Työryhmän puheenjohtaja:
Kati Kauravaara, sosiaalityöntekijäopiskelija, VTK, LitT, HUS, Sisätaudit ja kuntoutus, kati.kauravaara@hus.fi (paikalla tiistaisin ja keskiviikkoisin)
HYVÄKSYMIS- JA OMISTAUTUMISTERAPIAN TYÖKALUT TERVEYSSOSIAALITYÖSSÄ
Kati Kauravaara, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri
Hyväksymis- ja omistautumisterapia luetaan kuuluvaksi niin sanottuihin kolmannen aallon kognitiivisiin käyttäytymisterapiamenetelmiin. Hyväksymis- ja omistautumisterapia perustuu tutkimusnäytön ja kliinisestä työstä saatujen kokemusten pohjalta kehitettyyn tieteelliseen suhdekehysteoriaan. Sosiaalityöntekijöitä on kannustettu hyväksymis- ja omistautumisterapian työkalujen hyödyntämiseen, ja työkaluja onkin käytetty sosiaalityön kontekstissa ulkomailla. Suomessa sosiaalityöntekijät ovat tutustuneet aiheeseen toistaiseksi niukasti.
Hyväksymis- ja omistautumisterapian työkalut ovat konkreettisia, kokemukselliseen oppimiseen tähtääviä ja sopivat kenen tahansa niihin perehtyneen ja niistä kiinnostuneen ammattilaisen käytettäväksi. Työkalut tarjoavat keinoja työskennellä mielen kanssa, purkaa kielellisesti syntyneitä asioiden, ajatusten, tunteiden, kehon tuntemusten ja kokemusten välisiä suhteita ja siten heikentää kielellisyyden merkitystä ja vaikutusta asiakkaan kannalta ongelmallisilla elämänalueilla sekä vahvistaa oppimista oman kokemuksen kautta. Käytännössä työkalujen avulla pyritään lisäämään psykologista joustavuutta kuuden ydinprosessin avulla: hyväksyntä, mielen kontrollin heikentäminen, tietoinen läsnäolo nykyhetkessä, havainnoiva minä, arvojen kirkastaminen sekä sitoutuminen omien arvojen mukaiseen toimintaan.
Terveyssosiaalityöntekijä kohtaa työssään asiakkaita, joilla on jokin sairaus, vaiva tai terveyshaaste. Usein asiakkaalla on myös kipuja, jotka vähentävät toimintakykyä arjessa ja estävät toteuttamasta sellaista elämää, jota asiakas haluaisi elää, esimerkiksi hakeutumista ammatilliseen kuntoutukseen. Erityisesti hyväksymis- ja omistautumisterapian työkaluilla on annettavaa sosiaalityöntekijän keinoina psykososiaalisen tuen antamisessa. Esimerkiksi arvotyöskentelyn avulla sosiaalityöntekijä voi tukea asiakasta hänen elämäntilanteessaan vahvistamalla asiakkaan motivaatiota ja sitoutumista asiakkaan omaa tilannetta edistäviin toimenpiteisiin, ovatpa nämä toimenpiteet suoraan sosiaalityöntekijän työkenttää, kuten ammatillinen kuntoutus, tai muiden moniammatillisessa tiimissä työskentelevien työkenttää, kuten fysioterapiakuntoutus. Estetyöskentelyn avulla sosiaalityöntekijä voi puolestaan auttaa asiakasta kulkemaan itse valittuja arvoja kohti huolimatta eteen tulevista mielen tuottamista esteistä tai pikemminkin näiden esteiden kanssa. Siten asiakas saattaa pystyä hyväksymään esimerkiksi kivun kumppaniksi mielekästä elämää kohti kulkemisessa, vaikka aikaisemmin juuri kipu olisikin estänyt häntä näkemästä valoa elämässään.
Hyödynnän hyväksymis- ja omistautumisterapian työkaluja terveyssosiaalityöntekijän työssäni HUSin toiminnallisten häiriöiden poliklinikalla niin yksilö- kuin ryhmäkuntoutuksessa. Lisäksi koulutan ammattilaisia käyttämään työkaluja. Työpajassa aiheeseen johdattelun lisäksi pääsee kokeilemaan hyväksymis- ja omistautumisterapian työkaluja käytännössä.
MY MIND – MINDFULNESSRYHMÄ LAPSILLE, JOILLA ON TARKKAAVUUDEN, YLIVILKKAUDEN JA IMPULSIIVISUUDEN HAASTEITA
Mervi Pentti, Tampereen kaupunki
My Mind –ryhmä on professori Sudan Bögelsin (Amsterdamin yliopisto) kehittämä lyhytterapeuttinen psykoedukatiivinen ryhmä lapsille, joilla on tarkkaavuuden, yliaktiivisuuden tai impulsiivisuuden pulmia sekä heidän vanhemmilleen. Ryhmä on kansainvälisesti laajalle levinnyt (Euroopan maiden lisäksi mm. Japani), näyttöön perustuva kognitiivisen psykoterapian lyhyt interventio. Ohjaajakoulutukseen sisältyy My Mind –ohjaajakoulutuksen (6vrk) lisäksi perustiedot Mindfulnessista, (esim.kahdeksan viikon kurssi MBSR= Mind based stress reduction), neljän päivän mindfulness retriitti sekä säännöllinen omakohtainen Mindfulness harjoittelu.
