Työryhmän puheenjohtajat:
Merja Mustaniemi, sosiaalityöntekijä, merja.mustaniemi@pshp.fi ja
Tuula Haukka-Wacklin, kuntoutuspäällikkö, tuula.haukka-wacklin@pshp.fi, Tampereen yliopistollinen sairaala
TYÖKYKYSELVITYS SOSIAALIPALVELUNA
Auri Lyly-Falk, Helsingin kaupunki
Helsingin kaupungin aikuissosiaalityöhön sijoittuvan Työkykyselvitys-yksikön tehtävä on selvittää ja arvioida palveluun ohjattujen 18-63-vuotiaiden asiakkaiden työ- ja toimintakykyä sekä kuntoutusmahdollisuuksia. Työkykyselvitys on asiakkaalle vapaaehtoista ja maksutonta.
Työkykyselvitys on kohdennettu sellaisille helsinkiläisille pitkäaikaistyöttömille ja/tai toimeentulotuen saajille, joilla sairaus, vika tai vamma saattaa olla esteenä työhön tai koulutukseen etenemiselle. Työkykyselvitys on erityistä sosiaalipalvelua ja edellyttää sosiaalialan ammattilaisen tekemän palvelutarpeenarvion ja kirjallisen lähetteen. Lähetteestä tulee käydä ilmi mikä asiakkaan terveydentilassa estää työllistymisen, koulutuksen ja kohtuullisen toimeentulon hankkimisen. Arvioinnissa on tärkeä nostaa esiin asiakkaan oma kokemus työ- ja toimintakyvystä. Asiakkaan oma motivaatio ja mahdollisuus sitoutua työkykyselvityksen tutkimuskäynneille on keskeistä. Monissa tilanteissa perusterveydenhuolto voi ohjata asiakkaan hoitoon ja kuntoutukseen sekä ottaa kantaa työkykyyn, jolloin Työkykyselvitykseen ohjaaminen on tarpeetonta.
Työ- ja toimintakyvyn arvio perustuu monialaiseen yhteistyöhön, johon osallistuvat Työkykyselvityksen sosiaalityöntekijät ja ostopalvelusopimuksella toimivat erikoislääkärit ja neuropsykologit. Työkykyselvitys on usein kuukausia kestävä prosessi. Työkykyarvio edellyttää sekä asiakkaan aikaisempiin sosiaali- ja terveystietoihin perehtymistä että asiakastapaamisia. Näiden pohjalta saadaan arvioitua asiakkaan fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaistilanne.
Työkykyselvitykseen liittyvät tutkimukset voidaan tarvittaessa tehdä asiakkaan kotona, asumispalveluyksikössä tai pääkaupunkiseudun vankilassa. Joskus tarvitaan päihteetön jakso laitoskuntoutuksessa, jotta työkykyselvitys voidaan tehdä tai saattaa loppuun luotettavasti.
Työkykyselvityksen sosiaalityöntekijä toimii asiakkaan sosiaalihuoltolain mukaisena omatyöntekijänä, huolehtii työkyvyn arvioinnissa tarvittavien asiakirjojen tilaamisesta, kutsuu asiakkaan alkuhaastatteluun ja tekee asiakkaasta sosiaalisen selvityksen. Sosiaalityöntekijä voi myös ohjata asiakkaan terveydenhoitajan tarkastukseen. Tämän jälkeen asiakas ohjataan tutkimuksiin Työkykyselvityksen erikoislääkärille ja tarvittaessa neuropsykologille. Osana työkyvyn arviota erikoislääkäri voi tehdä lähetteen lisätutkimuksia varten.
Lääkäri laatii B2-lääkärinlausunnon asiakkaan työkyvystä ja kuntoutustarpeesta. Jos asiakas todetaan työkyvyttömäksi, haetaan hänelle työkyvyttömyysetuutta. Eläkelaitokset ratkaisevat työkyvyttömyysetuudet ja kuntoutushakemuksen asiakkaan hakemuksen ja B-lausunnon perusteella. Päätös voi olla myönteinen tai hylkäävä. Mikäli päätös on hylkäävä, haetaan siihen asiakkaan niin halutessa muutosta muutoksenhakulautakunnasta.
