Työryhmät

Lämpimästi tervetuloa Sosiaalipolitiikan päiville Tampereelle!

Lataa abstraktikirja tästä:
Abstraktikirja2023

Työryhmien tilat:
Työryhmien tilat

Työryhmien aikataulut:
Työryhmien aikataulut

Sosiaalipolitiikan päivien 2023 työryhmät:

1. Haavoittuvuuden riskissä olevien ihmisryhmien oikeuksien toteutuminen hyvinvointivaltiossa
2. Social Vulnerability in Times of Environmental Crises
3. The Construction of Communities and Everyday Vulnerabilities in Urban Encounters
4. Toisenvaraisuus näkökulmana lajirajat ylittävään haavoittuvuuteen ja hoivaan
5. Väkivallan haavoittavuus yhteiskuntapoliittisena kysymyksenä
6. Haavoittuvuus ja perustulo
7. Stigma yhteiskunnassa – Eriarvoisuudesta yhdenvertaisuuteen
8. Vammaiset ihmiset – Haavoittuva ryhmä?
9. Vulnerability and Accumulating Disadvantages / Haavoittuvuus ja huono-osaisuuden eri ulottuvuuksien kasautuvuus
10. Haavoittuvimmat väestöryhmät
11. Linguistic Vulnerability in the Context of Social and Health Services
12. Työn ja perheen yhteensovittamisen haasteet ja haavoittuvuudet
13. Köyhyys, syrjäytyminen ja huono-osaisuus
14. Opiskelijatyöryhmä
15. Social Exclusion and Civic Engagement in Later Life
16. Pidemmät työurat ja eläköityminen ikääntyvässä yhteiskunnassa / Longer Working Lives and Retirement in an Ageing Society
17. Hyvinvointivaltio ja eriarvoisuus
18. Ekosysteeminäkökulma työllisyyden edistämiseen
19. Kuntoutus, terveys ja toimijuus
20. Haavoittuvuus ja haavoittavuus hoivan arjessa ja hoivasuhteissa
21. Ruokajärjestelmän ja yhteiskuntapolitiikan leikkauspisteet
22. Haavoittuvuus poliittisessa päätöksenteossa ja politiikkatoimenpiteissä
23. Palvelujärjestelmämme haavoittavat rakenteet

Työryhmien kuvaukset:

1. Haavoittuvuuden riskissä olevien ihmisryhmien oikeuksien toteutuminen hyvinvointivaltiossa

Työryhmä kokoontuu torstaina klo 15 – 17.30 (tila: Päätalo, A05) 

Kaijus Ervasti, Itä-Suomen yliopisto

Hyvinvointivaltion perusta on luotu hyvinvointioikeudellisella sääntelyllä. Oikeudensaantimahdollisuuksiin (Access to Justice) keskittyvässä tutkimusperinteessä on korostettu, etteivät lainsäädännön takaamat muodolliset mahdollisuudet saada oikeutta kuitenkaan ole riittäviä, vaan ihmisten täytyy päästää oikeuksiinsa myös tosiasiallisesti. Oikeuden saatavuudella on lukuisia esteitä kuten taloudellisia, menettelyllisiä ja organisatorisia. Erityisesti haavoittuvuuden riskissä olevilla ryhmillä voi olla myös erilaisia henkilökohtaisia, sosiaalisia, kulttuurisia, kommunikatiivisia ja teknologisia esteitä oikeuksiin pääsylle.
Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa on lukuisia haavoittuvuuden riskissä olevia ihmisryhmiä kuten ikääntyneet, vammaiset ja pitkäaikaissairaat, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt, maahanmuuttajat ja päihdekuntoutujat. Lainsääsäädännössä on runsaasti sääntelyä, jossa on määräyksiä näiden ryhmien oikeuksista. Perus- ja ihmisoikeudet ovat erityisen korostuneessa asemassa näiden ryhmien suojelussa.
Useissa tutkimuksissa on tuotu esiin, etteivät haavoittuvuuden riskissä olevien ryhmien oikeudet toteudu täysimääräisesti. Heillä voi olla ongelmia esimerkiksi erilaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin pääsyssä sekä erilaisia täyttämättömiä oikeudellisia tarpeita eri elämänalueilla. Ongelmia esiintyy esimerkiksi asumiseen, perheeseen, työhön, liikkumiseen, sosiaaliturvaan sekä tavaroihin ja palveluihin liittyvissä kysymyksissä. Erityisesti digitalisaatio tuottaa ongelmia monille ihmisryhmille.
Työryhmässä käsitellään haavoittuvuuden riskissä olevien ryhmien kokemia ongelmia, oikeudellisia tarpeita, sääntelyä, oikeuksien toteutumista, hyvinvointia ja asemaa hyvinvointivaltiossa. Kyseisiä asioita voi lähestyä monien eri tieteenalojen näkökulmista kuten sosiaalipolitiikasta, sosiologiasta, taloustieteistä, terveystieteistä, oikeustieteestä, psykologiasta ja sosiaalipsykologiasta. Keskustelua voidaan käydä niin oikeuksien toteutumiseen liittyvistä teoreettisista kysymyksistä kuin empiirisistä tutkimustuloksistakin.

2. Social Vulnerability in Times of Environmental Crises

Työryhmä kokoontuu torstaina klo 15 – 17.30 (tila: Päätalo, A06)

Jing Ding, Tampere University
Alessia Greselin, Tampere University
Sami Mustikkamaa, University of Turku
Alisa Vänttinen, Tampere University

On-going environmental crises pose considerable challenges to societies and human wellbeing. Climate change and biodiversity loss significantly impact the liveability of our planet, requiring collective action to both adapt to and mitigate them. At the same time, the climate emergency also exposes conflicts and injustice in our societies, bringing to light vulnerabilities and the ‘triple injustice’ related to climate change: the poorest are in average least responsible for global warming, most vulnerable to its consequences and have the worst means to adapt to potentially regressive environmental policies. Does this mean that inequality makes it more difficult to counter environmental issues – or are there in fact opportunities to tackle both issues at the same time?

In any case, a change of paradigm is required if we are to achieve socially and environmentally sustainable wellbeing. In this transformation towards sustainability, welfare states have a significant role to play. Indeed, there are broad demands to transform welfare states into what are called eco-welfare states, as suggested by the growing literature on eco-social policies which maps the pursuit of both environmental and social policy goals in an integrated way. How can welfare states, built on wealth generated by continuous economic growth, reduce their ecological impactand decouple wellbeing from growth-dependency? How can this be done while simultaneously reacting to the emerging eco-social risks? Which eco-social policies can be socially and politically feasible?

We welcome presentations, both theoretical and empirical, connected to eco-social policies, postgrowth and degrowth, environmental attitudes, sustainable welfare as well as ecological and social sustainability. We encourage participation especially from PhD students and early career researchers.

3. The Construction of Communities and Everyday Vulnerabilities in Urban Encounters

Työryhmä kokoontuu torstaina klo 15 – 17.30 (tila: Päätalo, C1)

Johanna Hokka, Tampereen yliopisto
Karim Maiche, Tampereen yliopisto

Workshop approaches construction of communities in the urban area to define what could be communal social policy. In the age of complexity, segregation and polarization, community relations are in flux and have been affected by harmful patterns such as racism,
discrimination, vigilantism and (self-)segregation. Simultaneously, the increasing complexity multiplies the grounds on which people form belonging and negotiate their right to community and public space. Resilience of communities is often connected to social vulnerabilities, such as socio-economic position, gender, sexual orientations, ethnicity or physical disabilities that impact on individual’s possibilities to negotiate one’s belonging. These vulnerabilities are socially constructed, relational and spatial. They impact negatively on individual’s material and symbolic resources: health, income and social status, and thus, can have profound affective implications. These implications become more intense and more visible in the urban areas, and simultaneously, bring the questions of care and social justice to the fore.
This workshop invites empirical studies as well as conceptual and theoretical papers to discuss on what could communal social policy be. The interest is in everyday actions and practices that people engage in to tackle vulnerabilities and increase social justice and care in urban areas.

