Digitaalisuuden merkitykset kirjallisuudentutkimuksessa
FT Laura Piippo & FT Hanna-Riikka Roine (Tampereen yliopisto)
2020-luvun ihminen on lähtökohtaisesti uppoutunut digitaalisen teknologian tuottamiin ja muovaamiin ympäristöihin – myös silloin, kun emme tietoisesti ole tekemisissä niiden kanssa. Digitaalisuus kytkeytyykin kirjallisuuteen paitsi erilaisten alustojen ja käyttöliittymien – kuten äänikirjojen suoratoistopalveluiden, lukulaitteiden tai sosiaalisen median alustojen – myös tutkimusmenetelmien ja sovelluskohteiden kautta. Aihepiiriä on tutkittu lukuisista eri näkökulmista, kuten kesän 2021 Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti Avaimen erikoisnumero “Kirjallisuus digitaalisissa ympäristöissä” osoitti. Tutkimus on keskittynyt yhtäältä digitaaliseen kirjallisuuteen ja kirjallisuuden digitaalisuuteen ja toisaalta digitaalisia menetelmiä kehittäviin ja soveltaviin digitaalisiin ihmistieteisiin (digital humanities). Nämä kaksi näkökulmaa eivät kuitenkaan ole aina välttämättä keskustelleet keskenään.
Tämä työryhmä pyrkii tuomaan yhteen eri näkökulmat ja tutkimusperinteet keskustelemaan digitaalisuuden merkityksistä kirjallisuudentutkimuksessa. Millaisia erilaisia haasteita digitaalisuuden eri muodot asettavat kirjallisuudentutkimukselle, ja toisaalta millaisia mahdollisuuksia niiden kautta avautuu? Millaisia muita tutkimusperinteitä, -käsitteistöä tai -metodeja on mahdollista ja hyödyllistä yhdistää kirjallisuudentutkimuksen välineistöön digitaalisuutta tutkittaessa tai hyödynnettäessä? Toivotamme tervetulleiksi sekä tapaustutkimukset että teoreettisesti pohdiskelevat esitykset, jotka voivat käsitellä kirjallisuudentutkimuksen merkitysten näkökulmasta esimerkiksi
● kirjallisuuden digitaalisia alustoja ja ympäristöjä
● digitaalisia tutkimusmenetelmiä
● digitaalisia aineistoja
● lukemista ja lukijuutta digitaalisissa ympäristöissä ja alustoilla
● tutkimuksen mahdollisia aukkokohtia digitaalisuuden osalta
● analogisen ja painetun suhteita digitaaliseen.
Kaiken kaikkiaan työryhmän tavoitteena on avata monipuolista keskustelua siitä, millainen kirjallisuuden ja sen tutkimuksen suhde digitaaliseen on nyt ja millainen se voisi tulevaisuudessa olla.
Kirjallisen elämän uudet työnkuvat osana humanistista koulutusta
Työryhmä: Professori Risto Turunen (UEF), yliopistonlehtori Jukka Mäkisalo (UEF) ja projektipäällikkö Anna Logrén (UEF)
Humanististen alojen koulutusten työelämärelevanssiin on kiinnitetty huomiota erityisesti viime vuosikymmeninä. Tuoreimman Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (2020) kehittämissuosituksen mukaan korkeakoulujen tulisi edelleen vahvistaa humanististen koulutusten työelämärelevanssia. Uudistamispaine liittyy muun muassa digitalisaation, väestön ikääntymisen ja voimistuvan liikkuvuuden (kansainvälistymisen) vaikutuksiin niin työelämän rakenteissa kuin osaajatarpeissakin.Nämä muutokset kertautuvat myös kirjalliseen elämään kirjatuotannon ja -välityksen kautta vastaanoton ja jälkikäsittelyn käytänteisiin asti. Kirjallisuuden asiantuntijoita tuottavien koulutusorganisaatioiden edustajien onkin aiheellista kysyä, millaiselle kirjallisuuden osaamiselle on tarvetta tulevina vuosina. Mitä uusia työnkuvia ja uramahdollisuuksia näille asiantuntijoille on parhaillaan avautumassa perinteisten tutkija-, opettaja- ja asiantuntijapolkujen rinnalle tai osin jopa niiden tilalle? Millä tavoin koulutusohjelmien työelämärelevanssia kehittämällä voidaan vahvistaa kirjallisuuden asiantuntijoiden yhteiskunnallista merkitystä?
