityössä, jonka tärkeys korostuu ikääntyvien
määrän lisääntyessä. Sen tavoitteena on turvata ja vahvistaa iäkkäiden ihmisten hyvinvointia ja
toimintakykyisyyttä sekä oikeuksien toteutumista ja yhteisöjen toimivuutta. Gerontologinen
sosiaalityö etsii kuitenkin edelleen paikkaansa osana palvelujärjestelmää, ja sitä koskeva tutkimus
on toistaiseksi melko vähäistä.

Gerontologisen sosiaalityön asiakkaat ovat tutkimusten mukaan haavoittuvassa asemassa, ja heidän
ongelmansa ovat kompleksisia. Sosiaaliset, terveydelliset ja taloudelliset ongelmat ovat tiiviisti
yhteydessä toisiinsa ja voivat olla seurausta vuosia tai vuosikymmeniä jatkuneesta huono-
osaisuudesta. Elämäntilanteiden ja tuen tarpeiden kompleksisuus kietoutuu yhteen rakenteellisten
haasteiden, kuten riittämättömien palvelujen, hoivan ja sosiaaliturvan kanssa. Palvelujärjestelmän
huomion kiinnittyessä iäkkäiden ihmisten toimintakykyyn ja terveyteen voivat sosiaaliset ongelmat
jäädä näiden varjoon tai jopa kokonaan tunnistamatta. Näin iäkkäät eivät myöskään ohjaudu
sosiaalityön palveluihin, vaan jäävät vaille tarvitsemaansa apua ja tukea.

Tieto gerontologisen sosiaalityön tarvetta aiheuttavista tekijöistä sekä ymmärrys sosiaalityön
käytännöistä iäkkäiden ihmisten kanssa on sirpaleista. Tietoa ja ymmärrystä kuitenkin vaaditaan,
jotta gerontologista sosiaalityötä voidaan kehittää ja sen vaikuttavuutta parantaa. Työryhmässä
tarkastellaan iäkkäiden erityisen tuen tarpeita, niiden taustalla olevia vaikeita elämäntilanteita sekä
sosiaalityötä heidän kanssaan. Sosiaalityö ei ole vain yksilö- ja perhekohtaista työtä, vaan myös
rakenteellista sosiaalityötä, jossa tuotetaan tietoa ja pyritään vaikuttamaan kohderyhmän
olosuhteisiin ja mahdollisuuksiin yhteiskunnassa. Työryhmän tavoitteena on syventää ymmärrystä
gerontologisen sosiaalityön moninaisista näkökulmista, jotka muodostavat perustan vaikuttavalle
gerontologisen sosiaalityön käytännölle.

Kutsumme työryhmään gerontologista sosiaalityötä erilaisista näkökulmista tarkastelevia esityksiä.
Esitykset voivat käsitellä iäkkäiden kompleksisia ja erityisen tuen tarpeita tuottavia elämäntilanteita
sekä gerontologisen sosiaalityön käytäntöjä niihin vastaamiseksi tai rakenteellisia kysymyksiä,
kuten palvelujen saavutettavuutta. Näkökulma voi olla teoreettinen, empiiriseen tutkimukseen
perustuva tai käsitellä esimerkiksi gerontologisen sosiaalityön käytäntöä.

6 Käytännön opiskelun ohjaus sosiaalityön ammatillista asiantuntijuutta ja toimijuutta rakentamassa

Torstai 15.2. ja perjantai 16.2.
Työryhmän tila: Päätalo A08
Työryhmän kieli: suomi
Työryhmän vetäjät: Rosi Enroos, yliopistonlehtori, Tampereen yliopisto
Arja Jokinen, yliopistonlehtori, Tampereen yliopisto
Tarja Juvonen, yliopettaja, Laurea Ammattikorkeakoulu

Sosiaalityön asiantuntijuus perustuu laaja-alaiseen yliopistokoulutukseen, joka rakentuu teoreettisen tiedon ja käytännön vahvassa vuorovaikutuksessa. Sosiaalityötä opiskelevan opiskelijan opintoihin sisältyy useampi työelämäjakso. Opitun teoreettisen tiedon soveltaminen tapahtuu ohjatun käytännön opiskelun avulla työpaikoilla. Käytäntöjaksot vahvistavat opiskelijoiden ammatillista osaamista ja ammatti-identiteettiä ja näin syventävät sosiaalityön asiantuntijuutta.

Käytännönopetusjaksoilla ammatillisten valmiuksien kehittymiseen vaikuttavat muun muassa opiskelijan ennakkotiedot ja taidot, opiskelijan ja ohjaajana työelämässä toimivan sosiaalityöntekijän välinen suhde sekä ohjaajan ohjausosaaminen. Ohjausosaamisella ymmärretään käytäntöjaksoa ohjaavan sosiaalityöntekijän kykyä tukea ohjattavan opiskelijan keskeisiä ammattitaidon oppimisen prosesseja sekä ammatillisen toimijuuden kehittymistä työn vuorovaikutustilanteissa ja ohjauskeskusteluissa. Koska opiskelijoiden ohjaus työpaikoilla vaikuttaa olennaisesti siihen, miten käytännössä opitaan sosiaalityön ammattilaisiksi, on tärkeää kiinnittää tutkimuksellista huomiota sosiaalityön opiskelijoiden työelämäjaksojen ohjaukseen.

