Katso kaikki abstraktit täältä (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Päiväkohtaiset työryhmät ja posterit abstarktilinkkeineen löydät vierittämällä sivua alas.
TORSTAI 6.10. klo 14-16
ARKISET JA INSTITUTIONAALISET KOHTAAMISET KROONISESTI SAIRAIDEN KANSSA (tila C8)
Työryhmän puheenjohtajat:
Suvi Holmberg, yliopistolehtori, Tampereen yliopisto, suvi.holmberg@tuni.fi;
Sari Vihervuori, YTM, sosiaalityöntekijä, Satasairaala, sari.vihervuori@satasairaala.fi
Katso työryhmän abstraktit täältä (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Äkillisen ja vakavan sairauden yhteydessä maallikko ajattelee helposti, että tilanteessa on kaksi vaihtoehtoa: sairaudesta joko parannutaan tai pahimmassa tapauksessa siihen kuollaan. Taudin yleisyys ja ennuste vaikuttavat yleisiin mielipiteisiin, mutta harva tietää, että monien vakavien sairauksien kanssa voidaan elää vuosia ja vuosikymmeniä. Esimerkiksi tietyn tyyppisten parantumattomien syöpätautien kanssa saatetaan elää varsin ”tavallista” elämää. Se, mitä tuo tavallinen elämä on, millaisia sisältöjä siihen yhdistyy ja millaisia merkityksiä kroonisiin sairauksiin ja niitä sairastaviin terveydenhuollon kohtaamisissa linkittyy, tuntuu jääneen yleisessä keskustelussa varsin näkymättömäksi.
Työryhmässä katse kohdistetaan kohtaamisiin kroonisesti sairaiden kanssa. Krooninen sairaus määritellään laajaksi sateenvarjokäsitteeksi, jonka alle mahtuvat sekä psyykkiset että somaattiset krooniset sairaudet. Työryhmässä ollaan kiinnostuneita siitä, millaisia kohtaamisia sosiaali- ja terveysalalla tapahtuu kroonisesti sairaiden kanssa niin arkisina kuin institutionaalisina käytäntöinä. Mitä erityistä on kroonisesti sairaiden arjessa sekä työskentelyssä heidän kanssaan? Työryhmään ovat tervetulleita monialaiset kroonista sairautta ja sairastavia koskevat tutkimukselliset esitykset, kehittämishankkeet ja käytännön työn analyysit.
IKÄIHMISTEN HOIVAKÖYHYYS JA GERONTOLOGINEN SOSIAALITYÖ (tila A2a)
Työryhmän puheenjohtajat:
Heli Valokivi, professori, Jyväskylän yliopisto, heli.valokivi@jyu.fi
Eeva Rossi, tutkijatohtori, GERIT -tutkimushanke/Lapin yliopisto, eeva.rossi@ulapland.fi
Katso työryhmän abstraktit täältä (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
”Iäkkäät ruuhkauttavat terveydenhuollon päivystykset”, ”terveyskeskusten vuodeosastoilla iäkkäät odottavat kotiutumista” ja ”palvelut ruuhkautuvat” – nämä ovat sitaatteja vuosien ajan käynnissä olleesta julkisesta ikääntyneiden hoiva-, sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvästä keskustelusta. Ne kuvaavat sekä yksittäisen iäkkään ihmisen että palvelujärjestelmän näkökulmasta tilannetta, jossa iäkkään ihmisen tarpeet ja tarjolla olevat palvelut eivät kohtaa. Teppo Kröger kumppaneineen (2019) on kuvannut tilannetta hoivaköyhyyden käsitteellä. Se on liitetty iäkkäiden palveluista erityisesti kotihoitoon, mutta se on mahdollista liittää myös muihin, kuten asumisen palveluihin.
