Tieteen ja taiteen rajapinnan menetelmät

Keskiviikko 28.8.2019

klo 10.00 – 11.30

Sali D11 (Päätalo)

 

Puheenjohtaja, Dosentti, YTT, yliopistonlehtori Eriikka Oinonen, Tampereen yliopisto

”Kun ihmiset itse tekevät luovasti jotakin ja sitten tulkitsevat tekemäänsä, he tulevat merkityksellisellä tavalla kommunikoineeksi sekä kokemuksiaan ja identiteettiään että omia ajatuksiaan näistä kokemuksista ja identiteeteistä” (Gauntlet & Holzwarth 2006, Creative and visual methods for exploring identities, Visual Studies, 2/1: 82-91).

David Gauntletin ja Peter Holzwarthin ajatuksen inspiroimina pohdimme tässä työryhmässä, millä tavoin taide eri muodoissaan voi olla mukana yhteiskuntatieteellisesti relevantin tiedon tuottamisen prosessissa. Keskustelemme, miten soveltaa taideperustaisia tai niin sanottuja luovia menetelmiä aineiston keruussa tai miten hyödyntää taiteen ilmaisutapoja tutkimustulosten raportoinnissa ja tuotetun tiedon levittämisessä. Miten analysoida ”luovin” keinoin tuotettua aineistoa? Millaista on tieteen- ja taiteentekijän yhteistyö? Mitkä ovat taiteen ja tieteen rajapinnalla liikkumisen edut ja haasteet?

Sanna Ryynänen, Sirkku Varjonen
Puhekupla – dialogin äärelle taideperustaisin tutkimuskäytännöin
Puhekupla-työryhmä

Yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa taide voi olla eri tavoin mukana tiedon tuottamisen prosesseissa. Usein taustalla on pyrkimys päästä kiinni johonkin sellaiseen, mitä ”perinteisillä” tutkimusmenetelmillä ei tavoiteta. Taideperustaiset tutkimuskäytännöt tarjoavat väyliä toisenlaisiin tietoihin (tunteet, ”hiljainen tieto”), toisenlaisiin tietämisen tapoihin (kehollisuus, kokemuksellisuus, moniaistisuus) sekä toisenlaisten suhteiden rakentamiseen (dialogisuus, yhteistoiminnallisuus) (esim. Eisner 2013; Känkänen 2013; O’Connor & Anderson 2015). Taideperustaisia tutkimuskäytäntöjä kokeilevaa ja kehittävää tutkimusta tehdään tyypillisesti tutkijoiden ja ammattitaiteilijoiden työpareina tai työryhminä.
Käsittelemme esityksessämme taideperustaisten tutkimuskäytäntöjen epistemologista ominaislaatua Puhekupla-kollektiivina hankkimiemme kokemusten pohjalta. Puhekupla on hanke, jossa järjestetään maahanmuuttoa käsitteleviä yleisötapahtumia ja tehdään tutkimusta niiden pohjalta. Puhekupla-tapahtumissa maahanmuuttoa tarkastellaan osallistavan teatterin avulla, tutkimustiedon ja erilaisten yleisöjen omien kokemusten valossa. Työryhmän jäsenet ovat yhteiskuntatietelijöitä ja esiintyviä taiteilijoita. Tutkimuksellinen kiinnostuksemme kohdistuu sekä hankkeen kuluessa keräämäämme tietoon (yleisökeskustelujen analyysi) että tiedon tuottamisen prosessiin ja tiedon yhteistoiminnallisen tuottamisen tapaan (autoetnografia).