Mindfulnessissa ajatellaan, että tulkitsemme maailmaa jatkuvasti omien intressiemme ja ennakkokäsitystemme kautta ja perustamme myös toimintamme tähän tulkintaan. Tietoisuustaitoja harjoittamalla pyritään tulemaan tietoiseksi siitä, miten mielemme toimii, miten se havainnoi ja tulkitsee maailmaa. Mindfulnesissa käytetään monenlaisia tekniikoita, joille yhteistä on keskittyminen, jotta mielen harjoittaminen eli mielensisältöjen ja toiminnan havainnoiminen olisi mahdollista. Mielen harjoittamisen avulla pyritään tekemään tietoisia valintoja, olemaan läsnä siinä hetkessä eikä toimimaan ”autopilotin” tavoin reagoimalla totuttuun entiseen tapaan ennakkokäsitystemme varassa. Pyrkimyksenä on kehittää taitoa suunnata tarkkaavuus meneillään olevaan ilman kohteen arviointia eli omien ennakkokäsitysten vaikutusta.
My Mind ryhmän peruselementtejä ovat psykoedukaatio, kehollisuus, rauhoittumisen ja kiihtyneisyden tunnistaminen ja säätely, tunnetaidot ja mindfulness eri muodoissaa (mm. tietoinen syöminen, kehomeditaatiot, hengitysmeditaatiot, kävelymeditaatio). Lapset ja aikuiset harjoittelevat näitä taitoja omissa ryhmissään. Ajoittain ryhmät kokoontuvat hetkeksi yhteen. Aikuisten ryhmässä teemat keskittyvät midfulnessin ja vanhemmuuden ympärille. Keskeisenä elementtinä on myös vertaistuki. Ryhmä sopii parhaiten noin 9-vuotiaasta ylöspäin.
Ryhmän intensiivinen työskentely kestää kahdeksan kertaa toteutuen kerran viikossa. Ryhmän rakenne on strukturoitu ja manualisoitu (sekä vanhemmille että lapsille jaetaan työkirjat). Sekä lapset että aikuiset saavat viikottaisia kotitehtäviä harjoittelun saattamiseksi arkeen. Lapsille rakennetaan palkkiojärjestelmä harjoittelun tueksi. Ryhmää ennen perheet tavataan ykislöllisesti kerran. Kahdeksan viikkoa ryhmä päättymisen jälkeen toteutuu seurantakerta, jonka tavoitteena on opittujen taitojen ylläpito.
Tampereen perheneuvolassa on syksyllä 2019 pidetty My Mind –ryhmä, jossa olin mukana apuohjaajana vanhempien ryhmässä. Syksyllä 2020 aloitamme koronatilanteen salliessa toisen My Mind-ryhmän. Esityksessäni kerron kokemuksia ohjaajana. Teemme myös meditaatioharjoituksen.
ARJEN ELÄVÖITTÄMINEN ELÄMYKSELLISESTI HOIVAKODISSA JA KOTOHOIDOSSA ETÄHOIVAN KEINOIN
Päivi Sanerma, Hamk Smart & Piiku Pakkanen HYOS & Sanna Veniäinen, HYOS & opiskelijatyöryhmä
Iäkkäiden ihmisten elämässä elämän merkityksellisyyden kokemukset vähentävät sairauden kokemusta ja lisäävät iäkkään ihmisen toimintakykyä moni tavoin. Digitaalisia ratkaisuja hyödyntämällä voidaan mahdollistaa kotona tai hoivakodissa asuville uudenlaisia kokemuksia, vaikka poistuminen ulos kodista tai asuinpaikasta olisi vaikeutunut. Tällä hetkellä hoivatyössä hyödynnettävä teknologia antaa mahdollisuuksia erilaisten elämysten kokemiseen ja uusia teknologisia ratkaisuja kehitetään koko ajan lisää. Kokemuksellisuuden tarjoamista elementeistä voivat saada positiivisen kokemuksen hyvinkin huonossa fyysisessä ja psyykkisessä kunnossa olevat iäkkäät henkilöt.
Kehittämishankkeen tavoitteena on kehittää toimintamallia ja uutta lähestymistapaa, joka mahdollistaa iäkkäille hoivakodin asukkaille tai kotihoidon asiakkaille elämyksellisen kokemuksen sekä kokemuksen yhteisöllisen reflektoinnin muiden osallistujien kanssa. Lisäksi tavoitteena on tuottaa tietoa etäohjauksen toimivuudesta sekä asiakkaiden osallisuuden mahdollistumisesta ryhmätilanteessa etäyhteyttä hyödyntäen.
Riksu Robo hankkeessa hoitotyön AMK-opiskelijoiden toteutuksen tarkoituksena oli suunnitella, toteuttaa ja arvioida elämyksellinen kokemus hoivakodin asiakkaille arjen elävoittämiseksi, ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Opiskelijat suunnittelivat kuuden teemallisen etätuokion sarjan Zoom-konferenssiohjelmaa käyttäen. Suunnitellusta kokonaisuudesta on nyt toteutettu kolme Riihimäen hoivakoti Riihikodissa.
