Työryhmän puheenjohtajat:
Anna Metteri, yliopistonlehtori emerita, Tampereen ylipisto, anna.metteri@tuni.fi
Sointu Riekkinen-Tuovinen, Sosiaalityön palvelulinjajohtaja, KYS (PSSHP), Sointu.Riekkinen-Tuovinen@kuh.fi, puh. 0447113574
TERVEYSSOSIAALITYÖ ERIKOISSAIRAANHOIDOSSA
– TUTKIMUS HUS SISUN AIKUISSOMATIIKAN ALALLA ANNETTAVASTA SOSIAALITYÖSTÄ
Sanna Ahonen, HUS
Suomen terveydenhuollossa arvioidaan työskentelevän noin 1000 sosiaalityöntekijää, joista suuri osa työskentelee erikoissairaanhoidossa. Erikoissairaanhoidon potilasta valtaosa on somaattisen sairauden vuoksi hoidossa olevia aikuisia. Osa näistä potilaista saa sairaalassa apua terveyssosiaalityöntekijältä, jonka työ perustuu sosiaaliturva- ja palvelujärjestelmän tuntemiseen, hallinnollis-oikeudellisten prosessien ymmärtämiseen ja sekä psykososiaalisen tuen tarjontaan.
Erikoissairaanhoidon aikuissomatiikan alalla annettavasta sosiaalityöstä ei ole kattavia kuvauksia, eikä alaa tunneta hyvin kaikissa sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa. Tämän työn tarkoituksena on ollut paikata tätä puutetta sekä kehittää aikuissomatiikan sosiaalityön itseymmärrystä ja alaa.
Tutkimuksen aineistona on Terveyssosiaalityö näkyväksi –tutkimushankkeen osa-aineisto, joka käsittää 50 HUSin Sisätaudit ja Kuntoutus tulosyksikön (Sisu) sosiaalityöntekijän vastaukset. Yksikkö tarjoaa sosiaalityön palveluja 12 aikuissomatiikan erikoisalalle. Aineisto on terveyssosiaalityön ajankäyttöä ja työn sisällön vaihtelevuutta kuvaava hybridiaineisto ja se on analysoitu tilastollisesti.
Ajankäyttöön perustuvassa tutkimuksessa tuloksia tarkastellaan kuvaamalla, kuinka paljon sosiaalityöntekijä käyttää aikaa erilaisiin sosiaalityön sisältöteemoihin yhden työpäivän aikana. Sosiaalityön sisällöistä työkyvyttömyyden taloudellinen turva ja työkyvyn tukimuodot vievät laskennallisesta noin puolitoista tuntia työaikaa päivittäin jokaiselta työntekijältä. Muita keskeisiä teemoja, joihin sosiaalityöntekijät käyttävät aikaansa, ovat sairauteen ja hoitoon sopeutuminen, hallinnollis-oikeudelliset asiat, työkyvyn ja toimintakyvyn merkittävä heikentyminen, psykososiaalinen tuki ja kriisiapu. Aineistosta jäsentyi myös sellaisia teemakokonaisuuksia, jotka eivät olleet kaikille työntekijöille jokapäiväisiä, mutta toistuivat aineistossa. Laskennallisesti jokainen työntekijä tarkastelee päivittäin lapsiin ja aikuisiin kohdistuva vakavaa uhkaa 15 minuuttia ja elämän loppuvaihetta sekä kuolemaa neljä minuuttia.
Tulosten mukaan aikuissomatiikan sosiaalityö on monipuolista pitäen sisällään paljon erilaisia sosiaalityön sisältöteemoja ja yhteistyötahoja. Aikuissomatiikan terveyssosiaalityön ydintoiminnot liittyvät terveysperustaisiin tukiin ja etuihin, mutta hyvä ammattitaito vaatii ketteryyttä siirtyä asiakokonaisuuksista toisiin ja kykyä ymmärtää yhteiskunnallisia hallinnollis-oikeudellisia prosesseja ja reunaehtoja.
SELKÄYDINVAMMAN SAANEIDEN HENKILÖIDEN AKUUTTIKUNTOUTUSJAKSON SOSIAALITYÖ KVANTITATIIVISESTI JA KVALITATIIVISESTI
Kaarina Eskola, Tays
Selkäydinvamman saaneiden henkilöiden akuuttikuntoutusjakson sosiaalityön selvityksessä kartoitettiin yhden vuoden (2016) aikana Tays:ssa kuntoutuksessa olleiden selkäydinvammapotilaiden potilasasiakirjoista mitä terveydenhuollon sosiaalityö on laadullisesti ja määrällisesti akuuttikuntoutusjakson aikana. Tavoitteena oli tunnistaa sosiaalityön muodot, jotka toistuvat eri tasoisten selkäydinvammojen hoidossa.
