Tiistai 27.8.2019
klo 14.00 – 15.30
Sali A3 (Päätalo)
Puheenjohtaja Piia Jallinoja (professori, Tampereen yliopisto)
Ikaroksen ongelma – Miten kytkeä tutkimus ja tutkija osaksi päätöksentekoa
Juho Saari, yhteiskuntatieteiden tiedekunnan dekaani, Tampereen yliopisto
Alustuksessa analysoidaan tutkimuksen paikkaa päätöksentekoprosessin eri vaiheissa. Erityistä huomiota kiinnitetään laadullisen tutkimuksen rooliin. Teoreettisessa kehyksessä analysoidaan tutkimuksen paikkaa agendan kuumentamisessa, työryhmien töissä, päätöksenteossa ja toimeenpanossa. Tapaustutkimuksina käytetään eriarvoisuuden katkaisua, ylisukupolvista huono-osaisuutta ja lastensuojelun jälkihuoltoa. Samalla tutkimus käsittelee tutkijoiden roolia tutkimuksen ja päätöksenteon rajapinnassa.
Vaikuttavuustutkimusta tarvitaan myös sosiaalihuollossa
Mikko Mäntysaari, professori, emeritus, Jyväskylän yliopisto
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus, jota Juha Sipilän hallitus suunnitteli, epäonnistui. Yksi suunnitellun uudistuksen hankaluutta lisännyt seikka oli sosiaalihuollon ja terveydenhuollon tuottaman tietoperustan erilaisuus. Julkisessa keskustelussa ajoittain esillä olleet haasteet tilastointijärjestelmien ja potilastietokantojen yhteen liittämisessä ovat merkittäviä, mutta olennainen ero sosiaali- ja terveydenhuollon välillä sisältyy myös siihen, että kun terveydenhuollossa pidetään itsestään selvänä, että toteutetut hoidot perustuvat mahdollisimman ajantasaiseen tutkittuun tietoon, puuttuu sosiaalihuollossa paljon tietoa toimenpiteiden vaikutuksista.
Vaikuttavuudella tarkoitetaan sitä, että toteutettu toimintaa saa aikaan tavoitteeksi asetettuja seurauksia. Tämän osoittaminen on mahdollista, jos vertaamme syntyvää muutosta ennen – jälkeen asetelmalla, mutta vielä paremmin vaikutuksesta voidaan puhua, jos käytettävissä on tietoa vertailuryhmästä, joka on mahdollisimman samankaltainen toimenpiteeseen osallistuneen ryhmän kanssa.
Sosiaalityön tutkimuksessa on usein korostettu aitojen vertailuasetelmien rakentamisen mahdottomuutta. On selvää, että esimerkiksi huostaanottojen vaikutuksia on eettisesti mahdotonta tutkia niin, että esimerkiksi sisaruksista toinen otetaan huostaan ja toinen jätetään vanhempiensa huomaan. Tällaisella tutkimuksella tuskin saataisiin edes mielekkäitä tuloksia.
Silti vertailuasetelma olisi mahdollinen vaikkapa lastensuojelun laitoshoidossa (ovatko esim. kahden yksityisen hoitolaitoksen toteuttaman hoidon vaikutukset yhtä hyviä) tai aikuissosiaalityössä (väheneekö parisuhdeväkivalta neuvonnalla? lisääkö aktivointitoimenpiteisiin osallistuminen työllistymistä).
Joskus sosiaalityön vaikuttavuustutkimukset tuottavat sosiaalialalla vallitsevien käsitysten vastaisia tuloksia. Esimerkiksi Ruotsissa toteutettu laaja tutkimushanke osoitti, että tiukoilla aktivointitoimenpiteillä saavutettiin työttömien hyvinvoinnin kannalta parempia tuloksia kuin sallivammalla linjalla.
Terveydenhuolto – vaikuttavuutta, vakuuttamista ja vastakkainasetteluja
Piia Jallinoja, professori, yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto
Terveydenhoidon menetelmiä ja uudistuksia on tyypillisesti perusteltu vaikuttavuuden ja tehokkuuden lisäämisellä – lisää terveyttä ja elinvuosia, lyhyempiä hoitojonoja ja tyytyväisempiä asiakkaita. Näiden tavoitteiden rinnalla tapahtuu kuitenkin toisenlaista vakuuttamista, jossa ei pitäydytä tilastoidussa tiedossa hoitoajoista, toipumisista ja kustannuksista. Esityksessä pohditaan näitä diskursseja tai kertomuksia sekä niitä kamppailuja, joissa kvantitatiivinen tieto sairauksista ja elinvuosista törmää kvalitatiiviseen tietoon subjektiivisista kokemuksista.