Valtakunnallisesti sosiaalityön opiskelijoita ohjaavien sosiaalityöntekijöiden ohjausosaamiseen, opiskelijoiden ohjauksen laadukkuuteen ja ohjauksen kehittämiseen on pureuduttu vasta viime vuosina. Sosiaalityön yliopistoverkosto Sosnet suunnitteli ja toteutti ensimmäisen valtakunnallisen Sosiaalityön käytännön opetuksen ohjaajakoulutuksen (5 op) lukuvuonna 2021–2022. Koulutukseen sidottiin ohjausosaamisen pedagogista tutkimusta. Kyseistä tutkimusta esitellään tässä työryhmässä. Myös muut ohjaamiseen ja sosiaalityön käytännöissä oppimiseen liittyvät tulokulmat ovat tervetulleita, samoin muiden tieteenalojen ja professioiden näkökulmasta aihetta käsittelevät esitykset.

Työryhmään voi tarjota esityksiä, joissa tarkastellaan työelämäjaksojen roolia sosiaalityön ammatillisuuden vahvistamisessa sekä ylipäätään käytännön opiskelua ja ohjaamista sisältäviä kysymyksiä ja teemoja. Esitykset voivat olla teoreettisesti, menetelmällisesti tai empiirisesti orientoituneita ja käsitellä käytännöissä oppimista ja ohjaamista yksilöiden, työyhteisöjen tai yliopiston perspektiiveistä.

8 Mittarit sosiaalialan asiakastyössä

Torstai 15.2.
Työryhmän tila: Päätalo A07
Työryhmän kielet: suomi ja englanti
Työryhmän vetäjät: Sakari Kainulainen, Diakonia-ammattikorkeakoulu
Reija Paananen, Diakonia-ammattikorkeakoulu
Anni Vanhala, Pirkamaan hyvinvointialue
Varpu Wiens, Diakonia-ammattikorkeakoulu

Työryhmässä käsitellään mittaamista sosiaalityön eri ympäristöissä ja laajemminkin sosiaalialalla. Tavoitteena on tarkastella erilaisia mahdollisuuksia osoittaa sosiaalityön asiakasvaikutuksia ja vaikuttavuutta. Aihepiiriä voi lähestyä teoreettisesti tai empiirisesti. Työryhmään toivotaan erityisesti esityksiä tehdyistä empiirisistä tutkimuksista, kokeiluista ja kehittämisprojekteista. Esityksissä voidaan käsitellä mittaamista eri toimijoiden näkökulmasta ja arvioida mittaamisen yhteyttä asiakkaiden kohtaamiseen ja asiakasprosessin kokonaisuuteen. Työryhmässä voi myös esitellä uusia mittareita sosiaalialan käyttöön. Samoin on mahdollista lähestyä aihetta eri työmenetelmien ja tiedonkeruuvälineiden sekä tiedon hyödyntämisen näkökulmista.

9 Mitä vaikuttavuus ja vaikuttavuusperusteisuus tarkoittavat sosiaalipalveluissa?

Torstai 15.2.
Työryhmän tila: Päätalo D14
Työryhmän kieli: suomi
Työryhmän vetäjät: Ulriika Leponiemi, verkostojohtaja Transform-tutkimusalusta, tutkijatohtori, Tampereen yliopisto
Katja Kuusisto, johtaja Transform-tutkimusalusta, professori, Tampereen yliopisto
Katariina Similä, projektisuunnittelija, Pirkanmaan hyvinvointialue, kansallinen vaikuttavuuskeskus

Kansalaisten hyvinvoinnin haasteet ovat usein yhteen kietoutuneita, mikä tekee niihin vastaamisesta haastavaa. Sosiaalipalveluissa pyritään vastaamaan erityisen tuen tarpeessa olevien asiakkaiden moninaisiin palvelutarpeisiin. Toimenpiteiden arviointi on koettu tämän moninaisuuden takia usein haastavana. Vaikka tarve vaikuttavuuden arvioinnille on suuri, sen implementoiminen osaksi työn käytäntöjä on ollut vähäistä. On kuitenkin tärkeää, että meillä on tietoa siitä mitkä toimet ovat vaikuttavia missäkin tilanteissa. Myös sote-uudistuksen perusteluna ja keskeisenä tavoitteena on ollut julkisen palvelujärjestelmän vaikuttavuus eli sote-palvelujen saatavuuden, laadun ja julkisen talouden kestävyyden turvaaminen.

Sosiaalihuollon vaikuttavuutta on pyritty edistämään muun muassa rakenteisen kirjaamisen kehittämisellä ja entistä enemmän palveluiden vaikuttavuuden arviointia tehdään tutkimuksessa. Laajasti jaetaan kuitenkin ymmärrys siitä, että vaikuttavista sosiaalipalveluista ja sosiaalityön työkäytännöistä tarvitaan lisää tietoa ja että niiden vaikuttavuuden arviointia osana työn käytäntöjä tarvitaan lisää. Terveydenhuollon tutkimuksessa vaikuttavuuden arviointia on tehty pidempään. Sosiaalihuollon vaikuttavuuden arvioinnissa ei usein voida määrittää selkeästi vain yhtä toimenpidettä tai palvelutapahtumaa, jonka perusteella vaikuttavuus voidaan todeta. Miten vaikuttavuutta sosiaalipalveluissa voidaan jäsentää ja ymmärtää? Millaisia sosiaalipalveluiden vaikuttavuuden arvioinnin tapoja voidaan käyttää? Millaisilla arvioimisen tavoilla on ns. siirtovaikutusta, kun mietitään arviointitutkimusta geneerisenä, eri tieteenaloja yhdistävänä tutkimuksen tapana? Miten tutkittua tietoa saadaan välitettyä asiakastyön käytäntöjen, päätöksenteon ja myös johtamisen tueksi sosiaalipalveluissa?