Köyhyys on perinteisesti ollut sosiaalityössä keskiössä, vaikkakin sosiaalityön tapoja kohdata köyhyys on myös kyseenalaistettu (Forssén ym. 2011). Köyhyyteen, olipa kyse hoivaköyhyydestä, pienituloisuudesta tai rahattomuudesta, liittyy myös kysymykset eriarvoisuudesta, syrjäytymisestä ja huono-osaisuudesta. Sosiaalityön tehtävänä on vähentää ja poistaa eriarvoisuutta ja edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, mutta myös lisätä ihmisten toimintakykyisyyttä. Näiden lisäksi gerontologisen sosiaalityön tehtäviin on liitetty muun muassa osallisuuden ja autonomian tukeminen sekä elämän perustan varmistaminen (esim. Seppänen 2017). Sosiaalityön vaikuttavuuden tarkastelujen ja kriittisen arvioinnin kehyksessä on mahdollista tarkastella sitä, miten sosiaalityö toteuttaa sille määriteltyjä tehtäviä (Kivipelto & Kotiranta 2014).
Työryhmässä pohditaan sit, miten terveyssosiaalityö ja gerontologinen sosiaalityö suoriutuvat sille määritellyistä tehtävistä tilanteissa, joissa hoivaköyhyys tai palvelujen viimesijaisuus, puute tai kohtaamattomuus uhkaavat? Mikä on sosiaalityön paikka ja rooli sekä millaisia välineitä sillä on käytettävissään iäkkäiden avun tarpeisiin vastaamisessa ja syrjäytymisen ehkäisemisessä? Onko vaarana myös ’sosiaalityököyhyys’? Näyttäytyykö hoiva- tai palveluköyhyys ja syrjäytyminen terveyssosiaalityössä ja gerontologisessa sosiaalityössä kohdattavien ihmisten elämäntilanteissa? Miten tehdään vaikuttavaa, sosiaalityön arvojen ja tehtävien mukaista työtä?
Työryhmään ovat tervetulleita moninaiset käytäntölähtöiset ja tutkimukselliset puheenvuorot, joissa tarkastellaan gerontologisen sosiaalityön ja terveyssosiaalityön laajaa kenttää monenlaisista näkökulmista.
LAPSET, VANHEMMAT, PERHEET JA PERHETUTKIMUS (tila A4)
Työryhmän puheenjohtaja:
Leena Männistö, käytäntötutkija, TerVa-hanke, HUS, leena.mannisto@hus.fi
Katso työryhmän abstraktit täältä (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Erikoissairaanhoidossa ja etenkin psykiatriassa on viimevuosina painotettu näyttöön perustuvien menetelmien käyttöä, sama vaatimus on usein liittynyt myös terveydenhuollon sosiaalityöhön. Sosiaalityön näkökulma näyttöön perustuvuuteen eroaa kuitenkin lääketieteestä, sosiaalityössä ei voida tavoitella näyttöä samalla tavalla kuin esim. lääketieteessä. Sosiaalityön kielellä puhutaankin usein hyvistä käytännöistä ja nykyisin yhä enemmän vaikuttavuudesta. Tärkeää kuitenkin olisi, että hyvät käytännöt ja käytetyt työmenetelmät olisivat kuvattuja ja riittävästi strukturoituja, jotta niitä voidaan toistaa ja mitata.
Useat näyttöön perustuvat esim. lasten- tai nuorisopsykiatriset hoitomenetelmät ovat lähtökohdiltaan monitieteelllisiä ja monialaisia, sisältäen myös sosiaalityön ja sosiaalisen tukemisen ulottuvuuden. Mielenkiintoista olisi tietää, millaisia menetelmiä terveyssosiaalityöntekijät käyttävät työssään lapsiperheiden kanssa ja miten he osallistuvat monialaisten menetelmien toteuttamiseen erikoissairaanhoidossa? Mitkä menetelmät soveltuvat erityisesti terveyssosiaalityöntekijän työkalupakkiin?
