Abstraktihaku ja työryhmät

Palauta abstraktisi tämän linkin kautta. Deadline abstraktien palautukselle on 31.10.2020.

Emme vielä tiedä mahdollisista kokoontumisrajoituksista, mutta jos niitä tulee, mietimme keinoja ohjelman esittämiseen muilla keinoin, kuten striimaamalla. 

Kun haluat ilmoittautua työryhmän puheenjohtajaksi tai keskustella esitykseesi liittyvistä asioista, voit ottaa yhteyttä seuraaviin henkilöihin:

Anna Metteri, anna.metteri@tuni.fi
Anni Vanhala, Anni.Vanhala@pshp.fi

Ohjeet puheenvuorojen, työryhmien ja postereiden pitäjille sekä puheenjohtajille lisätään myöhemmin.
Katso työryhmä- ja työpajakuvaukset ohjeiden alta.

OHJEET ABSTRAKTIN TEKOON

Abstrakti on tiivis kooste suullisesta puheenvuorosta tai posteriesityksestä.

Palauta abstraktisi seuraavien ohjeiden mukaan:

OTSIKKO ISOIN KIRJAIMIN JA LIHAVOITUNA
– Nimi, organisaatio ja sähköpostiosoite (kaikilta esittäjiltä, jos esittäjiä on useampi)
– Abstraktin maksimipituus 300 sanaa
– Fontti 12 Arial
– Riviväli 1
– Tallenna abstraktisi .doc, .rtf tai .txt -muodossa.

POSTERINÄYTTELY

Posteritelineen koko: 120cm (korkeus) x 88cm (leveys).

Posterit ovat esillä torstaista perjantaihin ja esittäjien toivotaan olevan paikalla erityisesti kahvitauoilla ja lounastaukojen lopussa. Esittäjät vastaavat itse postereidensa painatuksesta, paikalle toimittamisesta ja kiinnittämisestä. Posteritelineet on nimetty ja numeroitu.

TYÖRYHMÄ JA TYÖPAJAKUVAUKSET

TERVEYSSOSIAALITYÖ JA YMPÄRISTÖKYSYMYKSET

Työryhmän puheenjohtaja:
Jutta Pulkki, Dosentti, TtT,  tutkijatohtori, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta / Terveystieteet, Tampereen yliopisto, jutta.pulkki@tuni.fi, puh. 050 318 6742

Erilaiset ympäristöön liittyvät kysymykset ovat arjessa jatkuvasti läsnä. Elämme osana lähiympäristöämme ja sen sosiaalisia suhteita, fyysisiä paikkoja, kulttuuria sekä maantieteellistä vaihtelevuutta. Silti se, mitä tapahtuu toisella puolella maailmaa, heijastuu usein myös ympäristöihin, joissa paikallisesti elämämme. Laajasti ajateltuna ympäristöön liittyvät kysymykset voivat kohdistua niin huoleen ilmastonmuutoksesta ja sen aiheuttamasta muuttoliikkeestä tai ahdistuksesta kuin suhteestamme luontoon ja mahdollisuuksistamme hyödyntää sitä yhtenä auttamistyön välineenä. Työryhmässä Terveyssosiaalityö ja ympäristökysymykset pohditaan sitä, mitä ympäristökysymykset tarkoittavat terveyssosiaalityössä ja, kuinka ne heijastuvat terveyssosiaalityöhön. Työryhmään ovat tervetulleita eri vaiheissa olevat sekä tieteelliset että käytännön työstä kumpuavat ympäristöteemoja käsittelevät esitykset.

OMAISET JA LÄHEISET TERVEYSSOSIAALITYÖSSÄ

Työryhmän puheenjohtajat:
Eeva Harju, TtT (hoitotiede), Tampereen Yliopisto, eeva.harju@tuni.fi
Silja Lampinen, kehittämispäällikkö, Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFam ry, silja.lampinen@fimfampirkanmaa.fi

