Keynote ja paneeli

Outi Hakola on viestintätieteiden apulaisprofessori Itä-Suomen yliopistossa. Hänen tutkimuksensa keskittyy audiovisuaaliseen viestintään, mediaan ja digitaalisiin kulttuureihin. Hakola on tutkinut muun muassa kuoleman representaatioita, poliittista komediaa sekä viimeisimpänä syväväärennöksiä ja tekoälyä viestinnässä. Häntä kiinnostavat erityisesti affektien merkitys viestinnässä sekä viestinnän eri muotojen vaikutukset julkiseen keskusteluun.

Syväväärennöksistä käyty keskustelu on painottunut niiden mahdollisuuksiin hämärtää todellisuuden ja fiktion välistä rajaa sekä levittää harhaanjohtavaa sisältöä. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että syväväärennöksiä käytetään yhä useammin avoimesti osana poliittista viestintää. Keinotekoisuutta ei pyritä peittämään, vaan siitä tulee osa viestin humoristista ja osallistavaa luonnetta.

Esitelmä tarkastelee syväväärennösparodioita osana Yhdysvaltain poliittista viestintää, jossa niitä käytetään sekä ruohonjuuritasolla että Donald J. Trumpin hallinnon virallisilla kanavilla. Molemmissa tapauksissa syväväärennöksiä hyödynnetään affektiivisen sitouttamisen, populaarikulttuuristen viittausten ja ajankohtaisten asioiden humoristisen uudelleenkehystämisen välineinä. Samalla ne kutsuvat yleisöjä osallistumaan poliittisten merkitysten tuottamiseen kommentoinnin, remiksaamisen ja vastapuheen kautta. Siten syväväärennöksistä on tullut näkyvä osa julkista keskustelua Yhdysvalloissa.

Syväväärennökset ilmentävät muutosta poliittisen viestinnän toimintalogiikassa. Huomio siirtyy argumentatiivisesta vakuuttamisesta kohti affektiivista sitouttamista sekä institutionaalisesta viestinnästä osaksi osallistavia ja neuvottelevia verkkokulttuureja. Samalla poliittisen viestinnän merkitykset rakentuvat yhä enemmän politiikan ja viihteen rajapinnoilla, kun huumorista muodostuu keskeinen poliittisen viestinnän toimintatapa digitaalisissa ympäristöissä.

Hyvä tieteellinen käytäntö – tutkimustoiminnan rehellisyys, huolellisuus, avoimuus ja vastuullisuus – kiteyttää tiedeyhteisön yhteisen arvoperustan, johon jokainen tutkijana sitoutuu. Ihmistieteellisen tutkimuksen tekemistä ohjaavina periaatteina ovat ihmisarvon kunnioittaminen, luonnon ja kulttuurin monimuotoisuuden kunnioittaminen sekä vahingoittamisen välttäminen. Vaikka periaatteet ja arvot ovat yhteisiä, on niiden soveltaminen aina tapauskohtaista sekä tulkinnan- ja harkinnanvaraista. Tutkimuseettiset kysymykset ovat myös mitä suurimmissa määrin tieteenalakohtaisia. Siksi tarvitaan keskustelua viestintäteoreettisesta vuorovaikutuksen tutkimuksesta.

Viestinnän tutkimusalalla keskustelu eettisestä käytännöstä on viime vuosina ollut vilkasta: Keskustelua ovat jossain määrin dominoineet eurooppalaisen tietosuoja-asetuksen (GDPR) tuottamat ”rajoitteet”, sosiaalisen median tutkimuksen haasteet sekä tekoälyn mukanaan tuomat huolet. Samalla keskustelu tutkimusasetelmista ja -metodeista on ollut ohutta, ja julkaisutoimintaa on sitäkin tarkasteltu lähinnä julkaisupaineen näkökulmasta. Siksi on syytä pysähtyä keskustelemaan siitä, mitä ovat alamme tärkeimmät eettiset kysymykset ja missä ovat tutkimusetiikkamme sokeat pisteet. Mikä on vuorovaikutuksen tutkimuksessa oikein ja hyvää? Mikä tutkimuksessamme voi olla vahingollista?

Paneelissa tarkastellaan tutkimusetiikkaa ajattelutapana, kivijalkana, joka kantaa tutkijaa ja tutkijayhteisöä empiirisestä tutkimustyöstä vuorovaikutustutkimuksen yhteiskunnalliseen rooliin. Keskustelun teemat kulkevat tutkimusasetelman rakentamisesta julkaisutoimintaan. Paneeli ei etsi vastauksia vaan pikemminkin niitä olennaisia kysymyksiä, joita juuri meidän alamme tutkijoiden pitäisi kysyä, kun he suunnittelevat, toteuttavat ja raportoivat tutkimustaan.