We are welcoming presentations that include – but are not limited to – topics such as: everyday peace and conflicts in the urban encounters; different, mundane forms of collaboration that people engage in while confronting vulnerabilities; the ways differences related to culture, ethnicity, gender and social class are negotiated, or the forms of strategies, choices and actions that the affective responses of people take in their daily lives. Our interest is to outline visions of how researched knowledge on people’s acts in their immediate everyday lives could be transformed into formal social policy practices.

4. Toisenvaraisuus näkökulmana lajirajat ylittävään haavoittuvuuteen ja hoivaan

Työryhmä kokoontuu torstaina klo 15 – 17.30 (tila: Päätalo, A07)

Maisa Honkasalo, Turun yliopisto
Nora Schuurman, Turun yliopisto

Tässä työryhmässä tarkastelemme haavoittuvuutta kontekstuaalisena, jolloin se voidaan ymmärtää tilanteisena ja olosuhteiden, myös poikkeuksellisten kuten sairauden tai sodan tuottamana. Näin avautuu mahdollisuus vastavuoroisen toimijuuden sekä sellaisen tiedonmuodostukseen tutkimiseen, joka perustuu maailmasta koskettumiseen. Haluamme korostaa haavoittuvuuden paikantunutta ja elettyä luonnetta yhteydessä kokemisen, tuntemisen ja läsnäolemisen tapoihin, erityisesti ihmisten ja muiden eläinten kesken. Aineistollisesti haavoittuvuutta on kiinnostavaa tutkia erityisesti lajienvälisen hoivan kontekstissa.

Ihmisten ja eläinten välistä vuorovaikutusta voi tarkastella ”eläinten-kanssa-kehkeytymisen” näkökulmasta, mikä tarkoittaa syntymistä ja muotoutumista yhdessä toisen kanssa sen sijaan, että se tapahtuisi yksin tai eläimet nähtäisiin ensisijaisesti lajina. Hoivan kontekstissa eläinten-kanssa-kehkeytyminen tarkoittaa hoivan tuottamista vuorovaikutuksessa eläimen kanssa, eläimeltä oppien. Hoivassa toimija ja vastaanottaja eivät ole samankaltaisia, vaan vuorovaikutus rakentuu lähtökohtaisesti toisen erilaisuuden kunnioittamiseen. Juuri sitä tarkoittaa toisenvaraisuus: että joutuu kohdatuksi, toisen koskettamaksi, jolloin toinen otetaan vakavasti hänen omilla ehdoillaan.

Hoivan monet merkitykset kuten empatia, ruumiillisuus ja haavoittuvuus koskevat yhtä lailla hoivattavina ja koulutettavina olevia eläimiä kuin ihmisiäkin. Kun eläimet määritellään haavoittuviksi, tulevat näkyviin myös lajienvälisen vuorovaikutuksen moninaiset kontekstit: sen enempää ihmisten ja eläinten välinen yhteiselo kuin eläinten hyväksikäyttökään tuskin olisivat mahdollisia ilman hoivaa. Tarkastelu tuo näkyviin kulttuuristen käytäntöjen ihmiskeskeisyyden ja sen merkityksen eläimille tarjotulle hoivalle. Haavoittuvuutta voidaan myös tarkastella eläinten ja ihmisten kesken jaettuna. Lajienvälinen hoiva toimiikin eri suuntiin: myös eläinten oletetaan ja koetaan tarjoavan hoivaa ihmisille, sekä spontaanisti että järjestetysti. Haavoittuvuuden ja hoivan jaetut haasteet ilmenevät myös esimerkiksi sellaisissa konkreettisissa tilanteissa, joissa vuorovaikutus ja toisen ymmärtäminen on vaikeaa. Tämä tuo merkittävää ja ’tiheää’ tietoa sosiaalipoliittisen osaamisen kannalta.

Pyydämme työryhmään monenlaisia esityksiä, joissa teemaa voi lähestyä joko teoreettisesti tai empiirisesti, joko ihmisten tai ihmisten ja eläinten välisen hoivan ja haavoittuvuuden konteksteissa.

5. Väkivallan haavoittavuus yhteiskuntapoliittisena kysymyksenä

Työryhmä kokoontuu torstaina klo 15 – 17.30 (tila: Päätalo, A08) ja perjantaina (tila: Päätalo, A06)

Marita Husso, Tampereen yliopisto
Sisko Piippo, Jyväskylän yliopisto
Johanna Hietamäki, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Väkivalta on keskeinen sosiaalinen ongelma ja merkittävä hyvinvointia, tasa-arvoa, demokratiaa ja turvallisuutta koskeva kysymys. Väkivallan haavoittavuus on noussut näkyväksi keskustelunaiheeksi yhteiskunnallisten kriisien, kuten pandemian, sodan ja ympäristöongelmien myötä. Sosiaalilainsäädäntö ja monet kansainväliset sopimukset velvoittavat lähisuhteissa, arjessa ja instituutioissa kohdattavaan väkivaltaan puuttumiseen. Tästä huolimatta väkivallan tunnistamisessa, puheeksi ottamisessa, kirjaamisessa ja osapuolten auttamisessa on edelleen merkittäviä haasteita ja alueellisia ja institutionaalisia eroja. Myös sote-uudistus on lisännyt huolta esimerkiksi lähisuhteissa ja työssä kohdattavan väkivallan ja hoivan laiminlyönnin  katveeseen jäämisestä.

Työryhmässä pohdimme, miten 2020-luvulla jäsennetään väkivaltaa yhteiskuntapoliiƫtisena ja -teoreettisena kysymyksenä. Miten väkivallan muotoja käsitteellistetään ja määritellään tutkimuksissa, ja miten käsitteelliset ratkaisut vaikuttavat käytäntöihin ja toimijuuteen. Miten haavoittavuuden, intersektionaalisuuden, digitaalisuuden, affektiivisuuden ja kestävän hyvinvoinnin näkökulmia on hyödynnetty väkivaltaa koskevissa tutkimuksissa? Miten väkivallan jatkumoita voidaan katkaista ja miten vahingoittavaa vallankäyttöä ja väkivallan haavoittavuutta on mahdollista tunnistaa, kohdata ja tutkia. Työryhmään kutsutaan mukaan esityksiä, joissa käsitellään väkivallan eri muotoja ja niiden tutkimisen tapoja sekä väkivaltaan puuttumisen haasteita ja mahdollisuuksia arjessa, instituutioissa ja palvelujärjestelmissä. Toivotamme tervetulleiksi sekä teoreettisesti, menetelmällisesti että empiirisesti keskustelevia alustuksia.

6. Haavoittuvuus ja perustulo

Työryhmä kokoontuu torstaina klo 15 – 17.30 (tila: Päätalo, Kahveri)

Markku Ikkala, Jyväskylän yliopisto
Pekka Elonheimo, Suomen perustuloverkosto

Perustulo on laaja aihealue, mistä keskustelu koko ajan laajenee ja jatkuu, vaikka keskustelu poliitikkojen keskuudessa Suomessa onkin ollut viime vuosina vähäisempää. Kuitenkin tutkijoiden joukossa perustulo on jatkuvasti esillä ja mm. parlamentaarisen sosiaaliturvakomiteakin julkaisi tutkijoiden tekemän raportin sosiaaliturvan vaihtoehtoisista järjestämistavoista, missä on esillä mm. perustulo ja perustili, mihin sisältyy perustulo. Perustulosta on maailmalla julkaistu paljon uutta tietoa ja Suomessakin on joitakin siihen liittyviä tutkimuksia meneillään. Asiasta on myös tehty jälleen kansalaisaloite.
Pohjoismaisena yhteistyönä valmistui toissa vuonna perustuloa käsittelevän pamfletti, mikä on nyt julkaistu painettuna. Siitä on aikaisemmin julkaistu perustuloverkoston sivuilla sähköinen versio: https://perustulo.org/2021/10/basic-income-cornerstone-of-the-nordic-welfare-state/. Pamfletin viesti on ajankohtainen, koska juuri nyt puolueet puhuvat hyvinvointivaltion pelastamisesta. Voisiko perustulo olla hyvinvoinnin pelastamisen kulmakivi? Millainen silloin olisi hyvinvointivaltio? Pamfletti antanee virikkeitä perustuloa sivuaville uusille tutkimuksille, mitä poliitikot tarvitsevat.
Mitä on haavoittuvuus sosiaalipolitiikan yhteydessä? Kiinnostuneena odotamme erilaisia tulkintoja. Ihmisten toimeentulon haavoittuvuus tässä yhteydessä lienee yksi lähtökohta ja se, että köyhän tai pientuloisen koko elämä on haavoittuvampaa kuin paremmassa asemassa olevan. Tutkimuksen perustella voitaneen todeta, että perustulo helpottaisi ihmisten haavoittuvuutta. Odottaisimme tähän työryhmään uusinta tutkimusta ja tutkimussuunnitelmia perustulosta eikä niissä välttämättä tarvitsisi sitä käsitellä haavoittuvuudenkaan kannalta.