Yhden ihmisen sairastuminen koskettaa yleensä myös laajaa joukkoa muita ihmisiä: puolisoita, alaikäisiä ja aikuisia lapsia, lastenlapsia, sisaruksia, ystäviä, työkavereita tai vaikkapa naapureita. Terveydenhuollon kohtaamisissa läheiset ovat usein mukana vastaanottokäynneillä ja toimivat merkittävänä tukena sairastuneen elämäntilanteen järjestämisessä. Terveyssosiaalityössä läheisten huomioiminen on lähes itsestään selvä osa työtä niin kohtaamisissa sairastuneen kanssa kuin omana asiakasryhmänään, joiden jaksamista pyritään tukemaan. Työryhmässä keskitytään omaisia ja läheisiä koskeviin erityiskysymyksiin osana terveyssosiaalityötä: millaisia haasteita ja mahdollisuuksia yhteistyöhön läheisten kanssa liittyy, kuinka vahvistaa läheisten ääntä terveydenhuollon kohtaamisissa tai, mitä tehdä silloin, jos läheisiä ei ole tai sairastuneen suhde läheiseen on enemmän kuormittava kuin tukea antava. Kutsumme työryhmään kaikenlaisia omaisten ja läheisten näkökulmaa käsitteleviä käytännönläheisiä ja tieteellisiä esityksiä.

ASUMINEN, ASUNNOTTOMUUS JA SOSIAALITYÖ

Työryhmän puheenjohtajat:
Johanna Ranta, projektitutkija, Tampereen yliopisto, johanna.ranta@tuni.fi
Jenni Mäki, väitöskirjatutkija, Lapin yliopisto, jemaki@ulapland.fi

Asumiseen liittyvät kysymykset ovat yleisiä monilla sosiaalityön osa-alueilla, kuten päihde- ja mielenterveystyössä, vammais- ja vanhussosiaalityössä, terveydenhuollon sosiaalityössä sekä lapsiperheiden, itsenäistyvien nuorten, aikuisten tai rikostaustaisten parissa tehtävässä työssä. Asumisen tuen tarpeet kohdistuvat kodissa itsenäistä pärjäämistä tukeviin seikkoihin, jotka määritellään sosiaalihuoltolaissa melko laveasti. Kyse voi olla esimerkiksi taloudellisesta tuesta, apuvälineistä tai psykososiaalisesta avusta. Tukea tarvitaan myös asunnottomana tai silloin, kun uhka asunnon menettämiselle on olemassa. Asumisen tuen palveluiden kehittäminen Asunto ensin -mallin keinoin on ollut Suomessa keskiössä vuodesta 2008 alkaen, jolloin käynnistettiin ensimmäinen asunnottomuuden poistoon tähtäävä poliittinen ohjelma. Mallin mukaista tukea tarjotaan esimerkiksi asumisneuvontana, tukiasumisyksiköissä tai hajautetusti asuvien asiakkaiden koteihin vietävinä palveluina. Kotikäyntityö mahdollistaakin asumisen tarpeisiin paneutumisen konkreettisesti lähellä asiakkaan arkea.

Työryhmään ovat tervetulleita asumisen, asunnottomuuden ja asumissosiaalisen työn tutkimusta ja käytäntöjä koskevat esitykset auttamistyön eri konteksteissa. Kiinnostavia kysymyksiä ovat esimerkiksi: Millaisia hyviä käytäntöjä asumissosiaalisessa työssä on viime vuosina kehitetty? Mitä tiedämme tämänhetkisestä asunnottomuudesta tai asumissosiaalisesta työstä Suomessa? Millaisia asumiseen tai asunnottomuuteen liittyviä tarpeita (terveys)sosiaalityössä kohdataan ja miten niihin vastataan – vai pystytäänkö niihin vastaamaan?

GERONTOLOGINEN SOSIAALITYÖ

Työryhmän puheenjohtaja:
Mia Kanninen, johtava sosiaalityöntekijä, Tampereen kaupunki, mia.kanninen@tampere.fi

Gerontologisen sosiaalityön tavoitteena on tukea ikääntyvien ihmisten toimintakykyä ja arkielämässä selviytymistä sekä vaikuttaa yleisemmällä tasolla ikäihmisten hyvinvoinnin edellytyksiin. Väestön ikääntymisen myötä gerontologisen sosiaalityön tarve on kasvamassa. Gerontologisen sosiaalityön lähtökohtana ikääntyneen ihmisen huomioiminen kokonaisvaltaisesti omassa elinympäristössään ja elämäntavassaan. Työtä tehdään läheisessä yhteistyössä ikääntyneen asiakkaan läheisverkoston ja palveluverkoston kanssa. Gerontologista sosiaalityötä tehdään monenlaisissa toimintaympäristöissä, esim. terveydenhuollon organisaatioissa, ikäihmisten neuvontapalvelujen, kotipalvelujen ja asumispalvelujen yhteydessä sekä osana aikuissosiaalityön palveluja. Miten erilaiset organisaatioympäristöt vaikuttavat gerontologisen sosiaalityön näkökulmaan, keinoihin ja mahdollisuuksiin auttaa arkielämässään sosiaalityön tukea tarvitsevia ikäihmisiä? Millaista erityisosaamista gerontologisen sosiaalityön palveluissa toimivilta sosiaalihuollon ammattilaisilta vaaditaan? Miten ikääntyneen väestön määrän lisääntyessä huolehditaan siitä, että gerontologisen sosiaalityön palvelut riittävät kaikille niitä tarvitseville? Työryhmään toivotaan sekä tutkimukseen että käytännön työhön perustuvia esityksiä, jotka tarjoavat näkökulmia gerontologisen sosiaalityön laaja-alaiseen kenttään.