Tässä työryhmässä haluaisimme kuulla, millaisia hyviä käytäntöjä ja vaikuttavia työtapoja on käytössä lapsiperheiden kanssa tehtävässä terveyssosiaalityössä? Millaisia perhetutkimus/vanhemmuuden arviointimalleja on terveyssosiaalityön käytössä? Miten sosiaalityöntekijän tekemä perhetutkimus/vanhemmuuden arviointi edistää lasten ja nuorten sairauksien monialaista tutkimusta ja hoitoa? Toivomme kokemuksia, keskustelua ja esittelyjä sekä käytännön sosiaalityöntekijöiltä, sosiaalihuollon yhteistyökumppaneilta että sosiaalityön tutkijoilta.
MONITOIMIJAINEN YHTEISTYÖ TERVEYSSOSIAALITYÖSSÄ (tila Juhlasali)
Työryhmän puheenjohtajat:
Merja Mustaniemi, sosiaalityöntekijä/väitöskirjatutkija, TAYS, merja.mustaniemi@pshp.fi
Jenni Pyötsiä, johtava sosiaalityöntekijä/väitöskirjatutkija, Kymsote, jenni.pyotsia@kymsote.fi
Katso työryhmän abstraktit täältä (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Terveyssosiaalityössä tehdään laajasti yhteistyötä eri toimijoiden, kuten asiakkaan, hänen läheistensä sekä eri ammattialojen, kolmannen sektorin ja järjestöjen kanssa. Monitoimijainen yhteistyö on määritetty eri laeissa sosiaalityöhön kuuluvaksi työmuodoksi. Yhteistyössä tulee sopia yhteinen päämäärä, joka ohjaa toimijoita tavoitetta kohti. Yhteistyön luominen tai ylläpitäminen ei ole mutkatonta, ja toisinaan voi olla erilaisia esteitä toimivan yhteistyön rakentamiselle. Sosiaalityön ammattilainen toimii asiakkaan ja yhteiskunnan välillä.
Yhteistoiminnan tarkoituksen tulee olla osallisille selvänä. Päämäärä tulee määritellä niin, että yksittäisen ryhmässä oleva toimija voi saavuttaa myös omia tavoitteitaan. Keskinäinen luottamus ja asioiden yhteinen sopiminen lisää osapuolten tunnetta asioiden hoitumisesta sovitusti. Vastuukysymysten avoin läpikäyminen on tärkeää, kun ylitetään ammatillisia vastuualueen rajoja. Toimiva yhteistyö sisältää selkeät rakenteet ja osallisina ovat ne ammattiryhmät, joita oikeasti tarvitaan asiakkaan asian ratkomisessa. Keskeistä on toimiminen asiakkaan parhaaksi yhdessä asiakkaan kanssa. Pahimmillaan asiakas jää yhteistyön ulkopuolelle.
Työryhmään toivotaan käytännön sosiaalityöntekijöiden ja tutkijoiden puheenvuoroja, joissa käsitellään terveyssosiaalityön monitoimijaista yhteistyötä. Puheenvuoroissa voidaan käsitellä monitoimijaisen yhteistyön pulmakohtia ja toisaalta hyviä käytäntöjä.
TERVEYSSOSIAALITYÖN ASIAKASSEGMENTIT I (tila A2b)
Työryhmän puheenjohtajat:
Eija Tiihonen, johtava sosiaalityöntekijä, Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä, Terveyssosiaalityöntekijät ry:n puheenjohtaja, eija.tiihonen@phhyky.fi
Leena Leinonen, tutkijatohtori, Itä-Suomen yliopisto, leena.leinonen@uef.fi
Katso työryhmän abstraktit täältä (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Terveydenhuollon sosiaalityö on pitkään pysynyt sosiaalityöntekijöiden tekemänä työnä, jossa yliopistollisen koulutuksen saaneet sosiaalityöntekijät ovat olleet enemmistönä. Tulevaisuuden sote-palvelut tähtäävät sosiaalipalvelujen ja terveydenhuollon perus- ja erityistason palvelujen yhteensovittamiseen ja eri ammattiryhmien välisen yhteistyön parantamiseen siten, että asiakkaat saisivat heille kuuluvat saumattomat peruspalvelut oikea-aikaisesti ja yksilöllisen tarpeen mukaan monialaisesti tuotettuina.