Työryhmä järjestetään pyöreän pöydän keskusteluna, ja siinä hahmotetaan muun muassa näitä sosiaalipalveluihin ja sosiaalityöhön liittyviä vaikuttavuuden ulottuvuuksia ja suuntia. Miten sosiaalityön vaikuttavuuteen voi tutkimuksella vaikuttaa? Miten tutkimuksen pohjalta voidaan kehittää julkisen hallinnon käytännön toimintaa sen vaikuttavuusperusteisuuden vahvistamiseksi? Mikä on kansallisten toimijoiden, kuten esimerkiksi yliopistot, Vaikuttavuuskeskus, Vaikuttavuuden talo tai Vaikuttavuusseura, rooli vaikuttavuuden tutkimuksessa ja tukemassa nykyisiä hyvinvointialueellisia palvelurakenteita?

Työryhmän tarkoituksena on koota yhteen aihepiirin tutkijoita ja kehittäjiä sekä hahmottaa vaikuttavuuteen liittyvää tutkimusta. Toivomme työryhmäämme osallistujiksi tutkijoita, jotka jäsentävät tutkimuksensa sosiaalipalveluiden tai sosiaalityön vaikuttavuuden arvioinnin tutkimukseksi sekä muita toimijoita, jotka kokevat vaikuttavuuden arvioinnin merkitykselliseksi osana omia työtehtäviä sosiaalialalla.

Työryhmään lähetettyjen abstraktien perusteella kootaan moninäkökulmainen kokoonpano. Työryhmään ei toimiteta esityksiä, vaan työryhmä toimii keskustellen. Yleisö on tervetullut seuraamaan työryhmää.

Tilaisuudessa esittäytyvät ja keskustelun järjestävät Kansallinen vaikuttavuuskeskus www.vaikuttavuuskeskus.fi, Vaikuttavuuden talo (UEF) https://sites.uef.fi/vaikuttavuuden-talo/ sekä TRANSFORM-tutkimusalusta (TAU) https://research.tuni.fi/transform/. Tilaisuuden tavoitteena on löytää tapoja, miten järjestäjät voivat kehittää toimintaansa yhteisen tavoitteen eteen ja sekä edistää että tukea vaikuttavuuden tutkimusta sosiaalipalveluissa ja sosiaalityössä.

10 Monikielisyys sosiaalityön käytännöissä, koulutuksessa ja tutkimuksessa

Torstai 15.2.
Työryhmän tila: Päätalo E222
Työryhmän kielet: suomi, ruotsi ja englanti
Työryhmän vetäjät: Hanna Kara, Helsingin yliopisto ja Åbo Akademi
Eveliina Heino, Helsingin yliopisto ja Tampereen yliopisto
Camilla Nordberg,  Åbo Akademi

Sosiaalityö ja sosiaalityön tutkimus ovat monin tavoin kielen ja kielellisen ilmaisun ja kommunikoinnin lävistämiä. Kielierot ja monikielisyys sekä näihin linkittyvät kielelliset oikeudet ja kielellinen eriarvoisuus eivät kuitenkaan ole saaneet laajaa huomiota osakseen sosiaalityön tutkimuksessa ja koulutuksessa. Kielet nähdään usein neutraaleina välineinä sen sijaan, että niitä tarkasteltaisiin valtarakenteisiin kietoutuneina suhteina ja käytäntöinä. Yksi ratkaisu erikielisyyteen ja kielelliseen saavutettavuuteen sosiaalityössä ja sosiaalipalveluissa on asioimistulkkaus, jonka edellyttämiä käytäntöjä ja erityisosaamista on sosiaalityön tutkimuksessa ja koulutuksessa toistaiseksi problematisoitu vähän. Moni- ja erikielisyys ovat läsnä myös sosiaalityön tutkimuksessa, liittyen esimerkiksi monikielisiin empiirisiin tutkimusasetelmiin ja -kohtaamisiin, aineiston ja käsitteiden kääntämiseen osana analyysia ja kirjoittamista sekä tutkimukseen osallistuneiden pääsyyn osallisiksi tutkimuksen tuloksista käytävään keskusteluun.

Toivotamme tervetulleiksi työryhmään sekä teoreettisia että empiirisiä puheenvuoroja, jotka käsittelevät monikielisyyteen liittyviä kysymyksiä sosiaalityön käytännöissä, opetuksessa ja tutkimuksessa.

11 Oikeudet ja lainsäädäntö sosiaalityössä ja sosiaalityön tutkimuksessa

Torstai 15.2. ja perjantai 16.2.
Työryhmän tila: Päätalo A4
Työryhmän kielet: suomi ja englanti
Työryhmän vetäjät: Jenni Repo, väitöskirjatutkija, Tampereen yliopisto
Heikki Ranta, väitöskirjatutkija, Tampereen yliopisto

”Oikeus on liian tärkeä asia jätettäväksi vain lainoppineille ja sivuutettavaksi yhteiskuntatieteissä.” (Kaijus Ervasti, 2022)

Sosiaalityöhön kuuluvat olennaisena osana kysymykset oikeudesta ja oikeudenmukaisuudesta – sosiaalityön ajatellaankin olevan konkreettista ihmisoikeustyötä. Sosiaalityön käytännössä ja tutkimuksessa oikeuksien ja lainsäädännön pohtiminen onkin yksi luontaisista näkökulmista kohdattuihin ilmiöihin, ongelmiin ja muutoksiin. Erilaiset yhteiskunnalliset muutokset heijastuvat yleiseen ilmapiiriin ja muokkaavat myös lainsäädäntöä. Nämä muutokset puolestaan vaikuttavat sosiaalityön tekemiseen, sen reunaehtoihin sekä asiakkaiden oikeuksiin ja niiden toteutumiseen. Onkin tärkeää pysähtyä pohtimaan sitä, millaisia näkökulmia erilaiset oikeuksiin ja lainsäädäntöön liittyvät muutokset ja kehityskulut tuovat sosiaalityön tutkimuksen keskusteluihin sekä sosiaalityön käytäntöön ja vaikutuksiin.