TOIMEENTULON TURVAAMINEN TERVEYSSOSIAALITYÖNTEKIJÄN TYÖSSÄ

Työryhmän puheenjohtajat:
Virva Karttunen, sosiaalityöntekijä, Tampereen kaupunki, virva.karttunen@tampere.fi
Mari Helin, johtava sosiaalityöntekijä, Helsingin kaupunki, mari.helin@hel.fi

Terveyssosiaalityössä kohdataan usein asiakkaita, joita monenlaiset toimeentuloon liittyvät ongelmat koskettavat. Usein myös asiakkaiden läheiset liittyvät näihin tilanteisiin mukaan. Tilanteet ovat usein monisyisiä kietoutuen asiakkaan elämässään kohtaamiin muihinkin haasteisiin kuten mielenterveys- ja päihdeongelmiin ja kaltoinkohteluun sekä elämänhallinnan ongelmiin.

Toimeentulon ongelmiin – köyhyyteen ja huono-osaisuuteen – liittyy usein häpeän ja syyllisyyden tunteita, ja tämän tunnekuorman kanssa asiakkaat voivat jäädä yksin. Heillä ei välttämättä ole tarvitsemansa avun hakemiseen voimavaroja tai osaamista tai avun saaminen on muutoin liian vaikeaa. Näissä tilanteissa asiakkaat voivat jäädä ongelmiensa kanssa pitkäksikin aikaa yksin vaille tarvitsemaansa tukea. Päivittäisessä arjessa he pyrkivät selviämään erilaisin keinoin, jotka eivät välttämättä ole pidemmän päälle kestäviä. He voivat tinkiä omasta hyvinvoinnistaan esimerkiksi jättäytymällä pois heille tarpeellisista palveluista. Terveyssosiaalityöntekijän työssä asiakkaan toimeentulon turvaaminen on yksi tärkeä tehtäväalue asiakkaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Tähän työryhmään toivomme esityksiä, joissa tätä aihetta lähestytään monesta eri näkökulmasta.

TERVEYSSOSIAALITYÖN SISÄLLÖT

Työryhmän puheenjohtajat:
Anna Metteri, yliopistonlehtori emerita, Tampereen ylipisto, anna.metteri@tuni.fi
Sointu Riekkinen-Tuovinen, Sosiaalityön palvelulinjajohtaja, KYS (PSSHP), Sointu.Riekkinen-Tuovinen@kuh.fi, puh. 0447113574

Terveyssosiaalityön sisällöistä on ollut epäselvyyttä erityisesti kuntatason hallinnollisessa päätöksenteossa ja paikoin myös terveydenhuollon ylimmässä hallinnossa sekä valtakunnan ylimmällä päätöksenteko- ja valmistelutasolla. Tämä epäselvyys yhdessä kuntatason talousongelmien kanssa on osaltaan myötävaikuttanut muun muassa siihen, että terveyssosiaalityöntekijän tehtäviä on viime vuosikymmeninä lakkautettu terveyskeskuksista. Onkin tärkeätä tuottaa tietoa terveyssosiaalityön sisällöistä. Tässä työryhmässä keskustelemme terveyssosiaalityön sisällöistä sekä tutkimuspuheenvuorojen että käytännön puheenvuorojen perustalta. Keskustelun yhtenä lähtökohtana ovat Terveyssosiaalityö näkyväksi -tutkimushankkeen tulokset. Hankkeessa toteutettiin audit-kysely, jossa HUSin, TAYSin, Helsingin ja Tampereen kaupungin terveyssosiaalityöntekijät kirjasivat yhtenä päivänä viiden minuutin tarkkuudella tekemänsä työn. Kirjaaminen tehtiin ennalta annetun rakenteen mukaisesti ottaen huomioon olemassa oleva terveyssosiaalityön nimikkeistö.