Työkykyselvityksen lopuksi kartoitetaan asiakkaan ajankohtainen palvelujen tarve. Asiakkaan kirjallisella suostumuksella tutkimuslausunnot lähetetään asiakkaan omalle terveysasemalle. Asiakas saa myös itselleen sosiaalisen selvityksen ja tutkimuslausunnot.
OSATYÖKYKYISTEN TYÖHÖN PALUUN HAASTEET
– MONIAMMATILLISEN PALVELUN MAHDOLLISUUDET?
Ella Näsi, Kela
Työkyky riippuu mm. henkilön fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä, osaamisesta, työn vaatimuksista sekä monista ympäristötekijöistä. Alentuneen työkyvyn taustalla on usein erilaisia toisiinsa kietoutuneita syitä, joten työkyvyn tukemiseksi on kehitetty moniammatillisia palvelumalleja.
Tämä tutkimus lähestyy osatyökykyisyyttä ja työkyvyn tukemista monitieteisesti. Sopivaa taustakirjallisuutta löytyi mm. kansanterveystieteen, työpsykologian ja ammatillisen kuntoutuksen aloilta. Lisäksi hyödynnettiin terveydenhuolto-, kuntoutus- ja etuusjärjestelmää sekä moniammatillisia toimintamalleja käsittelevää kirjallisuutta. Kirjallisuudessa on todettu, että laadulliselle osatyökykyisyyttä tarkastelevalle tutkimukselle on tarvetta. Tämä tutkimus pyrkii osaltaan vastaamaan tähän tarpeeseen.
Tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä tietoa osatyökykyisyydestä seuraavin tavoittein: (1) saada kokonaisvaltainen käsitys haasteista, joita sairausperusteisesti työstä poissa olevat henkilöt kohtaavat pyrkiessään ratkaisemaan tilanteensa sekä (2) tutkia yksilöiden näkemyksiä heille tarjotuista palveluista ja muista tekijöistä, jotka tukevat tai hankaloittavat työhönpaluuta.
Tutkimukseen haastatelluilla 16 henkilöllä olivat sairauslomalla tuki- ja liikuntaelinsairauden vuoksi. Kelan asiantuntija oli suositellut heille TOIKE-toimintakykykeskuksen palveluja kokonaisvaltaisen ohjauksen saamiseksi. Haastatteluissa kysyttiin terveydestä, työkyvystä, toimeentulosta, palveluiden käytöstä, tiedonsaannista sekä työhönpaluusta ja ne analysoitiin narratiivisella ja temaattisella analyysilla. Alentunut työkyky aiheutti monille sairaudesta, työttömyydestä ja talousvaikeuksista kertyvän kolminkertaisen taakan (”triple burden”). Tutkimuksessa tunnistettiin viisi selkeää alaryhmää, jotka perustuvat henkilöiden työ- tai eläkeorientoituneisuuteen sekä heidän omaan arvioonsa terveydestään ja työkyvystään: (1) Onnistujat, jotka olivat motivoituneita, toipuneet hyvin ja palanneet työhön. (2) Sinnittelijät, jotka työkykyongelmista huolimatta olivat palanneet töihin. (3) Tulevaisuususkoiset, jotka eivät olleet toipuneet eivätkä palanneet töihin, mutta jotka suhtautuivat optimistisesti sopivan työn löytämiseen. (4) Jämähtäneet, jotka eivät olleet toipuneet eivätkä palanneet töihin, olivat passiivisia ja epäilivät mahdollisuuksiaan palata töihin. (5) Eläkeorientoituneet, jotka olivat epämotivoituneita palaamaan töihin ja joilla oli monia työhön paluuta hankaloittavia ongelmia. Haastateltavat pitivät terveydenhuolto-, kuntoutus- ja etuusjärjestelmiä vaikeasti ymmärrettävinä ja sirpaleisina. TOIKE-toimintakykykeskus oli tarjonnut hyödyllistä neuvontaa osalle haastatelluista. Moni haastatelluista ei ollut ottanut yhteyttä TOIKE:en mm. siksi, että he eivät olleet ymmärtäneet palvelun tarkoitusta. Erilaisten asiakasryhmien tunnistaminen ja niiden erityistarpeiden huomioiminen edistänee moniammatillisten palvelujen käyttöä.