Työryhmään kutsutaan kirjallisuudentutkimuksen alan yhteiskunnallista vaikuttavuutta kirjallisuuden koulutuksen kehittämisen näkökulmasta käsitteleviä puheenvuoroja ja alustuksia. Niissä voidaan paneutua esimerkiksi
• humanistisen alojen tulevaisuuteen koulutuspoliittisena kysymyksenä,
• kirjallisen elämän ja asiantuntijaosaamisen muutoksiin,
• kauno- ja tietokirjallisuuden kääntämis- ja toimittamistyöhön,
• kauno- ja tietokirjallisuuden ääni- tai e-kirjatuotannon osaamistarpeisiin,
• kirjallisuuden alan uusiin urapolkuihin, työnkuviin ja työllistymisen muotoihin,
• kirjallisuuden korkeakouluopetuksen uusiin työelämäyhteistyömuotoihin ja –
kokeiluihin sekä niistä saatuihin tuloksiin,
• yritysyhteistyöhön kirjallisuuden opetuksessa.
Myös muut kirjallisuuden koulutuksen kehittämistä ja alan tulevaisuutta käsittelevät keskustelunavaukset ovat tervetulleita.
Kirjallisuuden yliopistopedagogiikka
Puheenjohtaja dos. Elsi Hyttinen (Turun yliopisto)
Mitä me opetamme, kun opetamme kirjallisuutta, ja miten me sitä opetamme? Tässä ryhmässä puhutaan kirjallisuuden yliopistopedagogiikan merkityksestä.
Koronavuodet ovat pakottaneet meidät kaikki ottamaan haltuun digitaaliset menetelmät, ja samalla olemme joutuneet ihan uudella tavalla miettimään paitsi kurssiemme sisältöjä, myös opettamisen tapoja: pienryhmät, Flingat, videot, tietoiskut, jamboardit, hybriditilanteet, kamerat auki vai kiinni, tämä kaikki ja paljon muuta. Näiden praktisten valintojen takana on kuitenkin syvempiä opettamisen filosofiaa koskevia kysymyksiä, jotka eivät tyhjene, vaikka palaisimme pelkkään lähiopettamiseen huomenna. Millaista on hyvä kirjallisuusaineiden yliopistopedagogiikka? Mikä on pedagogisten valintojen merkitys sen kannalta, miten kirjallisuudentutkimus ja sen tehtävät tulevat ymmärretyiksi?
Ryhmään toivotaan noin kymmenen minuutin alustuksia yliopistopedagogisista aiheista. Voit kuvata jonkin opetuskokeilusi, esitellä mahdollisten pedagogiikan opintojen lopputyötäsi, pohtia kysymystä metatasolla tai tulla vain siksi, että opettamisesta ei koskaan pääse puhumaan tarpeeksi kollegoiden kanssa yli yliopistorajojen.
Työryhmää vetää dos. Elsi Hyttinen Turun yliopistosta. Työryhmän järjestäminen on osa hänen yliopistopedagogisia opintojaan.
Kriittisen eläintutkimuksen merkitys kirjallisuudentutkimuksessa
Työryhmän organisoijat: Lotta Luhtala (UTU, lotta.h.luhtala@utu.fi), Helinä Ääri (UTU, hekaki@utu.fi) ja Marianna Koljonen (UTU, matkol@utu.fi)
Teoksessaan Merkitysten maailma (1996, 13) kulttuurintutkija Mikko Lehtonen toteaa, että tutkijan mielenkiinnon pitäisi herätä silloin, kun jokin esitetään tavallisena, luonnollisena tai itsestään selvänä, sillä usein juuri tavallisimmista ilmiöistä tiedetään vähiten. Kriittisessä eläintutkimuksessa tutkijan mielenkiinto kohdistuu muunlajisten eläinten hyväksikäyttöön ja alisteiseen asemaan, joiden keskeisiä piirteitä kulttuurissamme ovat juuri näennäinen luonnollisuus ja siitä johtuva näkymättömyys (ks. myös Glotfelty 1996, xvi).