Työryhmässä tarkastellaan oikeudellisia ja lainsäädännöllisiä näkökulmia sekä sosiaalityön tutkimuksessa että sen käytännöissä. Viime aikoina on enenevissä määrin puhuttu esimerkiksi yhteiskunnallisesta oikeustutkimuksesta ja/tai sosio-legaalisesta tutkimuksesta, joka yhdistää oikeustieteellistä ja yhteiskuntatieteellistä tutkimusta. Ryhmän yhtenä tavoitteena onkin luoda tilaa keskustelulle siitä, miten oikeuksiin ja lainsäädäntöön liittyviä teemoja voidaan tarkastella sosiaalityön tutkimuksen keinoin. Toiseksi ollaan kiinnostuneita siitä, miten ja millaisia sosiaalityöntekijöihin, sosiaalityön asiakkaisiin ja käytäntöihin liittyviä oikeudellisia ja lainsäädännöllisiä näkökulmia on tarkasteltu tai olisi tärkeää tarkastella sosiaalityön tutkimuksessa.

Työryhmään kutsutaan papereita esimerkiksi seuraavista teemoista: oikeuksien toteutuminen ja oikeusturva, lainsäädäntö vaikuttamisen ja vaikuttavuuden keinona, muuttuvien toimintaympäristöjen vaikutukset oikeuksiin ja oikeuksien toteutumiseen (esim. pandemia, hyvinvointialuemuutos, lastensuojelun asiakasmitoitus ja muut lainsäädännölliset muutokset). Lisäksi ryhmään voi tuoda menetelmiin ja tutkimuksellisiin lähestymistapoihin liittyviä esityksiä esimerkiksi yhteiskunnallisen lainsäädäntötutkimuksen näkökulmasta.

12 Osallisuus, tieto ja valta sosiaalityössä

Torstai 15.2. ja perjantai 16.2.
Työryhmän tila: Päätalo A3
Työryhmän kieli: suomi
Työryhmän vetäjät: Maija Mänttäri-van der Kuip, Jyväskylän yliopisto
Marja Hekkala, Tampereen yliopisto
Anna-Maria Isola, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Turun Yliopisto
Sanni Tiitinen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Osallisuuden edistäminen on yksi keskeisimpiä sosiaalityötä ohjaavan lainsäädännön tavoitteita ja ammattieettisiä periaatteita. Osallisuus tarkoittaa esimerkiksi yhteyttä hyvinvoinnille välttämättömiin resursseihin (mm. asunto, ruoka, sosiaaliset suhteet), hyvinvointia tukevaa toimintaa (mm. nähdyksi tulemista, osallistumista, yhteisen hyvän luomista ja siitä nauttimista) sekä kokemusta kuulumisesta, arjen ennakoitavuudesta, omasta pystyvyydestä ja oman elämän merkityksellisyydestä. Näiden parissa työskentely on sosiaalityön ydintehtävä.

Osallisuuden edistämisestä on 2010-luvulta alkaen käytetty enenevässä määrin myös osallisuustyön käsitettä. 2020-luvun analyysit osallisuustyöstä korostavat sitä, että käytettävissä olevan vallan tunnistaminen ja vallan jakaminen ihmisille, joilla on etäisyyttä yhteiskunnalliseen valtaan, on osallisuustyön ydintehtävä. Valta puolestaan punoutuu tiedon kanssa yhteen niin, että esimerkiksi asiakkailla, osallistujilla, sosiaalityöntekijöillä ja tutkijoilla on eri määrä tietoa koskevaa valtaa (epistemic power) käytettävissään. Tämä tuo näkyväksi osallisuuden jännitteisyyden sosiaalityössä: osallisuus vaatii kumppanuutta ja vastavuoroisuutta, mutta asiakkaan rooli on usein kapea ja epäsuhtainen apua tarjoavan ammattilaisen tai tutkijan roolin kanssa.

Vaikka osallisuuden edistämistä pidetään sosiaalityön itsestään selvänä tehtävänä, on osallisuus jäänyt sosiaalityössä kuitenkin yllättävän epämääräiseksi. Työryhmä kutsuu tutkijoita ja sosiaalityöntekijöitä tarkastelemaan osallisuutta ja osallisuustyötä sosiaalityön ja sen tutkimuksen käsitteinä, käytäntöinä ja osallisuutta edistävinä oivalluksina. Esitys voi käsitellä esimerkiksi sitä, millaisia osallisuuden edistämisen areenoita sosiaalityössä ja sen tutkimuksessa on, mitä vaikutuksia tietoa koskevan vallan jakamisella asiakkaiden/osallistujien kanssa on sosiaalityön ja sen tutkimuksen käytäntöihin tai millaisia ovat ne käytännöt, joissa osallisuuden edistäminen on onnistunut erityisen hyvin.