Toteutuksiin osallistui yhteensä 15 asiakasta ja 8 henkilökunnan jäsentä ja 9 opiskelijaa.
Opiskelijat kokivat, että ammatillisen kehittymisen ydin etähoivan opiskelussa liittyy virtuaaliseen ryhmän ohjaamiseen ja digitekniikan sovellusten käyttöön. Virtuaalisessa ohjauksessa eleet, ilmeet ja tunnelmat eivät välity kuten fyysisesti ohjattavien kanssa samassa tilassa tehdyssä ohjauksessa. Interventioiden vaikutuksia arvioitaessa, on ryhmän vastaanottavaisuutta ja reaktioita opittava arvioimaan uudella tavalla. Lisäksi hanke syvensi opiskelijoiden ammattieettisiä valmiuksia liittyen hyvinvointiteknologian käyttöön.
(Esitys sisältää näytteen elämyksellisestä metsäretkestä)
DIGITALISAATION HAASTEET JA MAHDOLLISUUDET GERONTOLOGISEN SOSIAALITYÖN IÄKKÄIDEN ASIAKKAIDEN ARJESSA
Johanna Vuorinen, Helsingin kaupunki
Iäkkään ihmisen palveluympäristö digitalisoituu. Sosioekonominen tausta, koulutus, aiempi kokemus ja käyttötottumukset vaikuttavat siihen, miten teknologiaa omaksutaan ja käytetään. Helsingin kaupungin Gerontologisen sosiaalityön yksikössä valmistui keväällä 2020 sosiaalinen raportti kuvaamaan sitä, miltä palveluiden digitalisaatio näyttäytyy asiakkaiden arjessa. Raportissa kuvataan myös työntekijöiden näkemyksiä ja kokemuksia siitä, millaisia digitaalisten palvelujen käyttäjiä asiakkaat ovat ja millaisia haasteita työntekijät ovat kohdanneet digitaalisten palvelujen kanssa.
Digitaalisen kompetenssin käsite tarjoaa käyttökelpoisen välineen pohtia ilmiöitä, joita ikääntyvät ja iäkkäät ihmiset kohtaavat eri asiointitilanteissa. Se on johdettu toimijuuden käsitteestä ja siihen liittyvistä modaliteeteista osaaminen, kykeneminen, haluaminen, tunteminen, täytyminen ja voiminen. Digitaalisella kompetenssilla tarkoitetaan taitoa käyttää ja hyödyntää tietotekniikkaa eri elämäntilanteissa. (Kilpeläinen ja Rasi 2016, 129-143.) Raportti kuvaa, miten digipalveluihin siirtyminen vaikeuttaa arjen asioiden hoitamista ja toisaalta, millaisia mahdollisuuksia niillä voi olla palvelujen parantamisen näkökulmasta.
Tietoa digitalisaation vaikutuksista asiakkaiden ja työntekijöiden arkeen kerättiin asiakas- ja työntekijä haastatteluilla. Tuloksista nousi kaksi pääteemaa, uudistuva teknologia ja asiointi. Uudistuva teknologia sisälsi kolme alateemaa: laitteiden käyttö iäkkään elämässä, laitteiden saavutettavuus ja työntekijän digikompetenssin vaatimukset. Asioinnin viisi alateemaa olivat asiointi osallisuutena, asioinnin haasteet, talouden hoidon koukerot, työntekijä asioinnin pyörteissä sekä omaiset hyvässä ja pahassa.
Uudistuva ja nopeasti kehittyvä teknologia tuo parhaimmillaan helpotusta arkeen älylaitteiden myötä, mutta myös lisää haasteita. Iäkkään voi esimerkiksi olla vaikea oppia käyttämään uutta älytelevisiota tai pesukonetta. Työntekijöiden on pysyttävä teknologian kehityksessä mukana, että osaavat auttaa asiakasta käyttämään laitteita. Etäyhteydet mahdollistavat niin iäkkäille kuin työntekijöille hyvän yhteydenpito väylän läheisiin tai asiakkaisiin. Teknologian nopea kehitys tuo myös taloudellisen haasteen, kaikilla ei ole varaa ostaa uusia laitteita.
Ikääntyneiden asioinnin haasteisiin digitalisoituvassa maailmassa liittyi osallisuuden, itsemääräämisoikeuden ja syrjäytymisen elementtejä. Syrjäytymistä aiheutti se, että tiedon saaminen, välittäminen ja toimittaminen eri viranomaisille ja yhteistyökumppaneille ilman tietokonetta ja internet-yhteyttä oli vaikeaa. Toimijuutta siirtyi työntekijälle ja läheiselle. Iäkkäiden yhdenvertaisuutta ja osallisuutta voidaan tukea digineuvonnalla, perinteisten asiointitapojen säilyttämisellä, tunnistautumispalveluja kehittämällä ja työntekijöiden kouluttamisella.