Vuonna 2016 Tays:ssa akuuttikuntoutusjaksolla oli 82 selkäydinvamman saanutta potilasta. Näistä potilaista 62 henkilöä oli miehiä ja 20 henkilöä naisia. Potilaiden keski-ikä oli 54,13 vuotta. Iän vaihteluväli oli miehillä 16-87 vuotta ja naisilla 20-87 vuotta. Paraplegiapotilaita oli 37 potilasta ja tetraplegiapotilaita 45.
Kahdeksankymmentäkaksi potilasta (n=82) sai yhteensä 726 kertaa sosiaalityön palvelua. Keskiarvo sosiaalityöntekijän käynneille/potilas oli 9 käyntiä. Vaihteluväli oli 1-36 käyntiä/potilas. Tetraplegiapotilaat saivat keskimäärin enemmän sosiaalityön käyntejä kuin paraplegiapotilaat. Tilastollisesti merkittävin ero tuli vammaryhmien välillä tetraplegiapotilaiden hyväksi tilastoiduissa käynneissä, jotka liittyivät sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalvelujen ja tukimuotojen koordinointiin (RS311) ja kuntoutuksen suunnitteluun osallistumiseen (RS142). Kvantitatiivisesti tarkastelussa sosiaalityön interventiot tilastoinnissa painottuvat yleiseen ohjaukseen ja neuvontaan (RS224) sekä sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalvelujen ja tukimuotojen koordinointiin (RS311). Ohjausta ja neuvontaa sai 61% potilaista keskimäärin 1-2 kertaa kuntoutusjakson aikana. Sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalvelujen ja tukimuotojen koordinointiin liittyviä käyntejä oli 72%:lla potilaista ja näitä käyntejä oli keskimäärin kolme/potilas. Asiakkaan avustamiseen liittyviä käyntejä (RS230) oli 61%:lla potilaista. Terveyssosiaalityöntekijän kuntoutuksen suunnitteluun osallistuminen (moniammatilliset palaverit) (RS142) toteutuivat 88%:lla potilaista.
Laadullisesti sosiaalityön interventiot kohdistuivat kuntoutujan sosiaaliturvan, palveluiden, kotiutumisen tai jatkoasumisen järjestelyihin yhdessä potilaan, omaisten ja moniammatillisen työryhmän kanssa. Sairastumisen aikainen tai edeltävä sosiaalinen tilanne vaikutti vamman lisäksi sosiaalityön interventioihin. Akuuttikuntoutusjaksolla sosiaalityöntekijä toimi organisoijana sosiaali- ja terveydenhuollon rajalla aikatauluttaen ja järjestäen yhteistyössä sekä dialogissa monien eri toimijoiden yhteistyötä, palavereja ja ennen kaikkea potilaan palveluiden järjestämisen suunnitelmaa. Potilaalle annetun ohjauksen ja neuvonnan tavoitteena oli vahvistaa potilaan toimijuutta itseään koskevien päätösten tekemisessä.
Selvityksessä saatiin näkyväksi sosiaalityön tavoitteellinen ja ennakoiva työote potilaan kuntoutusprosessissa, jossa tavoitteena on suoriutumisedellytyksien mahdollistaminen omassa toimintaympäristössä.
POTILAAN POLUT SOSIAALITYÖNTEKIJÄLLE- ONKO OHJAUTUMINEN OIKEA-AIKAISTA JA TARPEENMUKAISTA
Sointu Riekkinen-Tuovinen, Kuopion yliopistollinen sairaala & Raija Väisänen, Itä-Suomen yliopisto
Sosiaalityöllä terveydenhuollossa on pitkä historia. Jo toiminnan alkuvaiheessa 1920-luvulla havaittiin sosiaalisen merkitys sairastumisesta selviytymiseen tai sen kanssa arjessa pärjäämiseen. Pätevyysvaatimukset ovat sosiaalityössä vuosikymmenten kuluessa muuttuneet ja se on koskenut myös terveyssosiaalityötä. Nykyisin koulutuksena on ylempi korkeakoulututkinto (pääaineena sosiaalityö). Terveyssosiaalityön kontekstit, esimerkiksi organisaatiot, lainsäädäntö, palvelut ja asiakkaiden ongelmat ovat yhteiskunnan kehityksen myötä muuttuneet. Työn perusluonne on kuitenkin osin säilynyt samana. Esimerkiksi potilaiden ohjautuminen sosiaalityöntekijän vastaanotolle on aina ollut ajankohtainen kysymys, mutta sitä on kuitenkin tutkittu melko vähän. Tutkimuksemme taustoitus rakentuu terveyssosiaalityön tutkimuksen yleisen luonteen analyysistä sekä sosiaalityön palveluihin ohjautumista käsittelevästä tutkimuksesta.