13 Rakenteellinen sosiaalityö yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineenä

Torstai 15.2.
Työryhmän tila: Päätalo A31
Työryhmän kielet: suomi ja englanti
Työryhmän vetäjät: Kati Närhi, YTT, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Jyväskylän yliopisto
Sirpa Kannasoja, YTT, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Jyväskylän yliopisto

Rakenteelliseen sosiaalityöhön kiteytyy ajatus sosiaalityöstä yhteiskunnallisia reformeja edistävänä muutostyönä. Tässä mielessä rakenteellisella sosiaalityöllä on vahvat sitoumukset kriittistä ja radikaalia teoriaa, ihmisoikeusnäkökulmaa sekä yhteiskunnallista vaikuttamista kohtaan. Suomessa rakenteellisen sosiaalityön ymmärrystä on muokannut vahvasti yhteys hyvinvointivaltioon siten, että tulkinnassa on korostunut viranomaiskeskeisyys, sosiaalipoliittinen toiminta ja tiedon merkitys. Tavoitteena on ollut kehittää yhteiskuntaa suuntaan, joka ehkäisee sosiaalisia ongelmia sekä tuottaa tasa-arvoa ja hyvinvointia.

Työryhmän tavoitteena on syventää ymmärrystä rakenteellisesta sosiaalityöstä yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineenä ja sosiaalityön käytäntönä. Työryhmään toivotaan esityksiä, joissa esitellään rakenteellisen sosiaalityön käsitteellistä ja/tai empiiristä jäsennystä ja/tai käytännön esimerkkejä rakenteellisen sosiaalityön toteutuksesta niin osana julkista kuin muilla sektoreilla tehtävää sosiaalityötä. Myös esitykset, joissa tarkastellaan rakenteellisen sosiaalityön kehittämisen erilaisia käytäntöjä ovat tervetulleita.

15 Sosiaalityö ja politiikka

Torstai 15.2. ja perjantai 16.2.
Työryhmän tila: Päätalo A2b
Työryhmän kielet: suomi ja englanti
Työryhmän vetäjät: Jiri Nieminen, YTT, yliopistonlehtori (ma.), Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius
Nina Rantamäki, YTT, tutkimuskoordinaattori, Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius
Tuomo Kokkonen, YTT, yliopistonopettaja, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Jyväskylän yliopisto

Politiikka avaa näköaloja sosiaalityöhön oppialana ja ammattikuntana kuten myös sosiaalityön asemaan yhteiskunnassa. Sosiaalityö ja politiikka -työryhmä tutkii politiikan, politisoinnin, politikoinnin ja/tai policyn kysymyksiä sosiaalityössä.

Yksi tapa hahmottaa sosiaalityön ja politiikan suhdetta on lähestyä sitä kolmella eri tasolla politiikan suppeasta, välittävästä ja laajasta merkityksestä lähtien. Suppeassa merkityksessä politiikka koskee valtion julkista vallankäyttöä. Tällöin sosiaalityö voidaan nähdä byrokraattisena työnä, jossa sen poliittisuus ilmenee lähinnä hallinnollisena päätösten implementointina, jolloin yksittäisen sosiaalityöntekijän vaikutusmahdollisuudet ovat ohuet. Välittävässä merkityksessä politiikka puolestaan asettuu osaksi valtion ja kansalaisyhteiskunnan suhdetta. Tällöin politiikan ja sosiaalityön suhde voidaan ymmärtää kumppanuutena, jossa sosiaalityöntekijä on asiakkaansa tai asiakaskuntansa tukena. Sosiaalityön ja asiakaan kumppanuus nousee keskeiseksi, kun pyritään oikaisemaan asiakkaan kohtaamia epäoikeudenmukaisuuksia tai jos toimitaan hänen tukenaan palveluiden tai etuisuuksien hakemisessa, esimerkiksi hallinto-oikeudessa. Myös sosiaalityön toiminta asiantuntijana lainsäädännön valmistelussa sekä palveluiden kehittämisessä tai yhteiskuntasuunnittelussa voidaan nähdä politiikaksi välittävässä merkityksessä.

Kolmanneksi eli laajassa merkityksessä politiikka on mikä tahansa sosiaalinen suhde, johon liittyy ristiriitoja. Tämän tyyppisestä poliittisuudesta hyviä esimerkkejä ovat mielenosoitukset ja erilaiset aktiot, joissa sosiaalityöntekijät tai sosiaalityön tutkijat ja asiantuntijat – mahdollisesti yhdessä asiakkaiden kanssa – vaativat parempaa maailmaa ja oikeudenmukaisuutta. Laajaan politiikan merkitykseen liittyvät kysymykset: Miksi sosiaalityön ammattikunnan sanotaan olevan poliittisesti hiljaista? Miksi eduskunta-, alue ja kuntavaaleissa ehdokkaat harvoin profiloituvat sosiaalityöntekijöinä? Politiikan välittävään ja laajaan merkitykseen liittyen voidaan myös kysyä, millaiseksi sosiaalityön poliittisuus muotoutuu maissa, joissa sosiaalityöllä ei ole niin tiivistä suhdetta hyvinvointivaltioon, eikä siten mahdollisuutta käyttää yhteiskunnassa julkista valtaa?

Otamme vastaan esityksiä, jotka pohtivat politiikan, politisoinnin, politikoinnin ja/tai policyn sekä sosiaalityön suhdetta niin yksilö-, ryhmä kuin järjestelmätasolla Suomessa tai globaalisti. Esitys voi olla esimerkiksi (aate)historiallinen katsaus, käsitteellinen analyysi tai empiirinen tapaustutkimus.