7. Stigma yhteiskunnassa – Eriarvoisuudesta yhdenvertaisuuteen

Työryhmä kokoontuu torstaina klo 15 – 17.30 (tila: Päätalo, KH 3)

Johanna Järvinen-Tassopoulos, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Erving Goffmanin (1963) klassikkoteos stigmasta ja poikkeavuudesta on edelleen ajankohtainen. Yhteiskunnallisista arvoista, normeista ja säännöistä huolimatta monet ihmiset kokevat leimautuvansa esimerkiksi sukupuolensa, ikänsä, yhteiskuntaluokkansa, ihonvärinsä, seksuaalisuutensa, kulttuurinsa tai elämäntyylinsä vuoksi. Vaikka suomalaisessa yhteiskuntaelämässä pyritään tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen poliittisten päätösten ja linjausten tasolla, monet yksilöt ja erilaiset yhteisöt syrjäytyvät kokemansa eriarvoisuuden ja osattomuuden takia. Pelko erilaisuudesta, häpeä ongelmasta tai ikävä kohtelu arjessa estävät ihmisiä elämästä täysipainoisesti.
Yksilöiden ja yhteisöjen leimautumista edesauttavat ja ylläpitävät erilaiset sanastot ja kuvastot, joita käytetään jatkuvasti arkielämässä, kotona, työpaikoilla, politiikassa sekä valta- ja sosiaalisessa mediassa. Sanojen käyttäjien ja kuvien levittäjien on ehkä vaikea ymmärtää, että erilaisten ilmiöiden (kuten lihavuus, riippuvuus, mielenterveyshäiriö, rikollisuus, seksuaalisuus, etnisyys, asunnottomuus) takana on todellisia ihmisiä ja heidän läheisiään, jotka ovat identiteetiltään paljon muutakin. Sanastot, kuvastot ja stereotypiat voivat seurata ihmisiä myös silloin, kun he haluaisivat hakea apua ja saada tukea esimerkiksi terveys- tai sosiaalipalveluista.
Työryhmään toivotaan esityksiä tutkijoilta, asiantuntijoilta ja opiskelijoilta siitä, minkälaisia muotoja stigma voi saada nyky-yhteiskunnassa, mitkä yhteiskunnalliset mekanismit ja rakenteet ylläpitävät yksilöiden ja yhteisöjen leimautumista, ja mitkä tekijät edistävät yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden toteutumista. Minkälaista yhteiskuntapolitiikkaa tarvitaan stigman vähentämiseksi?

8. Vammaiset ihmiset – Haavoittuva ryhmä?

Työryhmä kokoontuu torstaina klo 15 – 17.30 (tila: Päätalo, A31) ja perjantaina 9 – 11 (tila: Päätalo, C1)

Pauli Rautiainen, Itä-Suomen yliopisto
Karoliina Ahonen, Itä-Suomen yliopisto & ASPA-säätiö
Maria Valtokari, THL
Hisayo Katsui, Helsingin yliopisto

Työryhmässä ollaan kiinnostuneita vammaisuudesta ja haavoittuvuudesta, niiden erityiskysymyksistä sekä ilmiöistä. Vammaisuus viittaa monenlaisiin kehoon, ympäristöön, kulttuuriin ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyviin tekijöihin. Vammaisuutta koskevassa yhteiskuntapoliittisessa keskustelussa korostetaan usein, kuinka näiden tekijöiden monimutkaisen vuorovaikutuksen tuloksena syntyy tilanteita, joissa jotkut ihmiset eivät kykene tulemaan täysimääräisiksi osallistujiksi joihinkin ihmissuhteisiin ja tilanteisiin sekä erilaisiin sosiaalisiin, kulttuurisiin, taloudellisiin ja poliittisiin asioihin. Kun vammaisuutta lähestytään ajatellen vammaisten ihmisten jäävän takamatkalle suhteessa täyteen sosiaaliseen kansalaisuuteen, vammaisia lähestytään haavoittuvana ryhmänä, johon kuuluvat tarvitsevat suojelua, etuuksia ja palveluja. Tällainen ajatus vammaisista ihmisistä haavoittuvana ryhmänä kantaa kuitenkin mukanaan ableistisia olettamia siitä, että vammaisen ihmisen tapa olla maailmassa olisi jotenkin vähäisempi tai että vammaisuus johtaisi automaattisesti jollakin tavalla huono-osaisuuteen. Olisiko ajatus vammaisista ihmisistä haavoittuvana ryhmänä syytä kyseenalaistaa? Auttaisiko vammaisten ihmisten lähtökohtaisen haavoittuvuuden kyseenalaistaminen purkamaan ableistista olettamaa siitä, että vammaiset ihmiset tarvitsevat korjausta ja suuntaamaan katseen siihen, kuinka vammaisten ihmisten sijaan korjattavaksi pitäisi ottaa ableistinen yhteiskunta ja sen rakenteet? Kysymyksiin ei ole yksiselitteisiä vastauksia, sillä erilaisista näkökulmista vammaisuuteen, kuten lääketieteellisestä, sosiaalisesta, poliittisesta, ihmisoikeusperustaisesta, historiallisesta, kulttuurisesta jne. vammaisuuden ja haavoittuvuuden suhde määrittyy eri tavoin.

Työryhmään ovat tervetulleita esitykset, jotka nostavat esille vammaisuutta ja haavoittuvuutta eri näkökulmista. Tarkastelun kohteena voi olla esimerkiksi haavoittuvuuden määritelmät ja teoriat, oikeuksien toteutuminen käytännössä, vammaisuuteen liittyvä byrokratia ja palvelujärjestelmä tai yhteiskunnan ableismi ja disabilismi. Työryhmän esitykset voivat olla niin empiirisiä, teoreettisia, metodologisia kuin konkreettisia tapausesimerkkejä käytännön toimista. Ne voivat niin tukea kuin kritisoida ajatusta vammaisista ihmisistä haavoittuvana ryhmänä. Esitykset voivat olla suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi.

9. Vulnerability and accumulating disadvantages / Haavoittuvuus ja huono-osaisuuden eri ulottuvuuksien kasautuvuus

Työryhmä kokoontuu torstaina klo 15 – 17.30  ja perjantaina 9 – 11  (tila: Päätalo, A4)

Ulla Buchert, Helsingin yliopisto
Laura Kemppainen, Helsingin yliopisto

The working group views vulnerability as a dynamic relationship between individuals and social structures. It is possible to experience vulnerability based on one specific disadvantage, such as economic deprivation, low education, inequalities and discrimination related to migration history, health problems, or poor living conditions. However, throughout the life course, various disadvantages tend to co-occur, reinforce one another, and accumulate. Furthermore, they intersect with age, gender, and ethnicity, resulting in diverse oppressive life circumstances. When an individual experiences multiple prolonged disadvantages, the pressing life situation tends to become difficult to overcome on one’s own. Thus, the social structures play a role not only in construction, but also in reduction of vulnerability.
This working group examines vulnerability from the viewpoint of accumulated disadvantages. We welcome empirical presentations that investigate, for example, lived experiences, determinants, intersections, contradictions, and consequences associated with accumulated disadvantages. Beside and parallel to accumulating disadvantages, the presentations may discuss cumulative inequality and multidimensional deprivation or exclusion, for example. Presentations on theoretical, conceptual,
and methodological approaches are also warmly welcome. Presentations can be in Finnish or in English.

