Tiistai 27.8.2019
klo 15.45 – 17.15
Sali: D11 (Päätalo)
Puheenjohtajat Kirsti Lempiäinen, professori, Lapin yliopisto & Hanna Ojala, yliopistotutkija, Tampereen yliopisto
Feministisesti orientoituneelle tutkimukselle on ollut leimallista ymmärrys tiedon tuottamisesta yhteiskunnallisissa ja kulttuurisissa suhteissa. Tästä syystä tieto on myös paikantunutta ja näkökulmaista eli tutkijan positioon ja tutkimuksellisiin valintoihin kytköksissä olevaa tietämistä. Uudet teoreettiset virtaukset ja käsitteelliset kehittelyt asettavat tutkijat etsimään menetelmällisiä ratkaisuja siihen, miten päästä tuoreella tavalla kiinni ilmiöihin empiirisessä tutkimuksessa.
Sessiomme kysyy:
- Mitä kuuluu feministisesti orientoituneelle empiiriselle tutkimukselle vuonna 2019?
- Millaisia vaatimuksia metodologisille valinnoille ja menetelmällisille käytännöille asettuu, kun ollaan kiinnostuneita esimerkiksi affektiivisuuden tai materiaalisuuden tutkimisesta?
- Entä mitä tarkoittaa, jos halutaan ottaa vakavasti tietämisen ruumiillisuus ja tutkijan omaan elämään paikantuminen?
- Miten feministinen metodologia auttaa tunnistamaan eriarvoisuutta?
Käytävillä ja kahvihuoneissa: etnografia ja materiaalisuus
Virve Peteri, akatemiatutkija, yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto
Materiaalisuus on olennainen osa etnografista tutkimusta ja aineistoa. Etnografinen tutkimus on perinteisesti havainnoinut sitä, miten arkielämän materiaaliset puitteet osallistuvat ja sekoittuvat merkitysten muodostumiseen. Materiaalisuuden paikkaa osana aineistoa ei kuitenkaan aina pohdita sen enempää, vaan se voi näyttäytyä yhtä aikaa merkityksellisenä ja luonnollisena arkielämän taustana. Esitelmässä pohditaan sitä, mikä voi olla materiaalisuuden erityisyys etnografiassa. Miten käsitteellistää sen paikka muiden aineistojen yhteydessä?
Ruumiillista tietämistä tutkimassa
Kirsti Lempiäinen, professori, kasvatustieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto
Lähestyn ruumiillisen tietämisen problematiikkaa ajatuksella siitä, että kriittisten teorioiden ja intellektuaalisen toimijuuden tila ovat kaventuneet yliopistotyössä akateemisen kapitalismin aikoina. Millaisena ruumiillinen tieto näyttäytyy tutkijalle tilanteessa, jossa feministinen kritiikki nähdään aikansa eläneenä ja jossa feministinen toimijuus rinnastuu ”muutosvastarintaan”. Karen Baradia (2001) soveltaen feministinen tietäminen on sosiaalista materiaa, joka ruumiillistuu akateemiseen toimijaan. Tieteellisen tiedon tuottaminen on aina paikantunutta ja ruumiillista, ja se muotoutuu ihmisten välisissä suhteissa tietyissä paikoissa akatemiassa. Alustuksessani keskityn ruumiillisen tietämisen erittelyyn feministisen autoetnografian keinoin ja pohdin menetelmän mahdollisuuksia ja rajoituksia.
Haastattelijan sukupuoli ja kysymys tiedon sukupuolittumisesta
Hanna Ojala, yliopistotutkija, Tampereen yliopisto
Erityisesti laadullista tutkimusta koskevassa metodikirjallisuudessa on tavanomaista todeta, että tutkija saa sellaisia vastauksia, joita hän tutkimukseen osallistuville esittää. Suljettu kysymys tuottaa lyhyitä vastauksia ja laaja kysymyksen muotoilu kutsuu kertomaan laajasti. Metsä siis vastaa niin kuin sinne huudetaan. Liki kymmenen vuotta olen haastatellut miehiä eri tutkimushankkeisiin. Näissä hankkeissa tutkimushaastatteluja ovat toteuttaneet niin nais- kuin miestutkijat. Haastattelujen myötä on käynyt ilmi, että huutajan sukupuoli vaikuttaa keskeisellä tavalla metsän vastaukseen. Haastattelijan sukupuolesta tehdyt tulkinnat määrittävät siis sitä, mitä aineistoksi lopulta asettuu, millaisia tuloksia saadaan ja sitä kautta mitä tietona pidetään. Esityksessäni pohdin sukupuolesta tietämistä empiirisen yhteiskuntatutkimuksen kehyksessä miesten haastattelemisen virittämänä.