16 Sosiaalityö katastrofien parissa – käsitteet, käytännöt ja merkitys

Torstai 15.2.
Työryhmän tila: Päätalo A06
Työryhmän kielet: suomi ja englanti
Työryhmän vetäjät: Sanna Hautala, YTT, sosiaalityön professori, Lapin yliopisto
Enni Mikkonen, YTT, yliopistotutkija, Lapin yliopisto

Kriiseiksi ja katastrofeiksi kärjistyvät tapahtumat ovat vaikuttaneet ihmiskuntaan läpi sen historian. Viimeisten vuosikymmenten aikana ne ovat kuitenkin lisääntyneet ja saaneet uusia merkityksiä. Muun muassa uusliberalismi, ihmisten ylirajainen liikkuvuus ja digitalisaatio ovat rakentaneet uudenlaista globaalia keskinäisriippuvuutta. Katastrofit ovat nopealla tahdilla ketjuuntuneet, tiivistyneet ja limittyneet toisiinsa esimerkiksi ilmastonmuutoksen myötä (Harrikari & Rauhala 2019). Katastrofit eivät ole vain kaukaisia tapahtumia, vaan kriisit kuten globaali pandemia ja sota Euroopassa ovat horjuttaneet hyvinvointia, turvallisuuden tunnetta ja arjen reunaehtoja myös Suomessa.

Katastrofit aiheuttavat inhimillistä hätää ja moninaista haavoittuvuutta. Ne tuottavat, paljastavat ja vahvistavat sosiaalista eriarvoisuutta. Katastrofit liittyvät näin ollen monessa merkityksessä sosiaalityöhön ja sen kykyyn ja valmiuksiin vastata katastrofiolosuhteissa elävien tai niistä tulleiden ihmisten avun tarpeisiin. Sosiaalityö katastrofeissa paikantuu paitsi sota- ja konfliktialueille sekä luonnonmullistusten ja ympäristötuhojen keskelle, mutta myös sosiaali- ja kriisipäivystykseen, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten keskuuteen sekä sosiaalityön kentälle laajemmin. Tästä huolimatta katastrofisosiaalityön käsite sekä sosiaalityön rooli, tehtävä ja paikka katastrofityössä ovat suhteellisen tuntemattomia suomalaisessa sosiaalityössä (ks. kuitenkin Rapeli 2017). Sosiaalityössä tarvitaankin uusia avauksia, käytäntöjä ja näkökulmia kriisien ja katastrofien inhimillisten seurausten kohtaamiseen, menetelmien kehittämiseen ja valmiuteen.

Pohdimme työryhmässämme sosiaalityön merkitystä ja vaikuttavuutta kriiseissä ja katastrofeissa moninaisesta näkökulmasta. Tarkoituksemme on keskustella siitä, millä tavoin kriisien ja katastrofien välittömiä ja hidaskestoisia seurauksia voitaisiin työstää sosiaalityön keinoin erityisesti haavoittuvimmissa konteksteissa. Olemme kiinnostuneita muun muassa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, ihmisoikeuksien ja -arvon kysymyksistä sekä intersektionaalisesta analyysista kriiseissä ja katastrofeissa: Miten kulttuuriin, uskontoon, kansallisuuteen, etnisyyteen, sukupuoleen ja muihin risteäviin ulottuvuuksiin liittyvät dynamiikat rakentavat haavoittuvuuksien ja eriarvoisuuden konteksteja katastrofiolosuhteissa?

Toivotamme työryhmäämme tervetulleiksi niin tieteelliset kuin käytännöstä ammentavat puheenvuorot. Esitykset voivat käsitellä esimerkiksi seuraavia teemoja:

• Ihmisten hädän, menetysten ja läheisistään eroon joutumisen kohtaaminen sosiaalityössä
• Sosiaalityön osaaminen, menetelmät ja vaikuttavuus kriisejä ja katastrofeja kohdanneiden ihmisten parissa
• Sosiaalityön rooli ja asiantuntijuus monitoimijaisessa ja -ammatillisessa kriisi- ja katastrofityössä
• Sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ihmisoikeudet, haavoittuvuuden kontekstit ja sosiaalityön etiikka kriiseissä ja katastrofeissa
• Kriisien ja katastrofien käsitteelliset ja teoreettiset kysymykset sosiaalityössä

18 Taloudellinen huono-osaisuus ja (talous)sosiaalityö

Perjantai 16.2.
Työryhmän tila: Päätalo A06
Työryhmän kielet: suomi, ruotsi ja englanti
Työryhmän vetäjät: Minna Zechner, Helsingin yliopisto
Katri Viitasalo, Helsingin yliopisto

Taloudellista huono-osaisuutta tarkastellaan yleensä muun muassa kotitalouden käytettävissä olevien tulojen tai viimesijaisten etuuksien käytön kautta. Keskeistä on yksilön oma kokemus, jolloin taloudellinen huono-osaisuus voi olla muun muassa tyytymättömyyttä elin- tai tulotasoon, vaikeuksia tyydyttää omia ja läheisten tarpeita, riittämätöntä tuen saantia, kykenemättömyyttä huolehtia veloista sekä tulevaisuuden suunnittelun hankaluutta. Taloudellisen huono-osaisuuden taustalla voi olla taloudellista tai muuta väkivaltaa, iäkkäillä lisääntyviä hoivan tarpeita ja niistä aiheutuvia kustannuksia, riippuvuuksia, yllättäviä tilanteita kuten pandemia, tai lama tai jatkumo taloudellisesti omia tai muiden epäedullisia valintoja tai tekoja. Taloudellinen huono-osaisuus vaikuttaa monin tavoin hyvinvointiin, toimintakykyyn ja esimerkiksi lapsiperheissä vanhemmuuteen.