Tähän työryhmään toivotamme tervetulleiksi esityksiä terveyssosiaalityön sisällöistä. Puheenvuorot voivat käsitellä terveyssosiaalityöntekijöiden osaamista ja interventioita, terveyssosiaalityön tarvetta erilaisissa elämäntilanteissa, terveyssosiaalityön yhteistyöverkostoja yms. Esitykset voivat perustua tutkimukseen tai käytännön työn jäsennykseen.

MONIKULTTUURISUUS –  HAASTE JA MAHDOLLISUUS

Työryhmän puheenjohtaja:
Eeva-Liisa Lejon, johtava sosiaalityöntekijä, Tampereen kaupunki, eeva-liisa.lejon@tampere.fi

Viime vuosikymmenien aikana Suomi on kansainvälistynyt, ja ulkomaalaistaustaisen väestön määrä on moninkertaistunut maassamme. Samalla ns. kantaväestön parissa erilaiset näkemykset suomalaisuudesta ovat tulleet selkeästi esille, eivätkä poikkeavia näkökulmia edustavien ryhmittymien kohtaamiset ole olleet pelkästään ystävällismielisiä. Kulttuuri on osa muuttuvaa sosiaalista ja yhteiskunnallista ympäristöämme. Se sisältää arvomme, asenteemme, tapamme ja uskomuksemme, myös käsityksemme terveydestä, hyvinvoinnista ja hyvästä elämästä. Jokainen meistä edustaa vahvasti omaa kulttuuriaan, mutta se on meissä ikään kuin piilotettuna, kunnes kohtaamme ihmisen toisenlaisesta kulttuurista.

Sosiaalityössä on totuttu työskentelemään monenlaisten kulttuurien kohtaamiskentällä. Arkityössä vastaan tulee paljon erilaisia haasteita, mutta parhaimmillaan avautuu myös uusia mahdollisuuksia. Tässä työryhmässä keskustellaan monikulttuurisuudesta. Työryhmään ovat tervetulleita teemaan liittyvät esitykset sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista, sosiaalityön ja asiakkaiden arjen toiminta-areenoilta sekä yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen elämänpiireistä yhteiskunnan kulttuurisissa rakenteissa.

LAPSET JA NUORET TERVEYSSOSIAALITYÖSSÄ

Työryhmän puheenjohtaja:
Tiina Toiminen, sosiaalityöntekijä, VTM, TtM,  HUS, Hyvinkään sairaanhoitoalue, tiina.toiminen@hus.fi

Terveyssosiaalityössä on ilmeistä, ettei lapsi tai nuori tule autetuksi vain lapsen tai nuoren kanssa työskentelemällä. Lapsen tai nuoren ollessa asiakkaana huoltajien ja perheen kanssa työskentely on oleellista. Ilman lapsesta huolta pitävien aikuisten sitoutumista tutkimuksiin ja hoitoon ei voida saavuttaa parhaita mahdollisia tuloksia. Hoitotahon lisäksi vanhempien ja perheen tukena voivat olla muut tahot kuten sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut ja lastensuojelu. Myös lapsen arjen ympäristöjen päivähoidon tai koulun panosta tarvitaan kokonaistilanteen ratkaisemiseksi sairauden muuttaessa lapsen ja perheen arkea ja siinä selviytymistä. Monitahoisen yhteistyön lisäksi peräänkuulutetaan lapsen ja nuoren kuulemista ja osallisuutta. Osallistamisen voi ymmärtää itseisarvona, mutta myös lupana olla osallistumatta. Työryhmään ovat tervetulleita esitykset lasten ja nuorten terveyssosiaalityön erityisyydestä, vaikkapa lapsen ja nuoren kuulemisen ja yhteistyön onnistumisista tai haasteista, niin käytännön työn kuin tutkimustiedon valossa.