Juha Suonpää, yliopettaja, Tampereen ammattikorkeakoulu
Viettelevä kuva

Tekstin yhteyteen liitetyt valokuvat ovat osa tutkimuksen taustaa, kohdetta, aineistoja ja tulkintoja. Visualisoinnin merkitys näyttelee tärkeää osaa hankkeiden popularisoinnissa ja tieteen ratkaisujen esittelyssä yrityksille ja päättäjille. Kun me viehätymme jostain kuvasta, me imemme kuvan merkitykset osaksi kiinnostuksen ja halujen maailmaa. Tieteellisen eksaktiuden ja yksiselitteisyyden valossa (valo)kuvien käyttö näyttäytyy haastavalta, koska kuvien tekemiseen ja tulkintaan liittyy tunteet ja tulkinnanvaraisuus. Toisaalta kuvien käyttö tarjoaa virikkeitä ja voi havainnollistaa, joten visuaalisuuden tieteelliseen käyttöön on suhtauduttava vakavasti. Kun tutkimustuloksia todistellaan visuaalisesti, vastaanottajan on kuitenkin syytä asennoitua kriittisesti, koska se mitä on jätetty rajauksen tai esittämisen ulkopuolelle on yhtä olennaista kuin se mitä esitetään todisteena.
Valokuva pyrkii hämäämään. Yhtäältä valokuvan luonne eräänlaisena dokumenttimaisena ”ikkunana todellisuuteen” on syvään juurtunut tulkinta, mutta yksinkertaisessa tehokkuudessaan petollinen. Yksikään valokuva ei ole neutraali objektiivinen esitys maailmasta, vaan valintojen ja karsinnan tulos. Tieteellisessä käytössä valokuvaan liittyykin paradoksi. Jotta valokuva toimii johtopäätöksenä, on sen perusluonne murrettava. Kriittisesti toimivan valokuvan todistusmainen olemus eli ikkunamainen dokumentaarisuus on särjettävä, jotta valokuva toimii uskottavasti. Valokuvan kriittinen käyttö edellyttää, että tutkijan kädenjälki näkyy. Toisin sanoen kuvien esteettinen käyttö eli persoonallisuus ja taiteellisuus eivät ole tabu, vaan kriittisen kuvankäytön näkyväksi tekemistä. (Suonpää 2002 ja 2011.) Valokuvaus toimii tutkimusmenetelmänä, jossa tutkija astuu syrjään tieteelliseltä mukavuusalueeltaan kohti taiteellisia ilmaisukeinoja.
Esityksessäni tarkastelen valokuvan mahdollista käyttöä ja soveltamista mm. Suomen akatemian rahoittamassa CICAT2025-hankkeessa, jonka yhtenä tavoitteena on etsiä taiteellisen lähestymistavan avulla kiertotaloutta vauhdittavia visuaalisia katalyyttejä.

Eriikka Oinonen, Tampereen yliopisto
Risteyksessä: siirtymä yliopistosta työelämään

EU:n politiikkaohjelmat ja suositukset ja siten myös kansalliset kehittämissuunnitelmat asettavat odotuksia sille, miten nuorten eurooppalaisten tulisi elämäänsä elää. Heidän tulee hankkia mahdollisimman korkea koulutus, valmistua mahdollisimman nopeasti joustaviksi, alati uutta oppiviksi, mobiileiksi ammattilaisiksi ja yrittäjiksi jatkuvasti muuttuville työmarkkinoille. Lisäksi heidän odotetaan perustavan perhe, yhteensovittavan perhe- ja työelämän vaatimukset ja pysyvän taloudellisesti aktiivisina ja työkykyisinä niin kauan kuin mahdollista. Tämä hanke tutkii, miten yliopisto-opiskelijoiden omat odotukset suhteutuvat näihin ulkoa tuleviin paineisiin? Miten he itse määrittelevät riittävän hyvän (työ)elämän ja millaisessa osassa koulutus ja työ(ura) ovat tässä elämän kokonaisuudessa? Millaiset tekijät edesauttavat ja millaiset estävät tai hidastavat (työ)elämän odotusten ja tavoitteiden täyttymistä?

Aineisto kerättiin Tampereen ja Barcelonan yliopistoissa opiskelleiden kandi- ja maisteritutkinto-opiskelijoiden keskuudessa visuaalisia ja narratiivisia menetelmiä soveltaen (esim. Mannay 2016; Rose 2012; Tinkler 2013). Puheenvuorossani pohdin kuvan käytön etuja ja haasteita, kuvan ja tekstin tuottamisen suhdetta sekä sitä, mitä luovien menetelmien sovelluksessani toimi ja mitä tekisin toisin.