Sosiaalityössä erilaisten taloudellisten kysymysten ja niistä johtuvien ongelmien parissa työskentely on tärkeää, ja onkin alettu puhua taloussosiaalityöstä erityisenä sosiaalityön alueena, osaamisena ja tutkimuksen kohteena. Taloussosiaalityö on talous- ja toimeentulokysymyksiin kohdistuvaa sosiaalityötä. Tavoitteena on vahvistaa taloudellisesti haavoittuvaan asemaan joutuneiden taloudellista toimintakykyä poistamalla rakenteellisia esteitä ja turvaamalla pääsy tarkoituksenmukaisten palvelujen piiriin. Taloussosiaalityön tutkimus kohdistuu usein institutionaalisiin ja sosiaalisiin rakenteisiin, ajatuksiin ja asenteisiin, jotka ohjaavat ihmisen suhdetta rahan käyttöön.

Millaista on taloudelliseen huono-osaisuuteen vaikuttava sosiaalityö? Millaisia vaikuttavia menetelmiä on käytössä? Entä millaista tutkimustietoa tarvitaan (talous)sosiaalityöstä ja taloudellisesta huono-osaisuudesta ilmiönä, jotta voidaan edistää yhdenvertaisuutta ja ihmisten taloudellista ja sosiaalista hyvinvointia rakenteellisten muutosten keskellä? Työryhmään kutsutaan monenlaisia taloudellisiin kysymyksiin keskittyviä esityksiä, jotka voivat olla käytännöstä ponnistavia pohdintoja ja kehittämistä, empiiristä tai teoreettista tutkimusta, jossa hyödynnetään määrällisiä, laadullisia tai useita erilaisia menetelmiä.

19 Vaikuttava vuorovaikutus sosiaalityössä

Torstai 15.2. ja perjantai 15.2.
Työryhmän tila: Päätalo C6
Työryhmän kielet: suomi ja englanti
Työryhmän vetäjät: Tuuli Lamponen, sosiaalityö, Valtiotieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto
Eveliina Heino, sosiaalityö, Valtiotieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto
Johanna Moilanen, sosiaalityö, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Jyväskylän yliopisto

Hyvä ja toimiva vuorovaikutus on keskeinen ja usein itsestään selvänä pidetty elementti sosiaalityön
asiakastyössä. Sosiaalityöntekijän hyvät vuorovaikutustaidot on aiemmassa tutkimuksessa todettu
edellytykseksi laadukkaalle ja vaikuttavalle sosiaalityölle, luottamuksen rakentamiselle ja kuulluksi
tulemisen kokemukselle, sovittuihin tavoitteisiin sitoutumiselle ja osallistavalle työskentelylle.
(Forrester ym., 2019.) Sosiaalityö on kuitenkin haastava konteksti vuorovaikutukselle, sillä
asiakastyössä tasapainotellaan tuen ja kontrollin välillä sekä yritetään edistää asiakkaiden oikeuksien
toteutumista toisinaan varsin haastavissa ja monimutkaisissa olosuhteissa. Vuorovaikutuksessa kertyy
erilaista tietoa asiakkaasta ja tietoa myös käytetään tavoitteiden saavuttamiseksi.

Tässä työryhmässä pohditaan, mitä vaikuttava vuorovaikutus merkitsee sosiaalityössä. Lähtökohtana
on se, että sitä voidaan tarkastella eri osapuolten näkökulmista ja eri konteksteissa, sosiaalityön
palveluissa ja rakenteissa, esimerkiksi monitoimijaisessa yhteistyössä tai johtamisessa. Sitä voidaan
tarkastella erilaisina menetelminä tai interventiona.

Työryhmään ovat tervetulleita vaikuttavaa vuorovaikutusta ilmiöpohjaisesti, teoreettisesti tai
menetelmällisesti jäsentävät esitykset, sekä erilaiset vaikuttavan vuorovaikutuksen mallinnukset tai
vaikuttavaa vuorovaikutusta arvioivat ja kehittävät puheenvuorot. Työryhmässä keskustellaan ja
etsitään vastauksia muun muassa seuraaviin kysymyksiin: Mitä on vaikuttava vuorovaikutus
sosiaalityössä, asiakastyön eri vaiheissa, tai arvioinnin ja päätöksenteon kontekstissa? Millaisin
menetelmin vaikuttavaa vuorovaikutusta voidaan edistää? Miten vaikuttavalla vuorovaikutuksella
voidaan tukea asiakkaan osallisuutta ja oikeuksien toteutumista? Miten erilaiset kieleen ja kulttuuriin
liittyvät kysymykset tulisi ottaa huomioon? Millaista tutkimusta sosiaalityön ja muiden
lähitieteenalojen parissa tehdään tähän teemaan liittyen?

20 Vaikuttavuusperusteisuus lasten ja nuorten palveluissa, case Lapset ja Nuoret SIB

Torstai 15.2.
Työryhmän tila: Päätalo A2a
Työryhmän kieli: suomi
Työryhmän vetäjät: Riikka Westman, hankepäällikkö, Lapset ja nuoret SIB, Lastensuojelun Keskusliitto
Vesa Sarmia, kumppanuusjohtaja, Diakonissalaitos

Miten syrjäytymistä voidaan ehkäistä vaikuttavasti? Miten ennakoivan ja ehkäisevän tuen vaikuttavuutta voidaan mitata? Työryhmässä syvennytään vaikutusten ja vaikuttavuuden mittaamiseen sekä vaikuttavuusperusteiseen hankintaan osana lasten ja nuorten palveluita sekä keskustellaan teemasta alustusten jälkeen.