PÄIHDE- JA MIELENTERVEYSTYÖN ORIENTAATIOT

Työryhmän puheenjohtajat:
Teija Eskola, kouluttaja, Mielenterveystyön keskusliitto, teija.eskola@mtkl.fi
Päivi Rantanen, sosiaalityöntekijä, Tampereen kaupunki, Paivi.Rantanen@tampere.fi

Sosiaalityöllä on keskeinen rooli päihde- ja mielenterveystyön alueilla. Työn lähtökohtana on asiakkaan yksilöllinen elämäntilanne, jota tulkitaan aina tietyssä kehyksessä ja ympäristössä. Lainsäädäntö, organisaation perustehtävä ja toimintatavat, markkinat, talous ja kullakin hetkellä vallitseva yhteiskunnallinen tilanne ilmiöineen vaikuttavat sosiaalityön toimintaan monella tavoin. Näiden monien reunaehtojen puitteissa ammattilaiset tekevät omat arjen eettiset valintansa. Sosiaalityötä voi tehdä monella tavalla ja painotuksella. Jossakin korostuu etuus- ja palvelujärjestelmän vankka osaaminen, toisessa kohden akuutti kriisityö ja jossakin työtä voi kuvata ennen muuta pitkäjänteiseksi hoitosuhdetyöksi. Sosiaalityön toiminnan taustalla voi olla erilaisia orientaatioita, jotka suuntaavat näkemään ihmisten elämäntilanteista erilaisia asioita ja suuntamaan työskentelyä sen mukaisesti.

Tähän työryhmään kutsutaan osallistujia esittelemään työyhteisönsä ja / tai omaa orientaatiota päihde- ja mielenterveystyön alueella. Missä, millaisten asiakkaiden, ammattilaisten ja verkostojen kanssa toimitaan? Millaiset resurssit ovat käytössä? Miten toimitaan ja mihin toiminta perustuu?

KUOLEMA TERVEYSSOSIAALITYÖN KONTEKSTISSA

Työryhmän puheenjohtaja:
Pirkko Ollikainen, vastaava sosiaalityöntekijä, Tampereen yliopistollinen sairaala, pirkko.ollikainen@pshp.fi

Terveyssosiaalityön kentällä kuolemaan liittyvät kysymykset kuuluvat työhön oleellisena osana. Kuolema voi tulla yllättäen, tiedostetusti, joskus jopa toivottuna. Saattohoitotilanteessa kuolemaan ehditään valmistautua. Sosiaalityöntekijä voi tuolloin auttaa järjestelyissä ja olla psykososiaalisen tuen antajana. Äkillisen kuoleman kohdatessa sosiaalityöntekijän on pystyttävä ottamaan vastaan läheisten ahdistus ja hätä. Kuoleman läheisyyteen liittyvät tilanteet koskettavat myös sosiaalityöntekijää ja saattavat aiheuttaa ahdistusta ja riittämättömyyden tunteita. Kuolemaa tulisi tarkastella myös sosiaalisena ja yhteiskunnallisena kysymyksenä, ei ainoastaan medikalisaatioon liittyen. Sosiaalityön näkökulmasta tarkasteltuna kyse voi olla vaikkapa kuolemaan liittyvän sosiaalisen esiin nostamisesta ja asianajosta. Tähän ryhmään toivotamme tervetulleiksi esitykset kaikista kuolemaan liittyvistä näkökulmista. Puheenvuorot voivat käsitellä esim. käytännön työtä, työmenetelmiä, työssäjaksamista tai kuolemaan liittyviä tabuja.  Kuulemme mielellämme myös esityksiä käynnissä olevista tai jo valmiista tutkimuksista.

TOIMINNALLISET MENETELMÄT TERVEYSSOSIAALITYÖSSÄ

Työryhmän puheenjohtaja:
Kati Kauravaara, sosiaalityöntekijäopiskelija, VTK, LitT, HUS, Sisätaudit ja kuntoutus, kati.kauravaara@hus.fi (paikalla tiistaisin ja keskiviikkoisin)

Toiminnallisia ja luovia menetelmiä voidaan käyttää muun työskentelyn täydentäjänä. Menetelmät voidaan nähdä myös osallisuuden vahvistajina. Toiminnallisia menetelmiä voidaan toteuttaa sekä yksilöille että ryhmille ja toteuttaa erilaisissa ympäristöissä. Työryhmään ovat tervetulleita esitykset erilaisista toiminnallisista menetelmistä. Teoriatiedon lisäksi toivomme toiminnallisia maistiaisia.