Kriittisen eläintutkimuksen kehyksessä tehtävässä kirjallisuudentutkimuksessa kysytään, miten muunlajisten eläinten asema ja hätä näkyvät kirjallisuudessa, millaisia merkityksiä ne saavat ja miten tämä vaikuttaa tapaamme kohdella muita eläimiä. Kriittinen eläintutkimus pohtii, mistä eläinten alistamisen normi on muodostunut ja miten sitä voi purkaa. Keskeisiä huomion kohteita ovat tekstien ulkopuolisen maailman eläinten elämät ja kuolemat (ks. Lehtimäki & Luhtala 2020).
Kriittinen eläintutkimus pyrkii intersektionaaliseen akateemiseen ja yhteiskunnalliseen aktivismiin, joilla on poliittisia merkityksiä muun muassa lajismin (spesismin) kyseenalaistajana ja purkajana (Aaltola & Wahlberg 2020). Tämä korostuu nykyisellä ekokriisin ja kuudennen joukkosukupuuton aikakaudella, kun yhtä aikaa vahvistuvat
hyvin ristiriitaiset eläimistä puhumisen tavat: samalla kun eläinten mielellisyys, yksilöllisyys ja moraalinen merkitys tiedostetaan yhä laajemmin, kiistelemme toisaalta jopa siitä, tuntevatko tietyt eläimet kipua. Eläintuotannon tehostamista perustellaan ilmastokriisillä, ja tuotantoeläimistä puhutaan koneen kaltaisina yksikköinä, joiden päästöt on minimoitava ja tuotanto maksimoitava. Myös eläinten alistamisen normia purkava veganismi lisääntyy ja valtavirtaistuu samaan aikaan, kun eläintuotanto kasvaa ja teollistuu entisestään.
Kirjallisuudentutkimuksen kiinnostus ei-inhimillisiin eläimiin on pitkään ollut ihmiskeskeistä: eläin on nähty symbolina, allegoriana ja etäännytyksen keinona, joka lainaa ihmiselle joitakin ominaisuuksiaan, kuten turkkinsa tai kestävyytensä. Kriittisen eläintutkimuksen piirissä tarkastellaan, mikä merkitys eläinkuvauksilla on kirjallisuuden ulkopuolisille eläimille ja toisaalta, miten eläimet vaikuttavat kirjallisuuteen. Tutkimuksessa tarkastellaan myös hiljaisuuksia, jotka kirjallisuudessa usein ympäröivät eläineettisiä kysymyksiä.
Kutsumme työryhmään esityksiä esimerkiksi seuraavista aiheista:
● Kriittisen eläintutkimuksen merkitykset kirjallisuudentutkimukselle
● Kirjallisuudentutkimuksen tarjoamat välineet kriittiselle eläintutkimukselle
● Kriittisen eläintutkimuksen merkitys ja tiedonintressit ekokriisin aikakaudella
● Akateeminen eläinaktivismi, taisteleva tutkimus sekä tutkimuksen ja eläinaktivismin leikkauspisteet
● Muunlajisten eläinten, kriittisen eläintutkimuksen ja veganismin toiseuttaminen kirjallisuudessa tai kirjallisuudentutkimuksessa
● Intersektionaalisuus kriittisessä eläintutkimuksessa
● Kirjallisuuden ja kirjallisuudentutkimuksen mahdollisuudet tavoittaa tekstien ulkopuolisten olioiden todellisuus
● Kirjallisuuden eläinkuvastot ilmastonmuutoskertomuksissa
● Veganismi ja sen merkitykset kirjallisuudessa
● Eläintuotanto, metsästys, eläintarhat ja muu eläinten käyttö kirjallisuudessa
● Muita eläimiä koskevat hiljaisuudet kirjallisuudessa
Lisätietoa työryhmästä voi tiedustella Helinä Ääreltä.