Vaikuttavuusperusteinen hankinta on uutta lasten ja perheiden palveluissa. Työryhmässä käydään läpi vaikuttavuusinvestoimiseen perustuvaa Lapset ja nuoret SIB -hanketta eri näkökulmista (kunta/hyvinvointialue, palveluntuottaja, rahoittaja). Lapset ja nuoret SIBissä on kahdeksan kuntaa – Helsinki, Hämeenlinna, Jyväskylä, Karkkila-Vihti, Lohja, Tampere ja Vantaa. Jokaisessa kunnassa on omat kohderyhmät, joita tuetaan sijoittajien investoimien interventioiden avulla. Vaikuttavuutta seurataan vuoteen 2031 saakka. Jos vaikuttavuutta on syntynyt, kunta/hyvinvointialuea maksaa rahastolle tulospalkkiota. Pääyhteistyökumppaneita ovat HDL/Vamos, Icehearts, Nuorten Ystävät ja SOS-Lapsikylä. Rahastoa hoitaa S-Pankki Rahastoyhtiö Oy. Lastensuojelun Keskusliitto toimii hankkeen koordinaattorina ja interventioiden hallinnoijana. THL tekee pitkittäistutkimusta ehkäisevän toiminnan kustannusvaikuttavuudesta.

Lapset ja nuoret SIBissä vaikutukset ja vaikuttavuus ovat toiminnan punainen lanka. Työryhmässä kunnan/hyvinvointialueen edustaja esittelee yhteiskunnalliseen mallinnukseen perustuvan analyysin, miksi vaikuttavuus tietylle kohderyhmälle on tärkeää saavuttaa sekä miten sitä mitataan. Käymme läpi Lapset ja nuoret SIB -hankkeen erilaisia kohderyhmiä ja vaikuttavuusmittareita – miksi niihin on päädytty sekä miten ne vaikuttavat asiakastyöhön. Palveluntuottajan edustaja kertoo syvemmin hyvinvointivaikutusten mittareista, tuloksista sekä miten niitä hyödynnetään edelleen asiakastyössä osana tiedolla johtamista. Työryhmässä on mukana myös THL:n puheenvuoron SIBin vaikuttavuudesta tai yhteiskunnallisen hyödyn mallinnuksesta.

Työryhmään ei ole avointa abstraktihakua. Yleisö on tervetullut kuuntelemaan esityksiä.

Lisätietoa Lapset ja Nuoret SIBistä:
Hanke https://www.lskl.fi/hankkeet/lapset-sib/
Anni Kyösti ja Jenni Airaksinen: Hyvinvointipalveluissa kohti vaikutusten hankintaa? Case Lapset-SIB https://journal.fi/focuslocalis/issue/download/7929/1260
Artikkeli liittyen Nuoret SIB Tampereen mallinnukseen: https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/cfs.13017
THL tekee pitkittäistutkimusta SIBin kustannusvaikuttavuudesta: https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/pitkittaistutkimus-ehkaisevan-toiminnan-kustannus-vaikuttavuudesta-lapset-sib-

21 Väkivallan kohtaaminen sosiaalityössä ja sosiaalityön tutkimuksessa

Torstai 15.2. ja perjantai 16.2.
Työryhmän tila: Päätalo A32
Työryhmän kielet: suomi ja englanti
Työryhmän vetäjät: Johanna Hietamäki, erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Marita Husso, professori, Tampereen yliopisto
Leo Nyqvist, dosentti, Turun yliopisto
Anniina Kaittila, erikoistutkija, Turun yliopisto
Sisko Piippo, tutkijatohtori, Jyväskylän yliopisto

Väkivalta on merkittävä sosiaalinen ongelma ja haastava kysymys sosiaalityön tutkimukselle ja käytännöille. Sosiaalilainsäädäntö velvoittaa väkivaltaan puuttumiseen ja väkivaltatyötä on valtakunnan tasolla myös ohjeistettu. Väkivallan tunnistamisessa, kirjaamisessa, väkivaltaan puuttumisessa, koulutuksen saatavuudessa ja avun saamisessa väkivaltaan liittyviin ongelmiin on kuitenkin edelleen merkittäviä haasteita ja alueellisia ja institutionaalisia eroja. Sote-uudistuksen myötä on myös havaittu, että väkivalta ja siihen puuttuminen on riskissä jäädä palvelujärjestelmässä muiden sosiaalisten ja terveysongelmien varjoon.

Muuttuvat toimintaympäristöt tuovat uudenlaisia haasteita väkivallan vastaiselle työlle eri palveluissa. Väkivallan muodot ovat digitalisaation myöstä moninaistuneet. Toisaalta on myös kehitetty uusia digitaalisia ympäristöjä hyödyntäviä keinoja auttaa väkivaltaa kokeneita. Työryhmässä pohdimme, miten väkivaltaa määritellään ja jäsennetään sosiaalityön tutkimuksissa sekä miten tutkitaan väkivaltaa koskevia kokemuksia. Millaisia menetelmällisiä ratkaisuja on keitetty ja kokeiltu? Miten väkivalta ilmenee erilaisissa suhteissa ja tilanteissa? Millaisia ovat digitaaliset palvelut ja niiden mukanaan tuomat haasteet ja mahdollisuudet? Miten palveluiden vaikuttavuutta ja saavutettavuutta on mahdollista tutkia? Entä miten intersektionaaliset erot, asenteet ja käsitykset näkyvät väkivallan kohtaamisessa ja siihen puuttumisessa tai puuttumatta jättämisessä? Työryhmään toivotetaan tervetulleiksi sekä teoreettisesti, menetelmällisesti että empiirisesti keskustelevia alustuksia.

22 Posterinäyttely
Juhlasalin aula, Päätalo
Avoinna koko tapahtuman ajan