ASIANTUNTIJUUDEN KEHITTYMINEN

Työryhmän puheenjohtaja: Päivi Sanerma, Tutkimuspäällikkö, Hamk Smart tutkimusyksikkö, paivi.sanerma@tuni.fi

Asiantuntijuuden kehittyminen on jatkuva, pitkäkestoinen prosessi. Terveyssosiaalityössä asiantuntijuutta kehitetään päivittäin yksilöiden, työyhteisöjen, koulutuksen ja tutkimuksen tasoilla. Rakenteellinen sosiaalityö, strategiset kehittämiskohteet, eettinen työskentely, yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja tutkimuksen painottaminen esiintyvät asiantuntijuuden kehittymisen ydinkysymyksissä. Terveyssosiaalityössä asiantuntijuuden kehittyminen liittyy myös läheisesti monialaisuuden ja -ammatillisuuden kysymyksiin.

Tähän työryhmään toivotaan puheenvuoroja, joissa esitellään terveyssosiaalityön asiantuntijuuden kehittymistä ja kehittämistarpeita. Miten terveyssosiaalityön asiantuntijuus voisi kehittyä edelleen? Millaista asiantuntijuutta sosiaalityössä tarvitaan tulevaisuudessa? Työryhmään toivotetaan tervetulleiksi eri vaiheessa olevat käytännöstä kohoavat kehittämishankkeet sekä tieteelliset työt.

TYÖTTÖMIEN ELÄMÄNTILANNE, TERVEYS JA AUTETTAVUUS KORONAKRIISIN JÄLKIMAININGEISSA

Työryhmän puheenjohtaja: Jaana Lähteenmaa, nuorisotutkimuksen dosentti, Tampereen yliopisto, apurahatutkija ja tietokirjailija, jaana.lahteenmaa@tuni.fi, puh. 050 5748396

Irtisanotuksi tulemisen ja työttömyyden kielteiset vaikutukset psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen tiedetään. Koronakriisin myötä työttömyys tulee nousemaan paljon – kukaan ei vielä tiedä, kuinka paljon ja kuinka pitkäksi aikaa. Varsinkin työttömyyden pitkittyessä ongelmat lisääntyvät ja kasautuvat; se tiedetään lukuisien tutkimusten perusteella. Pitkäaikaistyöttömät kokevat itsensä usein yksinäisiksi, häpeävät tilannettaan, masentuvat ja huolehtivat itsesetään aiempaa huonommin. Tällä on usein seurauksia myös fyysiselle terveydentilalle. Näin tapahtuu työttömille varsinkin, jolleivat he löydä jotakin uutta, mielekästä ”projektia” elämäänsä. Työttömien aktivointiin osallistuminen ei juurikaan näyttäydy tutkimusten valossa tällaisena projektina.

Koronakriisin myötä suomalaisessa yhteiskunnassa on nähty solidaarisuuden ja auttavaisuuden aalto: kriisistä erityisesti kärsiviä  – kuten vanhuksia – on autettu, tuettu, heidän äänensä medioissa on tullut kuulluksi, jne. Myös eristäytymisen psyykkisestä raskaudesta on keskustelu paljon. Työttömäksi jääviäkin kohtaan on oltu ymmärtäväisiä ainakin valtiovallan taholta: jopa työttömäksi jääneen työttömyystuen saannin ns. karenssiaikaa on lyhennetty.

Kun korona joko asettuu ”uudeksi normaaliksi” tai laantuu, yleisen solidaarisuuden ilmapiiri saattaa hiipua. Tällöin (ainakin) työttömäksi jääneet ja heidän ongelmansa voivat taas unohtua. 1990-luvun talouslaman jälkimainingeissa laajan työttömyyden terveydellissosiaalisia vaikutuksia – niin työttömille kuin heidän perheilleenkin –  ei otettu tarpeeksi vakavasti; tämä on laajasti myönnetty. Käykö taas näin?

Työttömien suora tukeminen terveyssosiaalityöllä olisi ongelmallista; useimmat työttömät eivät halua identifioitua ennen kaikkea työttömiksi. Esimerkiksi työttömien yhdistysten jäsenmäärät ovat varsin alhaisia, koska ”toisia työttömiä” ei haluta kokea omaksi viiteryhmäksi.  Miten voitaisiin organisoida terveyssosiaalityötä työttömille niin, että nämä itse eivät kokisi sitä leimaavaksi? Miten tavoittaa edes ne työttömät, jotka mahdollisesti haluaisivat tulla autetuiksi? Entä ne, jotka eivät myönnä tarvitsevansa apua, mutta kuitenkin tarvitsisivat sitä (esimerkiksi työttömyyden myötä masentuneet, addiktio-ongelmiin ajautuneet, jne.)?

