Keynote-puhujat

Juuso Nieminen

Juuso Nieminen

(FT, FM, KM)

Kuka arvioisi arviointia? Kohti kestävää arviointikulttuuria

Arviointi on yksi suurimmista oppimiseen vaikuttavista tekijöistä. Perinteisesti arvioinnin rooliksi on käsitetty oppimisen mittaaminen. Arvioinnilla on kuitenkin myös tärkeä sosiaalinen tehtävänsä. Arviointi onkin lähtemätön osa korkeakoulukulttuuria: tentit, arvosanat, esseet, esitelmät ja tutkielmat ovat sävyttäneet korkeakouluopiskelijoiden kokemuksia jo vuosisatojen ajan. Tutkimus on alkanut painottaa entistä enemmän myös arvioinnin ja arvosanojen yhteyttä opiskelijoiden hyvinvointiin ja identiteettiin – niin hyvässä kuin pahassakin. Voisikin kysyä, oppisivatko opiskelijat ilman arviointia? Entäpä ilman arvosanoja?

Tässä esityksessä pohditaan arvioinnin roolia tulevaisuuden korkeakoulutuksessa. Arvioinnin tulee elää ajassa: kun yhteiskunta muuttuu, on arvioinnin toteutustapoja ja tarkoitusperiä syytä pohtia tarkkaan. Tarvitsemmekin arvioinnin arviointia! Mikä on tenttien ja arvosanojen arvo tulevaisuuden korkeakoulutuksessa? Miltä näyttää kestävä arviointi digitaalisissa tietoyhteiskunnissa? Kun tekoälysovellukset kehittyvät, kuinka arvioida ihmiselle ominaisia taitoja? Miten opiskelijat voisi nähdä arvioinnissa aktiivisina toimijoina – ennemmin kuin arvioinnin passiivisina kohteina? Esitys ei kehota muuttamaan vain arvioinnin käytänteitä, vaan tapaamme käsittää arvioinnin roolia osana (lähi)tulevaisuuden korkeakoulutusta.

Juuso Nieminen (FT, FM, KM) toimii kasvatustieteen apulaisprofessorina The University of Hong Kongissa sekä Honorary Research Fellow -nimikkeellä Deakin Universityssa, Australiassa. Taustaltaan hän on matematiikan ja tietotekniikan aineenopettaja sekä erityisopettaja. Nieminen tutkii oppimista tukevaa arviointia korkeakoulutuksessa. Erityisesti hän on tutkinut arvioinnin sosiaalisia, kulttuurisia ja poliittisia ulottuvuuksia. Miksi arvioimme siten kuin arvioimme? Miksi annamme arvosanoja, ja millaisia sosiaalisia seurauksia niillä on? Nieminen on tutkinut myös inklusiivisuuden ja osallisuuden kysymyksiä arvioinnissa. Nieminen on kouluttanut tuhansia opettajia oppimista tukevan arvioinnin suunnittelussa. Hän kehittää myös aktiivisesti omaa opetustaan ja arviointiaan tutkimustiedon pohjalta. Nieminen on julkaissut yhdessä kollegoidensa kanssa kirjat Arvioinnin käsikirja ja Inklusiivinen opetus korkeakoulutuksessa.

Essi Aarnio-Linnanvuori

FT (ympäristömuutos ja -politiikka)

Pääseekö tästä yli? Pohdintoja korkeakoulupedagogiikan mahdollisuudesta toimia siltana kestävään tulevaisuuteen

Kestävyyskasvatus on yksinkertaisimmillaan sellaista kasvatusta, opetusta ja koulutusta, joka käsittelee kestävää kehitystä ja tukee yksilön kasvua ja oppimista kestävän tulevaisuuden tekijäksi. Kestävyyskasvatus käsitetään elinikäiseksi, eli se kuuluu mitä suurimmassa määrin osaksi myös korkeakouluopetusta. Kestävän kehityksen käsitteeseen liittyy kuitenkin erilaisia jännitteitä ja monitulkintaisuutta. Monet tahot ja toimijat ovat olleet halukkaita yhtymään kestävyyden tavoitteluun, mutta samalla laaja ja ristiriitainen käsite on saanut runsaasti vaihtoehtoisia tulkintoja, ja lopulta vain vähän on muuttunut yhteiskunnassa. Vaatimukset perustavanlaatuisesta transformaatiosta kestävään yhteiskuntaan kuitenkin lisääntyvät ympäristökriisin vakavoitumisen myötä – tutkijoiden mukaan yhdeksästä planetaarisesta rajasta on ylitetty jo viisi. Miten korkeakoulupedagogiikka voi tukea opiskelijan kestävyystransformaatiota? Onko se ylipäätään mahdollista korkeakoulujen vallitsevien toimintakulttuurien puitteissa?

Pohdin esityksessäni korkeakouluopetuksen kipukohtia suhteessa kestävyyteen ja transformatiiviseen oppimiseen. Korkea-asteella ristiriitainen kestävän kehityksen käsite voi toimia hedelmällisenä lähtökohtana oppimiselle ja kriittiselle keskustelulle. Sen sijaan kestävyyskasvatuksen normatiivinen luonne näyttäytyy akateemisen vapauden perinteen ja kriittisen ajattelun näkökulmasta hankalalta etenkin, jos kestävyysmurros sälytetään yksilön valintojen harteille. Lisäksi korkeakoulujen toimintakulttuureihin sisältyy monia kestämättömiä piirteitä. Todellinen kestävä tulevaisuus vaatii kaikkialla yhteiskunnassa merkittävää ajattelu- ja toimintatapojen muutosta, jonka luomisessa ja rakentamisessa korkeakouluista valmistuvat asiantuntijat voivat olla keskeisessä roolissa. Uutta luovan oppimisen tukeminen edellyttää kuitenkin opettajalta priorisointia, tieteidenvälisiä valmiuksia, määrätietoisuutta ja pedagogista mielikuvitusta. Toistaiseksi silta kestävään tulevaisuuteen on vielä hutera, mutta meillä on mahdollisuus vahvistaa sitä.

Essi Aarnio-Linnanvuori, FT (ympäristömuutos ja -politiikka), on ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen yliopistonlehtori Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa ja on kokenut ympäristö- ja ilmastokasvatuksen asiantuntija. Tutkijana Essi on kiinnostunut kehittämään tieteidenvälistä ja kokonaisvaltaista ympäristökasvatusta, jossa otetaan huomioon oppijan identiteetti, arvot ja maailmankuva. Tällä hetkellä hän on mukana kansainvälisessä tutkimushankkeessa CCC-CATAPULT, joka tutkii nuorten ilmastotoimijuutta, erityisesti arvojen ja toiminnan välistä kuilua sekä keinoja kuilun ylittämiseksi. Essi on myös mukana ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen tutkijaverkosto SIRENEn johtoryhmässä. Hän väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2018. Ennen kuin aloitti työssä Tampereen yliopistolla vuonna 2021, hän työskenteli pitkään WWF Suomen ympäristökasvatuksen johtavana asiantuntijana.