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden monet merkitykset ja tutkimuksen rooli
Puheenjohtajat Kaisa Laaksonen (kaisa.laaksonen(at)lki.fi) ja Marianna Koljonen (matkol@utu.fi)
Professori Rudine Sims Bishopin kuuluisan lainauksen mukaan lastenkirjallisuuden on tarjottava lukijoilleen peilejä, ikkunoita ja lasisia liukuovia (1990). Näin lasten- ja nuortenkirjallisuuden merkitys haarautuu yhtäältä lapsen tai nuorten minuuteen ja identiteettiin, toisaalta mielikuvitukseen ja kuvitteluun sekä vierauden, erilaisuuden ja moninaisuuden kohtaamiseen.
Lasten- ja nuortenkirjan monialaisuudesta kertoo myös se, miten ne toimivat materiaalina esimerkiksi kasvatuksen, opetuksen, kirjallisuuden- ja historiantutkimuksen sekä psykologian ja sosiaalitieteiden aloilla. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden tutkimuksen merkitystä voidaan siten lähestyä moni- ja poikkitieteellisesti esimerkiksi taiteen, kasvatuksen, opetuksen, sivistyksen ja yhteiskunnan näkökulmista.
Lasten- ja nuortenkirjallisuudentutkimuksen merkitystä voi tarkastella muun muassa käsittelemällä lasten- ja nuortenkirjallisuuden ja yhteiskunnan välistä yhteyttä kirjallisuutta koskevassa tutkimuksessa, vaikkapa kasvatustieteen tai yhteiskuntatieteiden alalla. Millaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia esimerkiksi lukutaitohankkeilla on? Mitä yhteiskunnallisia aiheita lasten- ja nuortenkirjallisuudessa käsitellään ja mitä keinoja niissä sovelletaan?
Lasten- ja nuortenkirjallisuudessa kuvituksen merkitys on suuri, ja merkitysten luomisen tarkastelu kuvan ja tekstin yhteistyössä on kuvakirjatutkimuksen ytimessä. Kuinka merkitykset muuttuvat, kun painetut kirjat julkaistaan ja kohdataan yhä useammin digitaalisina versioina tai äänikirjoina? Miten muutokset heijastuvat lukutaitoon, lukuhetkeen ja kirjojen saavutettavuuteen? Kirja oli sata vuotta sitten ”lapsen tärkein tavara”. Mikä merkitys kirjalla on monimediaalisessa ja lasten ja nuorten ajasta kilpailevassa maailmassa?
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden sekä niiden tutkimuksen merkitystä voi pohtia myös tekijä- tai vastaanottajalähtöisesti. Mikä merkitys suosituilla ja tuotteliailla lasten- ja nuortenkirjailijoilla on esimerkiksi kotimaisen lastenkirjallisuuden kehityksessä, mikä yksittäisellä teoksella? Entä onko lasten ja nuorten mahdollista osallistua heille suunnattuun kirjallisuuteen liittyvään keskusteluun muuten kuin lukijoina?
Kutsumme työryhmään esitelmiä muun muassa seuraavista aiheista:
● Lasten- ja nuortenkirjallisuuden taiteellinen ja/tai yhteiskunnallinen merkitys
● Lasten- ja nuortenkirjallisuuden merkitys inkluusion, identiteetin ja maailmankuvan kannalta
● Lasten- ja nuortenkirjallisuuden lukemisen ja sen edistämisen merkitys
● Kirjojen merkitys varhaiskasvatuksessa ja/tai opetuksessa
● Kirjallisuuspedagogiikan merkitys opetuksessa
● Lasten- ja nuortenkirjallisuuden kaanonin merkitys
● Kustannusalan, kirjapalkintojen tai käännöskirjojen merkitys lasten- ja nuortenkirjallisuudessa
● Kuvan merkitys lasten- ja nuortenkirjassa
● Kielellisten tai kaunokirjallisten keinojen ja valintojen merkitys lasten- ja nuortenkirjassa
● Lasten- ja nuortenkirjan erilaiset käyttöliittymät (esine, äänikirja, digitaalinen tai pelimuotoinen kirja)
● Lasten- ja nuortenkirjojen merkitys tutkimusaineistona