Työryhmässä lähestytään haavoittuvuutta yksilöiden ja sosiaalisten rakenteiden välisenä dynaamisena suhteena. Yksilö voi joutua haavoittuvaan asemaan jo yhtä elämänaluetta koskevan huono-osaisuuden vuoksi. Esimerkiksi taloudellinen syrjäytyminen, alhainen koulutustaso, maahanmuuttohistoriaan liittyvä syrjintä tai epäoikeudenmukaisuus, terveysongelmat tai huonot elinolosuhteet voivat aiheuttaa haavoittuvuutta. On kuitenkin myös tavallista, että yksilön elämässä esiintyy samanaikaisesti monenlaisia toisiaan vahvistavia ja kasautuvia huono-osaisuuden ulottuvuuksia. Lisäksi huono-osaisuuden erilaiset risteymät iän, sukupuolen ja etnisyyteen kanssa synnyttävät monenlaisia epäoikeudenmukaisia elämäntilanteita. Huono-osaisuuksien pitkään jatkuva kasautuminen voi myös johtaa pakottaviin tilanteisiin, joita on vaikea selvittää omin keinoin.
Sosiaalisilla rakenteilla onkin merkittävä rooli paitsi haavoittuvuuksien rakentumisessa, myös niiden purkamisessa. Työryhmässä lähestytään haavoittuvuutta huono-osaisuuden eri ulottuvuuksien kasautumisen näkökulmasta. Toivotamme työryhmään tervetulleiksi empiiriseen tutkimukseen perustuvat esitykset, joissa käsitellään kasautuvia huono-osaisuuksia esimerkiksi kokemusten, erilaisten
risteymien tai seurausten näkökulmasta. Huono-osaisuuksien sijaan tai rinnalla esitykset voivat keskustella myös eriarvoisuuden kumuloitumisesta tai moniulotteisesta köyhyydestä tai syrjäytymisestä. Esitykset voivat käsitellä myös erilaisia teoreettisia, käsitteellisiä ja metodologisia tapoja lähestyä erilaisia huono-osaisuuden ulottuvuuksia ja niiden kasautumista. Esitykset voivat olla suomeksi tai englanniksi.

10. Haavoittuvimmat väestöryhmät

Työryhmä kokoontuu torstaina klo 15 – 17.30 ja perjantaina 9.45 – 11 (tila: Päätalo, C6)

Lauri Kokkinen, Tampereen yliopisto
Juho Saari, Tampereen yliopisto
Henrietta Grönlund, Helsingin yliopisto
Sakari Kainulainen, DIAK
Hanna Nurmi, Tampereen yliopisto

Suomi on viime vuodet sijoittunut useissa erilaisissa hyvinvointivertailuissa maailman kärkisijoille. Osa selitystä piilee siinä, että erityisen huonosti voivia on Suomessa kansainvälisesti vertaillen vähän. Vertailevissa tutkimuksissa ja mediassa syntyneen ihanne-Suomen ja suomalaisten kokeman todellisuuden välillä on kuitenkin jännitettä. Suomessakin kaikkein haavoittuvimmassa asemassa
olevat ovat takamatkalla muuhun yhteiskuntaan nähden. Suomalaisten suuren enemmistön hyvinvointi on jatkuvasti parantunut, mutta kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien Suomi ei ole kaikilta osin pysynyt mukana tässä myönteisessä kehityksessä.
Tässä työryhmässä käsitellään haavoittuvimmassa asemassa olevia väestöryhmiä. Työryhmään ovat tervetulleita sekä teoreettiset että erilaisia empiirisiä aineistoja analysoivat esitykset. Esimerkiksi asunnottomuutta kokevat henkilöt, ruokajonojen ihmiset, mielenterveyskuntoutujat, suonensisäisten huumeiden käyttäjät, pitkäaikaisesti viimesijaista turvaa käyttävät, vangit ja ylisukupolvisesta huonoosaisuudesta kärsivät on aiemmissa empiirisissä tutkimuksissa usein luettu erityisen haavoittuviin väestöryhmiin.
Työryhmään liittyy sosiaali- ja terveystieteellinen ja sosiaali- ja terveyspoliittinen tiedonintressi. Sosiaali- ja terveystieteiden näkökulmasta työryhmässä kartoitetaan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien selviytymisen edellytyksiä. Tältä osin työryhmä liittyy siihen köyhyys- ja huonoosaisuustutkimuksen tutkimuslinjaan, joka kartoittaa huono-osaisimpien ryhmien elämäntilannetta erilaisten empiiristen aineistojen avulla. Sosiaali- ja terveyspoliittisesti työryhmässä puolestaan tarkastellaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ryhmien kytkeytymistä erilaisiin tulonsiirtoihin ja palveluihin sekä niiden kytkentöjä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ryhmien hyvinvointiin.

11. Linguistic vulnerability in the context of social and health services

Työryhmä kokoontuu torstaina klo 15 – 17.30 (tila: Päätalo, KH 1)

Camilla Granholm, University of Turku
Eveliina Heino, University of Helsinki
Hanna Kara, University of Helsinki
Meri Kulmala, University of Helsinki

This workshop is part of the research project: SOSKIELI – Language diversity and vulnerability in social work in the era of digitalisation

Being a non-native language speaker creates and reinforces vulnerability in a social and health services which are already defined by different power hierarchies. Rather than making the system linguistically more accessible, change has typically been expected from the service user. Meanwhile, it remains unexplored how linguistic inequality is linked to other social divides, such as ethnicity, class, gender, age, disability, and their intersections. The increasing digitalisation of social and health public services has further accentuated the asymmetries and made the service systems even less accessible by many clients whose first language is not any of the dominant languages of the service system.
We kindly invite to the workshop both theoretical and empirical contributions that engage with issues related to linguistic vulnerabilities, linguistic inequalities and linguistic justice social and health services more broadly, including perspectives from service users, experts by experience, professionals, third sector organisations and/or the larger welfare service system. While the
working group has a particular interest in the ways in which linguistic vulnerability intersects with other structural inequalities, we welcome contributions from a wide range of angles. The presentations can be held in English, Finnish or Swedish.

12. Työn ja perheen yhteensovittamisen haasteet ja haavoittuvuudet

Työryhmä kokoontuu torstaina klo 15 – 17.30 ja perjantaina 9 – 11 (tila: Päätalo, A2a)

Johanna Lammi-Taskula, THL
Miia Saarikallio-Torp, Kela
Johanna Närvi, THL

Ansiotyön ja perhe-elämän yhteensovittamisen haasteet muuttavat muotoaan työelämän ja perheiden moninaistuessa samalla kun ympäröivä yhteiskunta kohtaa erilaisia kriisejä kuten viime aikoina koettu koronapandemia, Ukrainan sota pakotteineen, energiakriisi sekä korkea inflaatio. Työelämän muutokset näkyvät osa-aikatyön, vuokratyön ja itsensä työllistäjien määrän kasvussa samalla kun työn tekemisen ajat ja paikat ovat muuttumassa etätyön, työajan joustojen ja epätyypillisten työaikojen yleistyessä.
Erilaisiin perhetilanteisiin voi liittyä monenlaisia perheen ja työn yhteensovittamisen haasteita sekä haavoittuvuuden riskejä. Työntekijöillä voi olla mm. yhden vanhemman perheitä, uusperheitä, monikkoperheitä, sateenkaariperheitä, kahden kulttuurin perheitä tai adoptioperheitä. Työ- ja perheelämän yhteensovittamisen kysymykset mielletään usein pikkulapsiperheiden ongelmana. Yhteensovittamista tarvitaan kuitenkin myös muissa perhevaiheissa sekä perhettä kohtaavissa erityistilanteissa, kuten sairastapauksissa ja ikääntymisen tuomissa haasteissa. Ongelmien ja riskien lisäksi yhteensovittamista voidaan tarkastella myös myönteisestä näkökulmasta. Yhteiskunnan toimet, erityisesti perhevapaat, varhaiskasvatuspalvelut ja muut hoivapalvelut sekä
työpaikkojen erilaiset käytännöt vaikuttavat perheiden mahdollisuuksiin yhdistää työ ja perhe-elämä sujuvasti. Politiikkatoimien ja työelämän käytäntöjen ohella yhteensovittamiseen sisältyy aina myös perheiden ratkaisuja normittavia, kulttuurisia piirteitä.
Kutsumme työryhmään työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen haasteita ja haavoittuvuuksia käsitteleviä esityksiä, jotka voivat olla teoreettisia tai empiirisiä. Ryhmässä voi esittää valmiiden tutkimusten ohella myös tutkimusten tai projektien suunnitelmia.