Tutkimuksessamme haimme vastauksia kysymyksiin 1) mitä kautta potilaat ohjautuvat sosiaalityöntekijän luo terveydenhuollossa ja 2) onko ohjautuminen oikea-aikaista sekä tarpeenmukaista. Tutkimusta on toteutettu terveyssosiaalityön asiantuntijaryhmässä, johon on kuulunut Kuopion yliopistollisen sairaalan ns. erityisvastuualueen (ERVA-alue) sosiaalityöntekijöitä ja Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitoksen opettajia. Tutkimusaineisto kerättiin kyselyn avulla viiden työpäivän aikana touko-kesäkuussa vuonna 2013. Kyselyyn vastasivat sosiaalityöntekijät (yht. 21) ja kyseisenä aikana heidän kohtaamansa potilaat (yht. 234). Kyselyaineiston strukturoitujen kysymysten osalta käytimme tilastollista analyysiä, lähinnä prosenttijakaumia. Avointen kysymysten vastaukset analysoimme teemoittelulla.
Vastanneista potilaista 61,4 % (N=234) oli ohjautunut sosiaalityöntekijän luo osastohoidon aikana ja 36,3 % poliklinikkakäynnin aikana. Toimistotapaamiseen (puhelinkeskustelut mukaan lukien) oli tullut vain 2,3 %. Potilaat ohjautuivat sosiaalityöntekijän luo useimmin hoitohenkilökunnan ohjaamana, monet myös itse tai lääkärin tai lähiomaisen ehdotuksesta. Potilaiden ohjaus ja neuvonta liittyivät yleensä sosiaaliturvaetuus- ja tukiasioihin. Kuntoutukseen liittyvät asiat painottuivat toiseksi eniten. Potilaiden omasta ja sosiaalityöntekijöiden mielestä ohjautuminen oli pääasiassa tarpeenmukaista ja oikea-aikaista. Potilaat ohjautuivat sosiaalityöntekijän luo yleensä palvelutarpeensa mukaan. Suurin osa oli päässyt palveluihin nopeasti. Tutkimus osoitti, että on potilasryhmiä, joiden ohjautumisessa on suuria ja haitallisia viiveitä. Heitä ovat pitkäaikaissairaat ja vammaiset, moniasiakkuuspotilaat ja taloudellista apua tarvitsevat. Näihin ryhmiin tulisi jatkossa kiinnittää erityishuomiota.
TERVEYSSOSIAALITYÖ NÄKYVÄKSI – HUS PSYKIATRIAN OSA-AINEISTON TARKASTELUA
Essi Rovamo, HUS
Tässä esityksessä tarkastellaan Terveyssosiaalityö näkyväksi -hankkeen HUS Psykiatrian osa-aineiston tutkimustuloksia verrattuna hankkeen kokonaisaineistoon. Terveyssosiaalityö näkyväksi -tutkimushankkeen tarkoituksena on kuvata sosiaalityön sisältöjä ja laajaa osaamista terveyssosiaalityön kentällä. Tutkimushanke toteutettiin yhteistyössä Heikki Waris -instituutin, Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Soccan ja Helsingin yliopiston laatiman tutkimusryhmän sisällä. Tutkimusta varten kerättiin aineistoa HUSista, Helsingin kaupungilta, Tampereen kaupungilta ja TAYSta. Aineistonkeruuseen osallistuneiden työyhteisöjen edustajia kannustettiin osallistumaan omien osa-aineistojensa analysointiin.
Tutkimushankkeen aineisto kerättiin loka-marraskuussa 2018 pyytämällä terveyssosiaalityötä täyttämään työpäiviensä sisältöjä Audit-lomakkeelle 5 minuutin tarkkuudella yhden työpäivän ajalta. Tässä esityksessä verrataan HUS Psykiatrian osa-aineistossa ilmoitettuja viiden minuutin ajanjaksojen lukumääriä (n) ja prosenttiosuuksia (%) kokonaisaineistossa raportoituihin lukumääriin.
HUS Psykiatrian osa-aineiston tuloksista on nähtävissä psykiatrisen terveyssosiaalityön erityispiirteitä. Moniammatillisuus ja perheorientoitunut työote nousevat esiin psykiatrian osa-aineistossa verrattuna hankkeen kokonaisaineistoon. Tuloksia tarkasteltaessa on huomioitavissa laajat osaamisalueet, joita terveyssosiaalityöntekijät kohtaavat työpäivänsä aikana. Terveyssosiaalityöntekijöillä tulee olla laaja osaaminen terveyssosiaalityön asiasisällöistä, työotteista ja yhteistyötahoista.