Vuoden 2023 alussa toimintansa aloittavat uudet hyvinvointialueet, mikä on käynnistänyt myös terveyssosiaalityössä ennakoivan tarpeen arvioida sosiaalityön ja -ohjauksen työnjakoa. Aiheeseen liittyen on meneillään useita kiinnostavia hankkeita ja kokeiluja. Terveyssosiaalityön asiakassegmentit I -työryhmässä käsitellään terveyssosiaalityön ja ikäihmisten sosiaalityön tehtävärakenteita, sosiaalityön ja -ohjauksen työnjakoon kiinnittyviä tekijöitä sekä eKonsultaatio -palvelua, jossa terveyssosiaalityötä on viety konsultaatiopalveluna erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon.
VAIKUTTAVUUS JA SEN MITTAAMINEN TERVEYSSOSIAALITYÖSSÄ (tila A3)
Työryhmän puheenjohtaja:
Essi Rovamo, kehittäjäsosiaalityöntekijä, HUS Aivokeskus, psykiatrian vastuualueryhmä, essi.rovamo@hus.fi
Katso työryhmän abstraktit täältä (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Palveluiden vaikuttavuutta painotetaan sosiaali- ja terveyspalveluissa sote-uudistuksen myötä kenties enemmän kuin koskaan. Vaikuttavuudella tarkoitetaan sote-palveluissa toiminnalla saavutettua muutosta asiakkaiden terveydentilassa, hyvinvoinnissa ja toimintakyvyssä. Terveyspalveluissa toiminnan vaikuttavuutta on totuttu mittaamaan ja toteuttamaan näyttöön perustuvien menetelmien avulla. Sosiaalityön parissa vaikuttavuuden tutkimus, mittaaminen ja tuominen käytäntöön ovat kuitenkin suurelta osin vielä harvinaista. Kansainvälisestikään ei ole saatavilla kattavaa tutkimusta sosiaalityön vaikuttavuudesta, vaikka palvelujen kustannusvaikuttavuus ja inhimillinen hyöty on alan toimijoille kiistatonta.
Tähän työryhmään toivomme vaikuttavuudesta kertovia tutkijoiden, sosiaalityöntekijöiden ja opiskelijoiden puheenvuoroja. Myös tiedot työyhteisöjen kehittämishankkeiden pohjalta ovat tervetulleita. Toivomme puheenvuoroja, joissa käsitellään vaikuttavuutta ilmiönä, terveyssosiaalityön vaikuttavuuden tuloksia asiakkaiden hyvinvoinnissa, keinoja vaikuttavuuden mittaamiseen ja muita näkökulmia aiheeseen.
TYÖPAJA: SOTE-UUDISTUS – MILTÄ TULEVAISUUTEMME NÄYTTÄÄ? (tila A1)
Työpajan puheenjohtajat:
Miia Ståhle, aluekoordinaattori (Etelä-Suomen yhteistyöalue, sote-valmistelu), THL, miia.ståhle@thl.fi
Anna Metteri, vastuututkija, TerVa-hanke, Tampereen yliopisto, anna.metteri@tuni.fi
Vuosia odotettu ja rakennettu sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus on viimein käynnistymässä vuoden 2023 alusta. Hyvinvointialueiden valmisteluryhmät ja valtuutetut työskentelevät intensiivisesti toteuttaakseen alueidensa uudistuksen mahdollisimman hyvin. Samanaikaisesti sosiaalityössä on herännyt huolta sosiaalipalveluiden vähäisestä asemasta yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa.
Tervetuloa työryhmään keskustelemaan sosiaali- ja terveyspalveluiden historiallisesta muutoksesta. Työryhmään toivotaan puheenvuoroja tutkijoilta, sote-valmistelijoilta, valtuutetuilta, työntekijöiltä ja alan opiskelijoita. Millaisena tulevaisuuden hallintomme näyttää? Millaista sosiaalityö on tulevaisuuden sote-keskuksissa? Kuinka tehostaa terveyssosiaalityön lobbausta vaativassa uudistuksessa?