MONIAMMATILLINEN YHTEISTYÖ VAI KONSULTATIIVINEN TYÖOTE? MONIAMMATILLISUUDEN HAASTEITA KESKI-SUOMEN KESKUSSAIRAALAN PÄIVYSTYSALUEELLA
Riikka Niemi, Jyväskylän kaupunki
Keski-Suomen keskussairaalan yhteispäivystys on laajan päivystyksen yksikkö, joka palvelee ympäri vuorokauden Keski-Suomen maakunnan päivystyspotilaita. Keski-Suomen keskussairaalan päivystyksessä on noin kymmenen viime vuoden aikana pyritty koko ajan vahvistamaan työalueen moniammatillisuutta. Päivystysalueella sijaitsee fyysisesti esimerkiksi psykiatrian akuuttityöryhmä, päihdehoitaja, potilaskoordinaattori, terveydenhuollon sosiaalityöntekijä sekä uusimpana maaliskuussa 2020 aloittanut kuntaan virkasuhteessa oleva sosiaalipäivystäjä. Moniammatilliselle yhteistyölle on asetettu Keski-Suomen keskussairaalan päivystysalueella paljon odotuksia liittyen erityisesti päihde- ja mielenterveyspotilaiden, ikääntyvien potilaiden sekä paljon päivystyspalveluja käyttävien potilaiden hoitoon ja palvelujen järjestämiseen sekä päivystysalueella että muissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa.
Tarkastelemme esityksessämme ensinnäkin terveydenhuollon sosiaalityöntekijän ja sosiaalipäivystäjän työnkuvia, niiden välisiä eroja sekä yhteistyön tekemisen tapoja. Terveydenhuollon sosiaalityön osalta Keski-Suomen keskussairaalan päivystysalueella toteutettiin vuonna 2015 pilotti, jonka seurauksena terveydenhuollon sosiaalityö vakiintui päivystykseen ja siirtyi keväällä 2018 kaksivuorotyöhön. Sosiaalipäivystäjän viran perustamisen syynä on terveydenhuoltolain 50 § ja 1.1.2018 voimaan tulleen päivystysasetuksen mukainen velvoite, jonka mukaan jokaisen laajan ympärivuorokautisen yhteispäivystyksen yhteydessä on oltava sosiaalihuollon ammattihenkilö, jolla on laajat oikeudet tehdä viranomaispäätöksiä.
Toiseksi pohdimme esityksessämme elo-syyskuussa 2020 kerättävän tilastoaineiston sekä omien havaintojemme pohjalta sitä, millä tavoin moniammatillinen työskentely muiden ammattiryhmien kanssa Keski-Suomen keskussairaalan päivystysalueella toteutuu ja mitä ongelma- ja kehittämiskohtia olemme siinä havainneet. Moniammatillinen yhteistyö muuttuu olennaisella tavalla aina, kun samojen potilaiden kanssa työskentelemään tulee uusi ammattilainen. Olennaista on kiinnittää huomio siihen, miten moniammatillisessa työssä toteutuu potilaan etu. Miten potilaan etu taataan, kun uuden työntekijän, tässä tapauksessa kunnan viranomaisen myötä yhteistyön tavat ja käytännöt muuttuvat? Miten päästä konsultaatioihin perustuvasta työskentelystä kohti aitoa yhteistyötä?
Kirjallisuus
Päivi Koikkalainen, Tiina Tuominen ja Marja Heikkilä (toim.) (2016) Kokemuksia sosiaalityö päivystyksessä –pilotista. Keski-Suomen sairaanhoitopiiri ja Keski-Suomen Sote 2020 –hanke. https://www.jyvaskyla.fi/sites/default/files/atoms/files/sote2020_raportit_17_kokemuksiasosiaalityopaivystyksessapilotista.pdf
Päivystysasetus: https://stm.fi/documents/1271139/5228951/VNA_päivystys_PM_22.8_2.pdf/c38ca925-a195-48a4-97d5-34935c16938c/VNA_päivystys_PM_22.8_2.pdf