Puhujat

Education is often lauded as a vehicle for economic growth, social progress and individual development. Yet such claims appear problematic when we recall education policy’s history of “inflated claims about both the fulfilment of the child and the development of society [that] are endlessly broken in practice” (Donald, 1992, p. ix). As part of developing a less ‘inflated’ and more animated reading of the power of education to transform society, this paper argues for a ‘weak ontology’ perspective, in recognition that all fundamental conceptualisations of self, other, and world, while necessary or unavoidable, are nonetheless contestable. Crucially, a weak ontology tempers the certainty and instrumentality of dominant educational discourses but potentially enlivens a field that has been mortified by neoliberal education policies and practices. Such a perspective might fruitfully frame education in terms of three disjunctive registers that I refer to as the pragmatic, political and poetic. I argue that, in contrast to the dominant heroic, yet fantasmatic, view of education, as a universal panacea, we might aspire to what Sharon Todd (2009) describes as an ‘imperfect education,’ by keeping each of these registers in play as a way to create spaces for creativity, growth and transformation.

Sonja Kosunen toimii Kasvatussosiologian tutkimusyksikön (Social Studies in Urban Education, SURE) johtajana Itä-Suomen yliopistossa ja vastuullisena johtajana useissa kansainvälisissä tutkimushankkeissa. Uransa aikana Kosunen on tutkinut laajasti eriarvoisuuden rakentumista kasvatuksessa ja koulutuksessa koulutussosiologian ja kaupunkitutkimuksen näkökulmista. Yhdessä hänen käynnissä olevista hankkeistaan, Stratification and the Segregation of Teachers in Education Markets (SegrEd) (ERC, 2025–2030), kehitellään stratifikaatio- ja segregaatiotutkimuskenttiä yhdistävää teoreettista käsitteistöä vertaillen Ranskan, Ruotsin ja Suomen perusopetuksen alueellista eriytymistä ja opettajuuden sosiaalista rakentumista.

Kosunen on työskennellyt uransa aikana vierailevana tutkijana Ranskassa, Chilessä, Tanskassa ja Islannissa ja pitänyt kutsuluentoja eri puolilla maailmaa. Nykyisin hän on yhteistyötutkijana SciencesPo Paris -yliopistossa Ranskassa ja vierailevana professorina Uppsalan yliopistossa Ruotsissa. Kosusen viimeaikaisia kirjoja yhteistyössä kollegoiden kanssa ovat Koulu ja eriarvoisuus (Gaudeamus, 2024) ja Finland’s famous education system: Unvarnished insights into Finnish schooling (Springer, 2023).

Professori Kosusen pääpuheenvuoro on: ”Kasvatustieteellinen tutkimus, valta ja rajat”

Kasvatuksen ja koulutuksen kysymykset ovat tutkimuksellisen kiinnostuksen lisäksi usein myös julkisen ja poliittisen keskustelun polttopisteessä. Tutkimustietoa ainakin kuvataan käytettävän koulutuspolitiikan tekemisen taustalla ja perusteena niin Suomessa kuin kansainvälisestikin, mutta piiloon usein jää, miten. Tämä piiloon jääminen sisältää lukuisia kysymyksiä vallasta ja tietopohjaisen päätöksenteon politiikoista. Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tehtävä on kirjattu Suomessa yliopistolakiin ja siten se kuuluu tutkijoiden työtehtäviin, vaikkei sitä yliopistolaisten työurien näkökulmasta juurikaan tueta kannustimin. Lisäksi julkiseen keskusteluun osallistuviin tutkijoihin kohdistuu monista suunnista paitsi kritiikkiä myös vihapuhetta, jonka tiedetään sukupuolittuvan: miksi siis tulisi vaivautua yleistajuistamaan kasvatustieteellistä tutkimusta? Tässä esityksessä pohdin tieteen vapautta ja kasvatustieteellistä tietoa, niiden suhdetta valtaan ja lopulta niitä rajoja, joita tutkijoille ja tutkimustiedon yhteiskunnalliselle vuorovaikutukselle voidaan asettaa tai jättää asettamatta. Nostan esityksessä aiemman tutkimustiedon valossa kriittiseen keskiöön ne eri kentät, joilla tutkimuskeskustelua ja tutkimukseen liittyvää keskustelua käydään, ja niitä positioita, joihin tutkijoita sekä asetellaan että joihin he itse asettuvat keskustelussa kasvatuksen ja koulutuksen kysymyksistä.

kuva: Niko Jouhkimainen