PERJANTAI 7.10. klo 9-11
ASIAKAS- JA POTILASTURVALLISUUS (tila A2a)
Työryhmän puheenjohtajat:
Elina Papponen, johtava sosiaalityöntekijä, KHSHP, elina.papponen@khshp.fi
Hanna Sykkö, johtava potilasasiamies, TYKS, hanna.sykko@tyks.fi
Katso työryhmän abstraktit täältä (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Uusi asiakas- ja potilasturvallisuusstrategia ja sen toimeenpanosuunnitelma vuodelle 2022-2026 on valmistunut. Asiakas- ja potilasturvallisuusstrategia ohjaa suomalaista sosiaali- ja terveydenhuoltoa yhtenäiseen turvallisuuskulttuuriin ja edistää sen toteutumista. Strategian visiona on, että Suomi on asiakas- ja potilasturvallisuuden mallimaa vuonna 2026. Se tarkoittaa, että otamme käyttöön parhaaseen tutkittuun tietoon perustuvat kansainväliset suositukset niin, että ne hyödyttävät ammattilaisia, potilaita ja asiakkaita kaikissa organisaatioissa ja kaikilla työskentelyn tasoilla.
STM:n asettaman Sosiaalialan asiantuntijatyöryhmän tehtävänä on sosiaalialan näkökulmien huomioiminen ja erilaisten asiakasryhmien tarpeiden tunnistaminen sekä asiantuntijatuki ajankohtaisissa sosiaalialan asiakasturvallisuuskysymyksissä. Lisäksi tehtävänä on välittää tietoa strategian toimeenpanosta ja asiakasturvallisuuden edistämisestä sosiaalialan ammattihenkilöiden parissa.
Etsimme työryhmään esityksiä asiakas- ja potilasturvallisuudesta. Toivomme tutkittua tietoa, mutta myös konkreettisia esimerkkejä turvallisuuden lisäämisestä.
JOHTAMINEN SOSIAALITYÖSSÄ (tila A4)
Työryhmän puheenjohtajat:
Jenni Pyötsiä, johtava sosiaalityöntekijä/väitöskirjatutkija, Kymsote, jenni.pyotsia@kymsote.fi
Merja Mustaniemi, sosiaalityöntekijä/väitöskirjatutkija, TAYS, merja.mustaniemi@pshp.fi
Katso työryhmän abstraktit täältä (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Sosiaalialan johtaminen sisältää poliittisen tulosvastuun, lakisidonnaisuuden ja toiminnan avoimuuden. Sosiaalihuollon hallintoon, toimintajärjestelmiin ja osaamisvaatimuksiin vaikuttavat kansalliset sekä kansainväliset poliittiset linjanvedot. Sosiaalityön toimintaympäristössä on jatkuvaa muutosta, hitaita sekä nopeita, jossa monialaisuus vaikuttaa johtamisen sisältöön. Sosiaalityön johtamisen merkitys tulee kasvamaan sote-uudistuksen myötä. Lakiin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021 8§ on kirjattu ”Hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon johtamisessa on oltava monialaista asiantuntemusta, joka tukee laadukkaiden ja turvallisten palvelujen kokonaisuutta, eri ammattiryhmien yhteistyötä sekä hoito- ja toimintakäytäntöjen kehittämistä.”
Lähijohtamisessa ja organisaatiotason johtamisessa tarvitaan erilaisia johtamistaitoja. Lähijohtamisessa ollaan lähellä perustyötä, sosiaalityön asiakastyötä ja organisaatiotasolla johdetaan laajempia kokonaisuuksia. Johtamisen malleja on monia, kuten verkostojohtaminen, LEAN-johtaminen tai tiedolla johtaminen. Eri johtamismalleilla pyritään vahvistamaan yhdessä tehtävää työtä, selkiyttämään rakenteita ja vaikuttamaan taloudellisiin kokonaisuuksiin. Johtamista on tarpeen kehittää, koska sen merkitys on keskeinen tavoitteisiin pääsemisen kannalta. Johtaminen on vaikuttavaa työtä, jolla on merkitystä monenlaisiin tekijöihin. Johtaja toimii esimerkkinä työntekijöilleen ja samalla hänen on mahdollista innostaa sekä luoda työssä jaksamista tukevia elementtejä. Johtamisen merkitys työntekijöiden oman työn kehittämiseen on myös tärkeä, että yhdessä voidaan tehdä muutoksia työhön ja saada työ sujuvammaksi.