13. Köyhyys, syrjäytyminen ja huono-osaisuus

Työryhmä kokoontuu torstaina 15 – 17.30 (tila: Päätalo, E221)

Veli-Matti Ritakallio, Turun yliopisto
Tiina Ristikari, Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö
Lauri Mäkinen, Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö

Köyhyys, syrjäytyminen ja huono-osaisuus ovat aina olleet sosiaalipoliittisen tutkimuksen keskiössä. Näiden ehkäiseminen on sosiaalipolitiikan keskeisiä tavoitteita, niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Eurooppalaisella tasolla tämä näkyy muun muassa siten, että köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien määrää on tarkoitus vähentää 15 miljoonalla vuoteen 2030 mennessä. Kaikki kolme ilmiötä ovat moniulotteisia ja niitä voidaan tarkastella useista eri näkökulmista. Työryhmään toivotaan niin empiirisiä, teoreettisia tai metodologisia esityksiä jotka liittyvät köyhyyteen, syrjäytymiseen tai huono-osaisuuteen sekä näitä
tuottaviin tai ehkäiseviin mekanismeihin. Esitykset voivat liittyä esimerkiksi vähimmäisturvan riittävyyteen, huono-osaisuuden kasautumiseen, pienituloisuuteen, lapsiperheköyhyyteen tai sosiaalipolitiikan mahdollisuuksiin ratkoa köyhyyden ja syrjäytymisen ongelmia. Työryhmän esitykset voivat käsitellä teemoja suomalaisessa tai kansainvälisessä kontekstissa. Ryhmässä voi esittää valmiiden töiden ohella myös tutkimusten ja projektien alustavia tuloksia. Työryhmäesitykset voivat olla suomeksi tai englanniksi.

14. Opiskelijatyöryhmä

Työryhmä kokoontuu torstaina 18 – 19.30 (tila: Päätalo, A05)

Linnea Nevala, SoPop!

Mentaalisesti kohti menetelmiä

Opiskelijatyöryhmässä pureudutaan tutkimusmenetelmien maailmaan. Opiskelijatyöryhmässä opiskelijat tai vastavalmistuneet esittelevät omia gradujaan ja kandejaan hyödyntämänsä tutkimusmenetelmän näkökulmasta. Opiskelijatyöryhmässä on tarkoitus käsitellä mahdollisimman monipuolisesti erilaisia tutkimusmenetelmiä. Työryhmä etenee niin, että ensin puhuja esittelee käyttämänsä tutkimusmenetelmän hyviä ja huonoja puolia, jonka jälkeen keskustelemme yleisesti menetelmistä. Opiskelijatyöryhmästä kuulijat voivat saada vinkkejä omiin töihinsä.

Opiskelijatyöryhmään voivat opiskelijat ja vastavalmistuneet tulla esittelemään gradussaan tai kandissaan hyödyntämäänsä tutkimusmenetelmää. Opiskelijatyöryhmään kaivataan sekä laadullisilla menetelmillä että kvantitatiivisilla menetelmillä tehtyjä töitä. Työryhmään lähetetään alustus omasta tutkimusmenetelmästään hyödyntäen seuraavia kysymyksiä:
Miten olet valinnut tutkimusmenetelmän?
Millaista aineistoa olet analysoinut menetelmää hyödyntäen?
Millainen tutkimusprosessi on ollut menetelmän näkökulmasta?

Voit lähettää alustuksesi opiskelijatyöryhmään sähköpostitse Linnea Nevalalle (linnea.nevala@gmail.com

15. Social exclusion and civic engagement in later life

Työryhmä kokoontuu torstaina 15 – 17.30 (tila: Päätalo, E301)

Fredrica Nyqvist, Åbo Akademi University, Vaasa
Sarah Åkerman, Åbo Akademi University, Vaasa
Mikael Nygård, Åbo Akademi University, Vaasa

Civic engagement of older adults has gained a central place in social gerontology research and public policy agendas in recent decades. Civic engagement can be seen as a broad and multidimensional concept encompassing volunteering, political participation, informal helping behaviour, participation in associations and leisure activities. A common feature in civic engagement is to recognize older adults’ right to have a say in the decisions that directly affect their lives and is seen as one key component of the active and healthy ageing models. Previous research indicate that aspects of civic engagement has received unequal attention in research.
While formal volunteering has received greater attention, other types of older adult’s civic engagement are largely overlooked. In addition, older adults are diverse and the diversity shapes who and in which ways people are able to participate in civic activities. In general, resourceful older adults – in terms of socioeconomic and health status – have more possibilities to participate in civic activities like volunteering, while the drivers are less clear when it comes to informal caregiving. Informal caregiving also represents a form of civic engagement that may act as a barrier towards participating in other civic activities. This highlights the need to investigate both drivers, attributes, and outcomes of civic engagement in an increasingly diverse ageing society.
Civic engagement is an important topic to address since older adults constitute a major, sometimes unrecognised, social resource and a progressively powerful segment of the population in the political discourse. This workshop therefore invites qualitative and
quantitative research on aspects multidimensional civic engagement including volunteering within (e.g. caregiving) and outside the family (e.g. participation in charitable organisations) and political participation in later life to critically assess civic engagement of diverse groups of older adults.
The presentations can be held in English, Finnish or Swedish.

16. Pidemmät työurat ja eläköityminen ikääntyvässä yhteiskunnassa / Longer working lives and retirement in an ageing society

Työryhmä kokoontuu torstaina 15 – 17.30 ja perjantaina 9 – 11  (tila: Päätalo, C5)

Taina Leinonen, Työterveyslaitos
Aart-Jan Riekhoff, Eläketurvakeskus

Suomen väestön nopean ikääntymisen vuoksi meillä on jatkuva tarve pidemmille työurille ja myöhemmälle eläkkeelle siirtymiselle. Vaikka eläkeuudistusten myötä moni jatkaakin jo pitkään työelämässä, kaikilla ei ole tähän kykyä tai halua. Työurien pidentämiseen liittyy paljon eriarvoisuutta.
Henkilöillä, joilla on korkeampi koulutus, parempi ammattitaito ja osaaminen sekä parempi terveys, pystyvät tyypillisesti työskentelemään pidempään. Lisäksi vanhemmat työntekijät saattavat kohdata esteitä työpaikoilla ja työmarkkinoilla yleisemmin. Työssä jatkaminen vanhemmalle iälle voi edellyttää suurempaa joustavuutta liittyen esimerkiksi osa-aikaisiin ratkaisuihin ja työn muokkaukseen. Työurien pidentämisen kannalta on kuitenkin tärkeää, että työelämässä vanhemmalle iälle jatkamisen ohella
työllisyys paranisi myös uran alku- ja keskivaiheilla.
Toivomme esityksiä, jotka käsittelevät työhön osallistumista ja eläkkeelle siirtymistä koskevia kysymyksiä ikääntyvässä väestössä. Millä ryhmillä yhteiskunnassa on riski poistua varhain työelämästä tai muuten lyhyet tai pirstaloituneet työurat? Minkälaisia esteitä työntekijät kohtaavat tähän liittyen? Olemme kiinnostuneita esimerkiksi terveyden, ammattitaitovaatimusten, työolosuhteiden ja ikäsyrjinnän vaikutuksista sekä työantajien ja työpaikkojen roolista. Lisäksi olemme kiinnostuneita siitä, minkälaisia mahdollisuuksia (tai rajoitteita) sosiaalipolitiikka tarjoaa työelämässä pidempään jatkamiselle ja miten työuria voidaan sen kautta pidentää oikeudenmukaisesti ja kestävästi. Eläkejärjestelmällä on tärkeä osuus tässä, mutta olemme kiinnostuneita myös esimerkiksi koulutus-, työmarkkina-, perhe-, ja terveyspolitiikasta. Erityisesti toivomme esityksiä, joissa tarkastellaan työelämää ja eläkkeelle siirtymistä elämänkulun näkökulmasta Sekä kvantitatiiviset että kvalitatiiviset tutkimukset ovat tervetulleita. Esitykset voidaan pitää suomeksi tai englanniksi.