Panelistit

Laura Asunta
FT, erityisasiantuntija, Tampereen yliopisto
Laura Asunta työskentelee erityisasiantuntijana Tampereen yliopiston tutkijakoulussa. Hänen työnsä keskittyy tohtorikoulutuksen suunnitteluun ja kehittämiseen sekä opetustehtäviin tutkijoiden viestintä- ja vuorovaikutusosaamisen alueella. Hän lähestyy väitöskirjatutkijoiden koulutusta erityisesti akateemisen asiantuntijuuden rakentumisen näkökulmasta ja korostaa tarvittavaa viestintäosaamista tutkimustiedon tuottamisessa sekä sen välittämisessä eri yleisöille. Tutkimuseettisen osaamisen hän katsoo olevan asiantuntijuuden keskiössä. Asunta on toiminut aiemmin useita vuosia Jyväskylän yliopiston eettisen toimikunnan jäsenenä, mikä on tuottanut laaja-alaisen näkökulman tutkimuseettisiin kysymyksiin.

Sanna Herkama
FT, erikoistutkija, Turun yliopisto
Sanna Herkama työskentelee erikoistutkijana Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksessa ja INVEST-tutkimuskeskuksessa. Hänen tutkimuksensa keskittyy lasten ja nuorten psykososiaaliseen hyvinvointiin sekä tutkimusperustaisten interventioiden toteuttamiseen kouluissa ja terveydenhuollossa. Hän tarkastelee erityisesti interventioiden käyttöönottoon, toteuttamiseen ja juurruttamiseen liittyviä tekijöitä käyttäjien, toteuttajien ja organisaatioiden näkökulmista sekä viestinnän ja vuorovaikutuksen roolia näissä prosesseissa. Tutkimuseettisiä kysymyksiä Herkama pohtii työssään ihmis- ja lääketieteen rajalla sekä tutkijalähtöisen ja yhteisölähtöisen tutkimuksen näkökulmista.

Anne Laajalahti
FT, vanhempi tutkija, dosentti, Vaasan yliopisto
Anne Laajalahti työskentelee vanhempana tutkijana ja viestintätieteiden tutkimusryhmän johtajana Vaasan yliopiston markkinoinnin ja viestinnän akateemisessa yksikössä. Hän on rakentanut uraansa niin yritys- kuin yliopistomaailmassa ja työskennellyt parikymmentä vuotta viestintäalalla mm. johtavana viestintäkonsulttina, koulutus- ja kehittämisjohtajana, tutkijana ja kouluttajana. Eettiset kysymykset ovat Annelle niin tutkimuskohde kuin käytännön työn ja tutkimusympäristöjen kehittämisen lähtökohta. Yliopistotyönsä ohella hän tuo tuoreinta tutkimustietoa ja eettistä harkintaa organisaatioiden kehittämiseen yrityksensä Aamu Akatemia Oy:n kautta.

Kaisa Lindholm
FT, yliopistonlehtori, Jyväskylän yliopisto
Kaisa Lindholm työskentelee viestinnän yliopistonlehtorina Jyväskylän yliopiston kieli- ja viestintätieteiden laitoksella. Hän keskittyy tutkimustyössään erilaisiin ryhmä- ja organisaatioviestinnän kysymyksiin, erityisesti teknologian monimuotoiseen toimijuuteen vuorovaikutuksessa. Tutkimusetiikan saralla hän onkin erityisen kiinnostunut viestintäteknologisten ympäristöjen ja tekoälyn haasteista ja mahdollisuuksista. Opetus- ja ohjaustyössään hän käsittelee laaja-alaisesti viestinnän ja vuorovaikutuksen tutkimukseen liittyviä eettisiä kysymyksiä tulevaisuuden tutkijoiden kanssa. Lindholm on myös Viestinnän eettisen neuvoston (VEN) asiantuntijajäsen.

Leena Mikkola
FT, professori, Tampereen yliopisto
Leena Mikkola työskentelee viestinnän professorina Tampereen yliopistossa. Hänen tutkimuksensa keskittyy interpersonaalisen viestinnän kysymyksiin organisaatioviestinnän kehyksessä, kuten monialaisten tiimien vuorovaikutukseen ja resilienssin viestinnälliseen rakentumiseen, sekä vuorovaikutuksen rooliin energiasiirtymässä. Tutkimuseettisiä kysymyksiä hän käsittelee menetelmäopetuksessa ja opinnäytteiden ohjauksessa. Mikkola on myös Tampereen alueen ihmistieteiden eettisen toimikunnan jäsen, ja tässä roolissa hän on ollut mm. perustamassa tutkimusetiikan opetuksen keskustelufoorumia Tampereen yliopistossa.