Tähän työryhmään toivotaan käytännön työntekijöiden, kehittäjien ja tutkijoiden puheenvuoroja terveyssosiaalityön johtamisesta erilaisissa toimintaympäristössä. Näkökulmat voivat olla eri tason johtamisesta, lähijohtamisesta organisaatiotason johtamiseen, aiheet voivat liittyä myös johtamisen ongelmiin.
NÄKÖKULMIA PSYKOSOSIAALISEEN TUKEEN (tila Juhlasali)
Työryhmän puheenjohtajat:
Suvi Holmberg, yliopistolehtori, Tampereen yliopisto, suvi.holmberg@tuni.fi
Sari Vihervuori, YTM, sosiaalityöntekijä, Satasairaala, sari.vihervuori@satasairaala.fi
Katso työryhmän abstraktit täältä (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Arkisessa kielenkäytössä käsitteellä psykososiaalinen tuki tunnutaan tarkoittavan jonkinlaista kokonaisvaltaista tapaa kohdata haavoittuneessa asemassa oleva ja apua tarvitseva ihminen. Käsitteellisellä tasolla sana psykososiaalinen kattaa ihmisyyden yhtä aikaa biologisena, psyykkisenä sekä sosiaalisena kokonaisuutena. Terveydenhuollon kontekstissa käsite helposti näyttäytyy lääketieteellisestä hoidosta erillisenä ja kaiken kattavana henkisenä ja sosiaalisena tukena, johon voi yhdistyä myös informatiivisia ja materiaalisia elementtejä. Psykososiaalisen tuen määrittelyn moninaisuus todentaa käsitteen mahdollisuuksia ja ristiriitaisuutta. Se luo edellytykset sisällyttää sairaiden ihmisten tuen piiriin lukuisia elementtejä, mutta tuottaa samalla epävarmuutta kokonaisvaltaisen tuen sisällöistä ja vastuista kenelle psykososiaalisen tuen toteuttaminen lopulta sosiaali- ja terveysalalla kuuluu.
Työryhmä kokoaa yhteen sosiaali- ja terveysalan tutkimuksessa, kehittämisessä ja käytännön työssä kohdattuja näkökulmia tarkastella psykososiaalisen tukeen yhdistyviä ilmiöitä. Olemme kiinnostuneita siitä, kuinka psykososiaalista tukea voidaan tutkia ja kehittää sekä millaisia haasteita ja mahdollisuuksia käsitteeseen liittyy erilaisissa sosiaali- ja terveysalan ympäristöissä. Työryhmään ovat tervetulleita laaja-alaiset psykososiaalista tukea koskevat esitykset suunnitteilla olevista ja käynnissä olevista tutkimus- ja kehittämishankkeista sekä havainnoista käytännön työssä.
TERVEYSSOSIAALITYÖN ASIAKASSEGMENTIT II (tila C8)
Työryhmän puheenjohtaja:
Essi Rovamo, kehittäjäsosiaalityöntekijä, HUS Aivokeskus, psykiatrian vastuualueryhmä, essi.rovamo@hus.fi
Katso työryhmän abstraktit täältä (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Asiakassegmentoinnilla tarkoitetaan asiakkaiden jaottelemista erilaisiin ryhmiin, minkä avulla voidaan tarjota heille sopivia palveluita. Terveyssosiaalityön asiakassegmentoinnin avulla tunnistetaan erilaisia asiakasryhmiä, heidän tarpeitaan, elämäntilanteita ja palveluntarpeita. Tiedon avulla voidaan parantaa terveyssosiaalityön palveluiden kohdentumista ennaltaehkäisevästi ja oikea-aikaisesti eri asiakasryhmille. Tunnistamalla ja reagoimalla asiakasryhmien tarpeisiin voidaan tuottaa huomattavia kustannustehokkaita ratkaisuja. Asiakassegmentointi helpottaa vaikuttavien ja tehokkaiden sote-palveluiden suunnittelua ja toteutumista tutkittuun tietoon pohjautuen.