As the Finnish population is rapidly ageing, there is a continuous need for longer working lives and later retirement. While pension reforms have made working until a later age already a reality for many, not everyone is able and willing to do so. There are considerable socioeconomic inequalities in extending working lives. Those with higher education, better skills and better health tend to be able to work longer. Moreover, older workers may be faced with obstacles in the workplace and in the labour market
in general. Continuing to work until older ages may require more flexibility with respect to, for example, part-time solutions and work modifications. At the same time, extending working lives requires not only working longer in the late career, but also increased employment in the early and mid-career.
We invite contributions that address issues of work and retirement in times of population ageing. What groups in society are at risk of early exit or otherwise short or fragmented careers? What obstacles do workers face in this regard? We are interested, for example, in the impact of health, skill requirements, working conditions, and age discrimination, and the role that employers and workplaces play. Furthermore, how do social policies create opportunities (or limitations) for working longer and how can they make extended working lives just and socially sustainable? Obviously, pension rules play an important part, but we are also interested in contributions about the impact of, for example, education, labour-market, family, and health policies. We especially invite contributions that take a life-course perspective to working lives and retirement. Both quantitative and qualitative studies are welcome. Studies can be focused on Finland only or compare countries. Presentations can be in Finnish or English.

17. Hyvinvointivaltio ja eriarvoisuus

Työryhmä kokoontuu torstaina 15 – 17.30  (tila: Päätalo, A2b)

Mikko Niemelä, Turun yliopisto
Paula Saikkonen, THL
Joonas Uotinen, THL, Turun yliopisto

Euroopassa on viime vuosina koettu kriisejä, jotka väistämättä vaikuttavat hyvinvointiin ja hyvinvointivaltioon. Hyvinvointivaltiolta vaaditaan uudistumistumista tilanteessa, jossa ikärakenne, muuttoliike ja vihreä siirtymä muovaavat yhteiskuntia ja hyvinvointivaltioita.Viime vuosituhannella rakennetun hyvinvointivaltion ja sen instituutioiden pitäisi vastata nykyajan kriiseihin ja niiden seurauksiin.
Työryhmässä tarkastellaan hyvinvoinnin ja hyvinvointivaltion muutokseen liittyviä mekanismeja sosiaalisen eriarvoisuuden näkökulmasta. Kiinnostuksen kohteena on se, miten erilaiset mekanismit muovaavat eriarvoisuutta ja sen kehitystä. Eriarvoisuudella tarkoitetaan tässä mitä tahansa sosiaalisen stratifikaation muotoa, joka luo systemaattista eriarvoisuutta erilaisten sosiaalisten ryhmien välille.
Ryhmään soveltuvia teemoja ovat esimerkiksi resurssipohjaisen hyvinvoinnin, tarveteorioihin pohjautuvan tai koetun hyvinvoinnin sekä näiden muutoksiin murroksissa liittyvät määrälliset ja laadulliset tutkimukset. Hyvinvointivaltiotutkimuksen osalta kiinnostavia teemoja ovat institutionaalisten muutosten yhteydet hyvinvoinnin ja eriarvoisuuden muutoksiin. Tarkastelut voivat kohdistua johonkin osajärjestelmään (esimerkiksi eläkkeet, työttömyysturva tai viimesijainen turva), ilmiöön (esimerkiksi eriarvoisuus) tai sosiaalipoliittiseen uudistukseen (esimerkiksi sote-uudistus, sosiaaliturvauudistus) sekä näiden uudistusten kyvykkyyteen ennakoida tulevaisuutta ja huomioida monikriisiä (polycrisis). Kansainvälisesti vertailevat tai pitkittäistutkimukset, jotka tutkivat yhteiskunnallisten rakenteiden ja instituutioiden (kuten etuus- ja palvelujärjestelmän) vaikutusta eriarvoisuuteen, ovat myös tervetulleita.
Työryhmäesitykset voivat käsitellä myös alueellista eriarvoisuutta, vihreän siirtymän vaikutusta eriarvoisuuteen ja hyvinvointiin, pohjoismaisen hyvinvointivaltion kyvykkyyttä vähentää haavoittuvuuksia (yksilöt, yhteisö, yhteiskunta) tai sosiaalipoliittisten uudistusten merkitystä ympäristökriiseihin vastaamisessa.

18. Ekosysteeminäkökulma työllisyyden edistämiseen

Työryhmä kokoontuu torstaina 15 – 17.30 ja perjantaina 9 – 11 (tila: Päätalo, A1)

Peppi Saikku, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Simo Aho, Tampereen yliopisto

Ekosysteemin käsitettä on viime vuosina tuotu enenevässä määrin työllisyyttä edistävän toimijakentän tarkasteluun. Ekosysteemitarkastelu korostaa toiminnan eri tasoja sekä toimijoiden välisten suhteiden dynamiikkaa ja keskinäisriippuvuutta (Mars ym. 2012). Työllisyyden edistämisen ekosysteemiä voidaan lähestyä kokonaisuutena, johon kuuluvat valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden instituutiot, kolmannen sektorin toimijat ja työelämätoimijat: työnantajat ja yritykset. Toimijoiden tehtävät suhteessa työllisyyden edistämiseen vaihtelevat ja ekosysteemi rakentuu niin valtakunnallisella kuin alueellisella tasolla.
Nyt käynnissä on merkittäviä kansallisia uudistuksia, jotka vaikuttavat työllisyyden edistämisen toimijakenttään niin valtakunnallisesti kuin alueellisesti, kuten TE-palveluiden uudistus, sote-uudistus ja sosiaaliturvauudistus. Lisäksi työllisyyttä edistävää toimintaa kehitetään lukuisten hankkeiden kautta. Työllisyyden edistämisen kohderyhmänä korostuvat usein eri tavoin haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät, kuten pitkittyneesti työttömät, nuoret, maahanmuuttajat ja osatyökykyiset henkilöt. Työllisyyden edistäminen edellyttääkin lähestymistapaa, jossa huomioidaan työmarkkinoiden lisäksi työ- ja toimintakykyyn, sosiaaliseen osallisuuteen, kuntoutukseen, koulutukseen ja sosiaaliturvaan liittyvät näkökulmat.
Tässä työryhmässä avaamme näkökulmia työllisyyden edistämisen ekosysteemiin erityisesti eri tavoin haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien näkökulmasta sekä käymme keskustelua siitä, millainen työllisyyden ekosysteemi nyt meneillään olevien uudistusten ja hankkeiden myötä on muotoutumassa. Työryhmään toivotaan esityksiä, joissa esitellään työllisyyttä edistävien hankkeiden ja toimien empiirisiä tuloksia tai aihepiiriin liittyviä teoreettisia avauksia. Myös suunnitteilla olevia tutkimus- tai arviointihankkeita tarkastelevat esitykset ovat tervetulleita. Työryhmä on jatkoa Työelämän tutkimuspäivillä 2022 pidettyyn työryhmään, mutta avoin kaikille.