”Pakkoauttamisessa” on monenlaisia ongelmia, ei vähiten eettisiä sellaisia. Mutta miten apua tai tukea tarvitsevia työttömiä saataisiin terveyssosiaalityön piiriin – tai jälkimmäistä työttömien piiriin? Työryhmässä on tarkoitus pohtia ja tutkailla sitä, millaista annettavaa terveyssosiaalityöllä voisi olla työttömien tukemiseen siinä vaiheessa, kun yleisessä diskurssissa nyt voimakas ”olemme kaikki samassa veneessä” – eetos ja yleinen koronan takia kärsivien auttamisen halu ovat suomalaisessa yhteiskunnassa laantuneet.

Työryhmään ovat tervetulleita niin tutkimukselliset, käytännölliset kuin teoreettisetkin tarkastelut. (Voisimme pohtia myös jonkinlaisen yhteisjulkaisun laatimista työryhmän esitysten pohjalta.)

KEHITTYVÄ MONIAMMATILLISUUS

Työryhmän puheenjohtajat:
Merja Mustaniemi, sosiaalityöntekijä, merja.mustaniemi@pshp.fi ja
Tuula Haukka-Wacklin, kuntoutuspäällikkö, tuula.haukka-wacklin@pshp.fi, Tampereen yliopistollinen sairaala

Terveyssosiaalityöntekijät työskentelevät päivittäin muiden ammattiryhmien edustajien kanssa, joten terveyssosiaalityö on lähtökohtaisesti moniammatillista. Yhteistyön tavat ja rutiinit vaihtelevat paljon, ja vaihteluun vaikuttavat yksiköiden asiakas- ja potilasryhmät, taustaorganisaation ja omien yksiköiden työkulttuurit sekä erilaiset hierarkkiset rakenteet ja käytännöt.

Moniammatilliselle työskentelylle asetetaan paljon odotuksia, ja oletuksena on, että ryhmä on enemmän kuin osiensa summa. Paikoin moniammatillista työskentelyä pidetään jo sinällään ratkaisuna asiakastyön pulmallisiin tilanteisiin. Silloin riskinä on, että työntekijät itse ovat tyytyväisiä työn tuloksiin, mutta asiakas ei koe tulleensa kohdatuksi tai saaneensa apua hankalaan tilanteeseensa. Myös hyvin toimivien moniammatillisten työryhmien on syytä arvioida omaa toimintaansa ja kyetä tarkastelemaan sitä kriittisesti.

Kriittisen arvioinnin tarve korostuu tulevaisuudessa entisestään. Työhön kohdistuu taloudellista tehokkuutta vaativia paineita, ja sosiaali- ja terveydenhuollon kauan odotetut laajat uudistukset ovat viivästyneet.  Lisäksi aikamme haastaa ammattilaisia arvioimaan, pystytäänkö enää edes hyviksi havaituin tutuin keinoin vastaamaan väestön ikääntymiseen ja ilmastonmuutokseen liittyviin laajoihin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Arvio on, että erilaisia rajoja ylittävän, ammattien ja organisaatioiden välisen yhteistyön ja sen jatkuvan kehittämisen tarve tulee korostumaan. Aiempaa tärkeämmäksi tulee myös se, että asiakkaiden tarpeet tulevat huomioiduksi oikealla tavalla ja oikea-aikaisesti. Onko jo aika siirtyä moniammatillisuudesta kollektiiviseen asiantuntijuuteen myös arjen käytännöissä?

Työryhmään toivotaan puheenvuoroja moniammatillisen ja monialaisen työskentelyn tutkimuksen alueelta, kehittämishankkeista ja hyvistä käytännöistä.

Työpaja: TERVEYSSOSIAALITYÖN PAIKKA TULEVAISUUDEN SOTE-KESKUKSISSA

Anna Metteri, yliopistonlehtori emerita, Tampereen yliopisto, anna.metteri@tuni.fi
Miia Ståhle, aluekoordinaattori, THL, miia.stahle@thl.fi

Tulevaisuuden sote-keskus edustaa laaja-alaista, palveluja kokoavaa monialaista toimintaympäristöä. Keskeistä on etsiä ja löytää yhteistyön toimintamalleja siten, että eri alojen ammattilaiset toimivat yhdessä asiakkaan parhaaksi. Tavoitteena on nähdä ihminen ja hänen elämäntilanteensa kokonaisuutena ja etsiä toimivia käytäntöjä, jotta pois lähettämisen kulttuurista siirryttäisiin siihen, että asiakas saa avun yhdellä yhteydenotolla ja saa tukea siihen, että löytää itselleen sopivat palvelut, joihin hänellä on oikeus. Tämä vaatii sote-keskuksessa työskenteleviltä henkilöiltä laaja-alaista ymmärrystä elämän kokonaisvaltaisuudesta ja ihmiselämän monimutkaisista tilanteista, joissa eri asiat vaikuttavat toisiinsa. Tulevaisuuden sote-keskus tarvitsee terveyssosiaalityön osaamista.