Työryhmään kutsutaan puheenvuoroja, joissa tutkitaan, pohditaan ja hahmotellaan mahdollisia terveyssosiaalityön asiakassegmenttejä. Terveyssosiaalityön asiakkaita voidaan segmentoida esimerkiksi palveluiden käyttöön, ikään, diagnoositietoihin ynnä muihin perustietoihin pohjautuen. Ryhmässä toivotaan myös puheenvuoroja asiakassegmentoinnin hyödyntämisestä osana tiedolla johtamista. Ryhmään toivotetaan tervetulleeksi aihetta pohtineet sosiaalityöntekijät, eri vaiheessa olevat tutkijat, opinnäytetyöntekijät kuin myös työyhteisöjen käytäntötutkijat ja selvitysten tekijät.
VAIKUTTAVA RAKENTEELLINEN SOSIAALITYÖ – RAKENTEELLISEN SOSIAALITYÖN TUNNISTAMINEN TERVEYDENHUOLLOSSA (tila A1)
Työryhmän puheenjohtajat:
Heidi Muurinen, erityisasiantuntija, THL, Tiedolla johtaminen ja vertaiskehittäminen -yksikkö, heidi.muurinen@thl.fi
Eeva Liukko, erityisasiantuntija, THL, Tiedolla johtaminen ja vertaiskehittäminen -yksikkö eeva.liukko@thl.fi
Katso työryhmän abstraktit täältä (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Rakenteellinen sosiaalityö on yhteiskunnallista muutostyötä, jossa tavoitteena on vahvistaa kansalaisten osallisuutta, nostaa esille asiakastyöhön perustuvaa tietoa ja epäkohtia sekä esittää tavoitteellisia toimia ja toimenpide-ehdotuksia asioiden parantamiseksi. Esimerkiksi Anneli Pohjola jäsentää rakenteellisen sosiaalityön neljään osa-alueeseen: tietotyö, strategiatyö, inkluusiotyö ja oikeudenmukaisuustyö.
Rakenteellinen sosiaalityö kiinnittyy usein lakisääteisyytensä vuoksi kunnalliseen sosiaalihuoltoon, mutta sitä tehdään kaikkialla, missä sosiaalialan ammattilaiset kohtaavat asiakkaita ja heidän elämäntilanteitaan ja elämisen ongelmiaan. Työryhmän tavoitteena on tunnistaa ja tehdä näkyväksi terveyssosiaalityössä tehtävää rakenteellista sosiaalityötä. Miten esimerkiksi rakenteellisen sosiaalityön eri osa-alueet ilmenevät terveydenhuollossa tehtävässä sosiaalityössä?
Työryhmään toivotaan esityksiä, joissa esitellään terveyssosiaalityössä jo käytettyjä rakenteellisen sosiaalityön toimintamalleja tai joissa etsitään ja tunnistetaan rakenteellisen sosiaalityön mahdollisuuksia terveyssosiaalityön ammatillisissa käytännöissä. Kyse voi siten olla myös pohtivista esityksistä, joiden tarkoituksena on tunnistaa rakenteellisen sosiaalityön olemusta terveydenhuollon kentällä.
YHDENVERTAISUUDEN JA TASA-ARVON EDISTÄMINEN PALVELUISSA (tila A3)
Työryhmän puheenjohtajat:
Anni Vanhala, johtava sosiaalityöntekijä, TAYS, anni.vanhala@pshp.fi
Teija Eskola, kehittämispäällikkö, Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFami ry, teija.eskola@finfamipirkanmaa.fi
Katso työryhmän abstraktit täältä (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Tässä työryhmässä käydään keskustelua siitä, millaiselta sosiaali- ja terveyspalvelut näyttävät tällä hetkellä palveluita saavien kansalaisten näkökulmasta. Millaisia asioita terveyssosiaalityöntekijöiden tulisi nostaa esiin rakenteellisen sosiaalityön viitekehyksessä?