19. Kuntoutus, terveys ja toimijuus

Työryhmä kokoontuu torstaina 15 – 17.30 (tila: Päätalo, A32) ja perjantaina 9 – 11 (tila: Päätalo, A2b)

Kaisa Hynynen, Tampereen yliopisto
Jarkko Salminen, Tampereen yliopisto

Kuntoutuksen merkitys yhteiskunnassamme kasvaa monista syistä. Yhtäältä väestön vanhenemisesta ja toisaalta nuorten työkyvyn heikkenemisestä ollaan huolissaan. Erityisesti mielenterveyteen kytkeytyvät ongelmat tekevät kuntoutuksen kehittämisestä tärkeää.
Toimijuuden merkitys on nostettu esille tutkimuksissa kuntoutumisen edellytyksenä. Suomalaista hyvinvointivaltiota on kritisoitu hyväntahtoisesta paternalismista eli siitä, että se pyrkii suojelemaan haavoittuvassa asemassa olevia riskeiltä. Kuntoutuksen kontekstissa tämä tarkoittaa sitä, että asiantuntijat pyrkivät suojelemaan yksilöitä terveysriskeiltä – laittamaan asiakkaita ”kuntoon”.Toisaalta työkyvyttömyyseläkkeiden myöntäminen voidaan ymmärtää kuntoutujien suojelemiseksi työmarkkinoiden paineilta. Herää kysymys, kuinka ihmisten omaehtoinen toimijuus ja sen mahdollisuudet huomioidaan yhteiskunnassa.
Viime vuosina useat uudenlaiset käytännöt tai suuntaukset, kuten kokemusasiantuntijuus, toipumisorientaatio ja erilaiset osallisuushankkeet, ovat tähdänneet kuntoutujien toimijuuteen. Toimijuuden tukeminen ei voi kuitenkaan tarkoittaa sitä, että yksilöt ovat yksin vastuussa toimintakyvystään. Silti yksilöiden vastuu omasta kuntoutumisestaan ja itsensä ”kunnossa pitämisestä” on tutkijoiden mukaan korostunut viime vuosikymmeninä. Viimeaikainen tavoite on esimerkiksi ollut lisätä yksilöiden sisäistä resilienssiä – yksilön sitkeyttä erilaisista haasteista huolimatta. Haavoittuvuus on nähty tällöin erityisesti yksilön sisäiseksi emotionaaliseksi ominaisuudeksi.
Kuntoutujien toimijuuden tukeminen ja haavoittuvuuden vähentäminen edellyttävät siis käytäntöjen ja rakenteiden tarkastelua ja korjaamista pelkän yksilön ominaisuuksien muokkaamisen sijaan. Toimijuuden tukemista estää esimerkiksi se, että terveydenhuoltojärjestelmä on kuormittunut. Resurssien leikkaaminen on tehnyt järjestelmästä haavoittuvan. Toimijuuden tukeminen edellyttää myös mielenterveyteen liittyvän stigman heikentämistä, ettei haavoittuvuuttaan tarvitsisi hävetä.
Työryhmään toivotaan esityksiä, jotka liittyvät terveyteen ja kuntoutukseen toimijuuden näkökulmasta. Toimijuuden käsite tulee ymmärtää laajasti ja sillä on useita lähikäsitteitä, kuten osallisuus, omaehtoisuus, oman elämän haltuunotto ja autonomia. Esitykset voivat olla empiirisiä tai teoreettisia, tutkimustuloksia tai erilaisia käytäntöjä esitteleviä. Ryhmässä pohditaan muun muassa
seuraavia kysymyksiä: Miten tukea kuntoutujien omaehtoista toimijuutta ja oman elämän haltuunottoa? Miten palveluilla voidaan luoda ympäristöjä kuntoutumiselle ja toimijuuden muodostumiselle? Millainen rooli tulonsiirroilla on kuntoutumisen tukemisessa ja toimijuuden mahdollistamisessa? Miten kuntoutujien toimijuutta työmarkkinoilla voidaan edistää? Miten rakenteita kehittämällä voidaan lisätä järjestelmien resilienssiä eli vähentää niiden haavoittuvuutta? Millaisia tulevaisuuden kysymyksiä toimijuuteen ja sen tukemiseen voi liittyä?

20. Haavoittuvuus ja haavoittavuus hoivan arjessa ja hoivasuhteissa

Työryhmä kokoontuu perjantaina 9 – 11 (tila: Päätalo, A05)

Tiina Sihto, Helsingin yliopisto
Paula Vasara, Tampereen yliopisto

Hoiva koskettaa meistä jokaista, sillä me kaikki tarvitsemme hoivaa elämän alku- ja usein myös loppupäässä, ja monet meistä myös hoivaavat sekä tulevat hoivatuiksi läpi elämämme. Hoivaan kytkeytyy keskeisesti myös haavoittuvuus, sillä hoivan voi ajatella olevan vastaus mielen ja ruumiin tarvitsevuuteen ja kytkeytyvän sitä kautta haavoittuvuuteen. Hoivan ja hoivasuhteiden pimeä puoli, kuten vallan väärinkäyttö, kaltoinkohtelu ja väkivalta, voivat altistaa haavoittuvuudelle niin hoivaa tarvitsevan kuin hoivaajankin. Hoivan erilaiset tilanteet voivat myös altistaa haavoittaville elämäntilanteille, joissa esimerkiksi erilaiset yhteiskunnalliset
rakenteet voivat tuottaa haavoittuvuutta.
Haavoittuvuuden käsite on yleistynyt yhteiskuntatieteissä, mutta jää usein vaille tarkempaa määrittelyä. Ilmeisimpänä vaarana on käsitteen taipumus tulla ensisijaisesti tulkituksi tietyn yksilön tai ryhmän ominaisuudeksi, minkä myötä toimijuuden mahdollisuus sekä haavoittuvuuksia tuottavat rakenteet jäävät huomiotta. Niin hoivaa antaviin kuin hoivaa tarvitseviin liitetyt stereotypiat voivat myös peittää alleen sellaisia tilanteita, kokemuksia ja tunteita, jotka eivät mahdu kapeaan määritelmään haavoittuvuudesta tai haavoittavista olosuhteista. Yksilöön kiinnittyvän näkökulman vastakohtana universaali haavoittuvuus näkee haavoittuvuuden keskeisesti ihmisyyteen kuuluvana ominaisuutena, jolloin kaikki ihmiset voidaan ymmärtää lähtökohtaisesti haavoittuvina ja toista tarvitsevina. Käytännössä haavoittuvuus on kuitenkin elämänkulun eri vaiheissa monin tavoin sidoksissa niihin resursseihin, joita yksilöllä on mahdollisuus hyödyntää, eivätkä mahdollisuudet varautua ja suojautua haavoittuvuudelta näin ollen olekaan samanlaiset kaikille.
Olemme tässä työryhmässä kiinnostuneita hoivan arkeen ja hoivasuhteisiin kytkeytyvästä haavoittuvuudesta niin perhe- ja läheissuhteissa (esim. omaishoitosuhteessa, vanhempi–lapsisuhteessa, pari- ja ystävyyssuhteissa) kuin ammatillisessa hoivassa. Olemme kiinnostuneita haavoittuvuudesta myös hoivan järjestelmätasolla, esimerkiksi sellaisista politiikoista, laeista ja palvelujärjestelmäprosesseista, jotka voivat tuottaa haavoittavia elämäntilanteita. Toivotamme työryhmään tervetulleiksi niin empiiriset kuin teoreettiset tarkastelut hoivan haavoittuvuudesta ja haavoittavuudesta.

21. Ruokajärjestelmän ja yhteiskuntapolitiikan leikkauspisteet

Työryhmä kokoontuu torstaina 15 – 17.30 (tila: Päätalo, A3) ja perjantaina 9-11 (Päätalo, A07)

Ville Tikka, Jyväskylän yliopisto
Tiina Silvasti, Jyväskylän yliopisto

Ruoka on kiistämätön perustarve. YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa ruokaturva mainitaankin yhtenä ihmisoikeutena. Modernissa globaalissa maailmassa ruokaturvaa pyritään tuottamaan markkinaehtoisen ruokajärjestelmän keinoin. Ruokajärjestelmä on niiden suhteiden ja toimintojen kokonaisuus, jonka välisen vuorovaikutuksen tuloksena määrittyy 1) mitä, 2) kuinka paljon, 3) millä
menetelmällä ja 4) kenelle ruokaa tuotetaan ja jaetaan. Järjestelmän toiminta perustuu luonnonvaroille (esim. maa, vesi, yhteyttävät kasvit) ja on riippuvainen fossiilisesta energiasta.
Ruokajärjestelmää tarkastellaan harvoin yhteiskuntapoliittisesta tai sosiaalipoliittisesta näkökulmasta, vaikka ruokajärjestelmän toiminta vaikuttaa monin tavoin yhteiskunnallisten ja sosiaalisten asioiden jäsentymiseen ja järjestymiseen. Yhteiskunta- ja sosiaalipolitiikoilla on myös mahdollisuus vaikuttaa ruokajärjestelmään ja ruokapolitiikkaan. Ruokapolitiikkaa tehdään usean
tahon toimesta: julkisen hallinnon politiikan aloilta (maatalous-, talous-, terveys-, sosiaalipolitiikka), yksityisten politiikoiden kautta (esim. kaupan alan tai tuottajien toimintamallit ja tavoitteet) sekä kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan toimesta (erityisesti ruokatrendit ja muut laajat kuluttajakampanjat).
Työryhmään toivotaan esityksiä tutkijoilta, asiantuntijoilta ja opiskelijoilta, joita ruoka kiinnostaa yhteiskuntapoliittisena ilmiönä. Tervetulleita ovat niin empiiriset kuin teoreettisetkin paperit. Aiheita voivat olla esimerkiksi kouluruokailu, joukkoruokailu, ruoka-apu, luokkaperustaiset ruokavaliot, haavoittuvien ihmisryhmien ruokaturva, ruokaan ja ruokavalintoihin liittyvät diskurssit sekä muut ruoantuotannon, kulutuksen ja ruokavalintojen poliittista luonnetta painottavat näkökulmat.
Esitykset voivat olla suomeksi tai englanniksi.