Työpajassa keskustellaan ajankohtaisesta Tulevaisuuden sote-keskus -hankkeen tilanteesta, käynnistyneistä hankkeista eri alueilla ja toimiviksi todetuista toimintamalleista. Mihin terveyssosiaalityön osaamista ja työotetta tulevaisuuden sote-keskuksessa tarvitaan? Miten terveyssosiaalityöntekijät voisivat paremmin tuoda näkyviin omaa osaamistaan? Onko tulevaisuuden sote-keskuksissa kahdenlaisia sosiaalityöntekijöitä? Toiset toimivat lähtökohtaisesti terveyssosiaalityöntekijöinä terveydenhuollon tiimeissä ja toiset lähtökohtaisesti sosiaalihuollon tiimeissä. Mikä on terveyssosiaalityöntekijöiden, sosiaaliohjaajien ja kuntoutusohjaajien työnjako ja yhdyspinta tulevaisuuden sote-keskuksessa?  Työpaja on avoin keskustelutilaisuus, jonka pohjaksi toivotaan alueellisissa työryhmissä mukana olevien sosiaalityöntekijöiden alustuksia terveyssosiaalityön paikasta sote-keskuksissa.

Työpaja: TOIPUMISEN MONET REITIT – kokemusasiantuntijuutta, vertaisuutta ja moniammatillisuutta.

Anni Vanhala, johtava sosiaalityöntekijä, Tampereen yliopistollinen sairaala, anni.vanhala@pshp.fi

Työpajassa toipumisen ja kuntoutumisen polulle osallistujia johdattavat Recovery – toipumisorientaatiossa pohjautuvan hankkeen kuvaus ja alustukset kokemusasiantuntija ja vertaistuki toiminnasta

Recovery- ajattelussa keskeistä on toivon ylläpito ja ajatus siitä, että mielenterveysongelmista on mahdollista toipua tai niiden kanssa on mahdollista elää täyspainoista elämää. Työpajassa esitellään aikuissosiaalityöhön soveltuva osallisuutta tukeva ja asiakaslähtöinen Mieli pt – malli. Ajatuksena on, että sairaus ei koskaan täytä koko ihmistä ja että arjen pienillä asioilla voidaan lisätä hyvinvointia. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin tavoitteena on kehittää yhdessä eri toimijoiden kanssa kokemusasiantuntijuuteen, vertaisuuteen ja moniammatilliseen osaamiseen perustuvia matalan kynnyksen työmuotoja. Näiden työmuotojen avulla lääketieteellisenavun piiriin ohjautuneita henkilöitä tuetaan mm. yhteisöllisen toiminnan alueille. Työpajassa myös osallistujat ideoivat työalueilleen soveltuvia vertaistuki- ja kokemusasiantuntija toimintoja.

Työpaja: KULTTUURISET TABUT TERVEYSSOSIAALITYÖSSÄ

Suvi Holmberg, yliopisto-opettaja, Tampereen yliopisto, suvi.holmberg@tuni.fi

Työpajassa pohditaan terveyssosiaalityön asiakaskohtaamisten erityisyyttä kulttuuristen tabujen näkökulmasta. Kulttuurisilla tabuilla tarkoitetaan sairausarjelle läheisiä aiheita, jotka asiakas-ammattilainen vuorovaikutuksessa saattavat tuntua vaikeilta käsitellä. Tällaisiksi kysymyksiksi määritellään esimerkiksi seksuaalisuuteen, kuolemaan tai (lähisuhde)väkivaltaan liittyvät kysymykset, kuten myös arjen tilanteiden työntekijässä herättämät sensitiiviset, joskus negatiivisetkin tunteet. Työpajassa käydään keskustelua siitä, mitä kulttuuriset tabut terveyssosiaalityössä ovat, onko niitä mahdollista purkaa ja miten?  Työpajatyöskentely nojaa aiheen lyhyeen alustukseen sekä keskustelua virittäviin kysymyksiin ja osallistujien aktiiviseen keskusteluun.