Yhdenvertaisuuslaki on ollut voimassa vuodesta 2004. Lain mukaan viranomaisten tulee kaikessa toiminnassaan edistää yhdenvertaisuutta tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan sitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta heidän sukupuolestaan, iästään, etnisestä tai kansallisesta alkuperästään, kansalaisuudestaan, kielestään, uskonnostaan ja vakaumuksestaan, mielipiteestään, vammastaan, terveydentilastaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai muusta henkilöön liittyvästä syystä. Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa henkilöön liittyvät tekijät, kuten syntyperä tai ihonväri, eivät saisi vaikuttaa ihmisten mahdollisuuksiin päästä koulutukseen, saada työtä ja erilaisia palveluja – perusoikeudet kuuluvat kaikille.
Muodollisen yhdenvertaisuuden toteutuminen tarkoittaa sitä, että samanlaisessa tapauksessa ihmisiä tulee kohdella samalla tavoin. Samanlainen kohtelu ei aina kuitenkaan takaa yhdenvertaisuuden toteutumista, sillä ihmisten lähtökohdat ja mahdollisuudet ovat erilaiset. Tosiasiallinen yhdenvertaisuuden toteuttaminen edellyttää yhteiskunnassa esiintyvän syrjintään perustuvan eriarvoisuuden aktiivista poistamista. Yhdenvertaisuuden aktiivinen edistäminen voi merkitä poikkeamista samanlaisen kohtelun periaatteesta, jotta heikommassa asemassa olevien ryhmien tosiasiallinen yhdenvertaisuus toteutuisi.
Mielenterveyden keskusliiton lakimies Oskari Korhonen alustaa keskustelua yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta sote-palveluissa tarkastellen asiaa oikeudellisesta näkökulmasta ja oikeudellisen statuksen käsitteen kautta. Lisäksi keskustelua alustaa johtava sosiaalityöntekijä Anni Vanhala Taysin sosiaalityöntekijöiden esiin nostamien havaintojen pohjalta.
WORKSHOP: PRACTICE RESEARCH IN HEALTH SOCIAL WORK— A MODEL WHICH EXTENDS THE SCOPE OF PRACTICE OF HEALTH SOCIAL WORKERS TO INCLUDE RESEARCH IN THE FIELD (tila A2b)
Chair: Lynette Joubert, professor, University of Melbourne, ljoubert@unimelb.edu.au
“Health social workers make an effective difference to the lives of patients (clients, service users) and their families.” Social work has a hundred-year history of engagement in health settings, working in acute, sub-acute and community health and mental health services. Health social workers engage with individuals, families and significant others in relation to need, frequently linking them to community resources in an effective care pathway.
How can Practice Research extend the scope of practice of health social workers and strengthen their role within the health care system?
The workshop will draw on current knowledge of Practice Research within Social Work, which is characterised by curiosity about practice and aims to both describe, study and improve the effectiveness of what social work practitioners do in health and social care and build an evidence-informed knowledge base.
“Practice Research begins with practitioner questions — and is informed by practice wisdom.”
In the workshop the following will be focussed on:
- Why is practice research relevant to health social work?
- How can practitioners develop research questions?
- What are the practice research methodologies that can be integrated into routine health social work practice?
- What do health social workers perceive as important in extending their practice in the field to include a research focus?
- What models of academic-practitioner collaboration support social workers in extending their scope of practice as described above?
Professor Joubert will draw on her extensive experience as a mentor and collaborator in health social work research in the workshop. She will present the workshop together with her collaborators on the Terva project who will reflect on their experience of moving from social work practitioner to integrating research into practice.
Posterit
Katso postereiden abstraktit täältä (linkki aukeaa uuteen välilehteen).