22. Haavoittuvuus poliittisessa päätöksenteossa ja politiikkatoimenpiteissä

Työryhmä kokoontuu torstaina 15 – 17.30 (tila: Päätalo, C8)

Ville-Pekka Sorsa, Helsingin yliopisto
Laura Kihlström, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Haavoittuvuuden idea on ollut keskeinen monien eri alojen asiantuntijakeskusteluissa 2000-luvulla. Monikriisin aikakaudella haavoittuvuuden ideaa voidaan soveltaa lukuisten erilaisten ongelmien hahmottamiseen sekä ongelmiin varautumiseen ja riskienhallinnan tarpeiden tunnistamiseen.
Haavoittuvuudesta puhutaan kuitenkin usein asiantuntijakeskusteluiden merkityksissä ja konteksteissa. Vähemmän huomiota on kiinnitetty siihen, millä tavalla haavoittuvuus tulee esiin ja vaikuttaa poliiIsen päätöksenteon kontekstissa. Asiantuntijakeskusteluissa esiintyviä haavoittuvuuden ideoita on kritisoitu esimerkiksi siitä, että ne konstruoivat politiikkaan passiivisia, puutteellisia, kyvyttömiä ja vallattomia subjekteja sekä pessimistisiä tulevaisuudenkuvia (Barnett 2020). Ideatutkimuksessa on kuitenkin korostettu, että asiantuntijoiden ideat päätyvät harvoin päätöksentekoon asiantuntijakeskusteluiden merkityksissä ja niitä voidaan käyttää hyvin eri tarkoituksiin kuin asiantuntijat. Haavoittuvuuden idean konkreettisista esiintymisistä, käytöistä ja seurauksista politiikassa on olemassa vielä vähänlaisesti tutkimusta ja kriittisiä arvioita.
Työryhmässä pohditaan haavoittuvuuden ilmenemistä poliittisen päätöksenteon ja politiikkatoimenpiteiden kontekstissa. Ryhmän työkieli on suomi. Toivomme työryhmään esitelmiä, joissa etsitään vastauksia esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin. Millaisia käsityksiä haavoittuvuudesta poliittisessa päätöksenteossa vallitsee, miten ne ovat päätyneet päätöksentekoon ja miten ne
mahdollisesti eroavat asiantuntijakäsityksistä? Millaisia ongelmia haavoittuvuuden ideaan liittyy politiikan kontekstissa? Millä tavoilla haavoittuvuuden ideat ovat vaikuttaneet politiikassa ja millaisiin toimenpiteisiin ne ovat johtaneet? Millaisia haavoittuvuuksia päätöksenteossa on tunnistettu ja millä keinoilla? Millaisia haavoittuvuuksia politiikkatoimenpiteissä huomioidaan, millaisia toimenpiteitä haavoittuvuudella perustellaan ja millä keinoilla haavoittuvuuksiin puututaan? Miten erilaisia haavoittuvuuksia voidaan huomioida poliittisessa päätöksenteossa? Miten politiikkatoimenpiteiden vaikutuksia haavoittuvuuksiin voidaan arvioida? Entä millaista on luonteeltaan poliittisen päätöksenteon tai politiikkatoimenpiteiden valmistelun ja toimeenpanon haavoittuvuus?

23. Palvelujärjestelmämme haavoittavat rakenteet

Työryhmä kokoontuu torstaina 15 – 17.30 (tila: Päätalo, E350) ja perjantaina 9 – 11 (tila: Päätalo, C8)

Tuula Tuominen, sosiaalialan osaamiskeskus Pikassos
Anna Pekkarinen, sosiaalialan osaamiskeskus Pikassos
Elina Pekkarinen, Tampereen yliopisto

Ihmisoikeudet saavat merkityksensä sosiaalisissa konteksteissa, sillä ihmisyys merkitsee väistämätöntä riippuvuutta toisista ihmisistä sekä heidän tunnustuksestaan. Haavoittuvuuden voidaankin nähdä olevan kaikille kuuluvien, jakamattomien ja toisistaan riippuvaisten ihmisoikeuksien moraalinen oikeutus.
Palvelujärjestelmän kohtaamiset asiakkaidensa kanssa edustavat omanlaisiaan sosiaalisia viitekehyksiä, mistä johtuu, että palvelujärjestelmä voi onnistua lieventämään ihmisyyteen erottamattomalla tavalla kuuluvaa haavoittuvuutta, mutta se voi myös aiheuttaa sitä esimerkiksi normittamalla kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti hyväksyttävää elämää. Työryhmä on erityisen kiinnostunut jälkimmäisestä.
Haavoittuvuuspuhetta käytetään usein hyvässä tarkoituksessa turvaamaan ja tasapainottamaan oletetusti heikommassa asemassa olevien oikeuksia. Tällä retoriikalla on kuitenkin kääntöpuolensa: sitä voidaan toisaalta käyttää vahvistamaan yhteiskunnan oletettuja keskustoja ja tämän määrittelyn kautta työntämään toisia yhteiskunnan marginaaleihin. Näin haavoittuvuuspuheen tarkoitus kääntyy syrjäytymis- ja syrjäyttämispuheeksi, jossa haavoittuvaksi määrittely saattaa riistää henkilöltä yhteiskunnallisen aseman
luoman tilan tulla kuulluksi ja kuunnelluksi. Tällöin palvelujärjestelmämme institutionaaliset toimijat saattavat pyrkiä käyttämään haavoittuviksi määriteltyjen ääntä. Näissä tilanteissa haavoittuviksi arvioitujen tarpeita kuvitellaan ja sanallistetaan paikoista ja positioista, joista ei voida päästä kosketuksiin haavoittuviksi määriteltyjen kokemuksien tai heidän aitojen, koettujen tarpeidensa kanssa.
Työryhmään toivotaan alustuksia, jotka pureutuvat palvelujärjestelmämme tuottamaan haavoittuvuuteen. Toivotamme tervetulleeksi niin tieteelliset kuin käytännöistä kumpuavat puheenvuorot ja esitykset aihepiiristä. Puheenvuorot voivat siten kytkeytyä perinteisen akateemisen tutkimuksen lisäksi esimerkiksi käytäntötutkimukseen, asiakkaiden ja ammattilaisten kokemustietoon, kehittämishankkeisiin tai rakenteellisiin sosiaalityön avauksiin. Suomen- tai englanninkieliset esitykset voivat käsitellä esimerkiksi seuraavia teemoja:
• Ratkaisut ja ehdotukset haavoittuvuutta tuottavien rakenteiden korjaamiseksi tai haavoittuvuuden
lieventämiseksi,
• aiemmin tunnistamatta jääneet, haavoittavat yhteiskunnallisen järjestelmän rakenteet,
• ihmisoikeusmyönteisen tulkinnan mahdollisuudet lieventää palvelujärjestelmän aiheuttamaa
haavoittuvuutta,
• haavoittuvuus taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien perusteluna,
• sosiaalityön etiikka ja haavoittuvuus,
• sääntely-, ohjaus- ja valvontajärjestelmät,
• sosiaalinen asianajotyö ja rakenteellinen sosiaalityö,
• marginaaliin ja ongelmakategorioihin määrittelyn aiheuttama haavoittuvuus,
• haavoittuvuuden käsitteelliset ulottuvuudet.