Keynote ja paneeli

Outi Hakola on viestintätieteiden apulaisprofessori Itä-Suomen yliopistossa. Hänen tutkimuksensa keskittyy audiovisuaaliseen viestintään, mediaan ja digitaalisiin kulttuureihin. Hakola on tutkinut muun muassa kuoleman representaatioita, poliittista komediaa sekä viimeisimpänä syväväärennöksiä ja tekoälyä viestinnässä. Häntä kiinnostavat erityisesti affektien merkitys viestinnässä sekä viestinnän eri muotojen vaikutukset julkiseen keskusteluun.

Syväväärennöksistä käyty keskustelu on painottunut niiden mahdollisuuksiin hämärtää todellisuuden ja fiktion välistä rajaa sekä levittää harhaanjohtavaa sisältöä. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että syväväärennöksiä käytetään yhä useammin avoimesti osana poliittista viestintää. Keinotekoisuutta ei pyritä peittämään, vaan siitä tulee osa viestin humoristista ja osallistavaa luonnetta.

Esitelmä tarkastelee syväväärennösparodioita osana Yhdysvaltain poliittista viestintää, jossa niitä käytetään sekä ruohonjuuritasolla että Donald J. Trumpin hallinnon virallisilla kanavilla. Molemmissa tapauksissa syväväärennöksiä hyödynnetään affektiivisen sitouttamisen, populaarikulttuuristen viittausten ja ajankohtaisten asioiden humoristisen uudelleenkehystämisen välineinä. Samalla ne kutsuvat yleisöjä osallistumaan poliittisten merkitysten tuottamiseen kommentoinnin, remiksaamisen ja vastapuheen kautta. Siten syväväärennöksistä on tullut näkyvä osa julkista keskustelua Yhdysvalloissa.

Syväväärennökset ilmentävät muutosta poliittisen viestinnän toimintalogiikassa. Huomio siirtyy argumentatiivisesta vakuuttamisesta kohti affektiivista sitouttamista sekä institutionaalisesta viestinnästä osaksi osallistavia ja neuvottelevia verkkokulttuureja. Samalla poliittisen viestinnän merkitykset rakentuvat yhä enemmän politiikan ja viihteen rajapinnoilla, kun huumorista muodostuu keskeinen poliittisen viestinnän toimintatapa digitaalisissa ympäristöissä.

Hyvä tieteellinen käytäntö – tutkimustoiminnan rehellisyys, huolellisuus, avoimuus ja vastuullisuus – kiteyttää tiedeyhteisön yhteisen arvoperustan, johon jokainen tutkijana sitoutuu. Ihmistieteellisen tutkimuksen tekemistä ohjaavina periaatteina ovat ihmisarvon kunnioittaminen, luonnon ja kulttuurin monimuotoisuuden kunnioittaminen sekä vahingoittamisen välttäminen. Vaikka periaatteet ja arvot ovat yhteisiä, on niiden soveltaminen aina tapauskohtaista sekä tulkinnan- ja harkinnanvaraista. Tutkimuseettiset kysymykset ovat myös mitä suurimmissa määrin tieteenalakohtaisia. Siksi tarvitaan keskustelua viestintäteoreettisesta vuorovaikutuksen tutkimuksesta.

Viestinnän tutkimusalalla keskustelu eettisestä käytännöstä on viime vuosina ollut vilkasta: Keskustelua ovat jossain määrin dominoineet eurooppalaisen tietosuoja-asetuksen (GDPR) tuottamat ”rajoitteet”, sosiaalisen median tutkimuksen haasteet sekä tekoälyn mukanaan tuomat huolet. Samalla keskustelu tutkimusasetelmista ja -metodeista on ollut ohutta, ja julkaisutoimintaa on sitäkin tarkasteltu lähinnä julkaisupaineen näkökulmasta. Siksi on syytä pysähtyä keskustelemaan siitä, mitä ovat alamme tärkeimmät eettiset kysymykset ja missä ovat tutkimusetiikkamme sokeat pisteet. Mikä on vuorovaikutuksen tutkimuksessa oikein ja hyvää? Mikä tutkimuksessamme voi olla vahingollista?

Paneelissa tarkastellaan tutkimusetiikkaa ajattelutapana, kivijalkana, joka kantaa tutkijaa ja tutkijayhteisöä empiirisestä tutkimustyöstä vuorovaikutustutkimuksen yhteiskunnalliseen rooliin. Keskustelun teemat kulkevat tutkimusasetelman rakentamisesta julkaisutoimintaan. Paneeli ei etsi vastauksia vaan pikemminkin niitä olennaisia kysymyksiä, joita juuri meidän alamme tutkijoiden pitäisi kysyä, kun he suunnittelevat, toteuttavat ja raportoivat tutkimustaan.