Torstai 29.8.2019
klo 9.15 – 10.45
Sali: A1 (Päätalo)
Koordinaattori: Matti Hyvärinen, Tampereen yliopisto
Miten analysoida haastattelukertomuksia? Voiko aineistoon nojaten paikantaa kertojan identiteetin? Miten haastattelun vuorovaikutus tulisi ottaa huomioon? Riittääkö litteroidun tekstin luku vai onko äänelläkin olennainen paikka analyysissä? Näihin kysymyksiin annetaan vastauksia Kerronta ja asemointi -sessiossa. Lähdemme siitä, että ihminen on lapsesta vanhukseen saakka asemoiva eläin. Asemointi on aina kaksisuuntaista: kertoja ei asemoi itseään miten tahtoo, vaan jokainen on myös itse jatkuvan asemoinnin kohteena. Michael Bambergin ehdottama kerronnallisen asemoinnin analyysi on yksi viime vuosien tärkeimmistä metodisista avauksista kertomuksen tutkimuksessa. Lähestymistavan tarkoituksena on tarkastella kerronnallista identiteettiä ja itseyttä tavalla, joka mahdollistaa niiden vaihtelun tarkan rekisteröinnin ja aineistoon tukeutuvan analyysin. Asemoinnin analyysi yhdistelee monitieteisen kerronnan tutkimuksen, keskustelunanalyysin, diskurssianalyysin ja jäsenkategoria-analyysin analyyttisia resursseja. Me liitämme tähän vielä narratologian näkökulman äänten analyysistä.
Esitykset:
Matti Hyvärinen (Tampereen yliopisto)
Asemoinnin analyysin tasot
Kerronnallista asemointia tapahtuu kolmella eri tasolla: i) tarinan tasolla, eli kuvatuissa menneisyyden tapahtumissa; ii) vuorovaikutuksen tasolla, eli kertomisen tilanteessa, ja iii) diskurssien tasolla, pysyvämpien identiteettien ottamisen ja antamisen tasolla (”minä olen x”). Aineiston kanssa osoitetaan, että asemoinnin analyysi on toimiva väline haastatteluaineistojen analyysissä. Diskurssien tasolla asemointi liittyy myös vastakertomusten analyysiin: yksi osa asemointia on asettua vastustamaan kulttuurissa tai instituutiossa vallitsevia kertomuksia. Esimerkkiaineiston 91-vuotias nainen, esimerkiksi, asemoi itseään vastustamalla romanttista avioliittokertomusta. Perinteinen ”sisällön” analyysi on ongelma, koska se johdonmukaisesti sivuuttaa vuorovaikutuksen analyysin tason.
Hanna Rautajoki (Tampereen yliopisto)
Äänen käyttö asemoinnin välineenä
Asemoinnin analyysissä ei ole kyse vain litteroidun tekstin analyysistä, sillä hienovaraista asemointia tehdään myös äänen (materiaalisen, kuuluvan äänen) avulla. Aineistoesimerkkien avulla näytetään, miten äänen (prosodia) vaihtelun avulla voidaan haastaa tai vahvistaa subjektiasemia vuorovaikutuksen kulussa. Analyysi osoittaa, että kerrottu ”sisältö” voi saada äänen sävyn ja korkeuden perusteella kovin erilaisia merkityksiä.
Mari Hatavara (Tampereen yliopisto)
Kertovien äänten analyysi asemointien tutkimisen välineenä
Kerronnalliset asemoinnit liittyvät näkökulmiin, jotka kertovassa tekstissä ilmenevät eri ääninä: kertojan ja henkilöiden diskursseina. Tässä esityksessä osoitetaan, että puhekategorioihin perustuva kertovien (metaforisten) äänten analyysimalli auttaa tunnistamaan asemointien perustana olevia kielellisiä piirteitä. Puhekategoriamallilla voi muun muassa erottaa, milloin kertoja omaksuu menneen tarinamaailman näkökulman tai esittää toisten henkilöiden mielen sisältöjä osana omaa kerrontaansa.