Työryhmiä on yhdistelty saapuneiden esitysten mukaisesti ja toteutuvat työryhmätiedot löytyvät ohjelmasta.
1. Psykososiaalinen asiantuntijuus terveyssosiaalityössä
Psykososiaalinen tuki tarkoittaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa kohdataan haavoittuvassa asemassa oleva ihminen ja tarjotaan tukea hänen tarpeisiinsa. Käsitteellisesti psykososiaalinen tuki kattaa ihmisen biologisen, psyykkisen ja sosiaalisen kokonaisuuden. Terveydenhuollossa se usein näyttäytyy lääketieteellisestä hoidosta erillisenä henkisenä ja sosiaalisena tukena, johon voi liittyä myös informatiivisia ja materiaalisia elementtejä. Käsitteen moninaisuus tuo esiin sen mahdollisuudet ja ristiriidat. Käsitteen tunnistaminen luo edellytykset monipuolisen tuen tarjoamiselle, mutta se myös aiheuttaa epävarmuutta siitä, mitä kokonaisvaltainen tuki tarkalleen ottaen sisältää ja kenelle vastuu psykososiaalisen tuen toteuttamisesta kuuluu. Se luo myös epäselvyyksiä psykososiaalisen tuen tarjoamiseen erityisesti vastuunjaon ja roolien määrittelyn suhteen eri ammattilaisten välillä.
Psykososiaalinen asiantuntijuus terveyssosiaalityössä tarkoittaa kykyä tunnistaa ja tukea asiakkaita, joiden hyvinvointi on ollut muutoksessa. Tämä asiantuntijuus sisältää psykososiaalisten tekijöiden arvioinnin, elämänmuutoksissa tukemisen, moniammatillisen yhteistyön, stressin ja epävarmuuden hallinnan sekä kulttuurisen herkkyyden. Tämän vuoksi psykososiaalisen tuen tutkimus ja kehittäminen ovat keskiössä sosiaali- ja terveysalalla.
Työryhmä kokoaa näkökulmia psykososiaalisesta tuesta ja tarkastelee siihen yhdistyviä ilmiöitä sosiaali- ja terveysalan eri ympäristöissä. Työryhmään ovat tervetulleita laaja-alaiset psykososiaalista tukea koskevat esitykset suunnitteluvaiheessa tai käynnissä olevista tutkimus- ja kehittämishankkeista sekä havainnoista käytännön työssä.
2. Suhdeperustainen työote terveyssosiaalityössä
Suhdeperustaisuuden käsite on viime vuosina yleistynyt sosiaalityön tutkimuksessa ja käytännössä. Suhdeperustaisen työotteen historialliset juuret ovat sosiaalityön pioneerin Mary Richmondin klassisessa case workissa sekä psykoanalyyttisessä perinteessä. Modernissa kontekstissa suhdeperustaisuutta kuitenkin toteutetaan hyvin erilaisilla taustateorioilla ja viitekehyksillä, joita yhdistävät terapeuttisen työn peruslähtökohdat. Keskeistä on huomion kiinnittäminen sosiaalityöntekijän vuorovaikutus- ja tunnetaitoihin, jotka ovat olennaisia kaikessa asiakkaan voimauttavassa kohtaamisessa.
Terveyssosiaalityössä suhdeperustaisuus on sisään rakennettuna työn perustehtävään; potilaan ja hänen omaistensa kokonaisvaltaiseen tukityöhön, jossa huomioidaan myös psyykkisen hyvinvoinnin kysymykset sekä yksilöiden ainutkertaiset kokemukset ja tulkinnat tilanteestaan. Käytännössä suhdeperustaisuuden toteuttamista terveyssosiaalityössä haastavat paitsi terveydenhuollon aika- ja kustannustehokkuuspyrkimykset myös sosiaalityöntekijöiden vakanssien vähentäminen useilla hyvinvointialueilla.
Työryhmässä tarkastellaan terveyssosiaalityön kontekstissa kohdattuja suhdeperustaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Työryhmään ovat tervetulleita erilaiset suhdeperustaisuuden tematiikkaan kiinnittyvät esitykset tutkimus- ja kehittämishankkeista tai käytännön asiakastyön kysymyksistä.
3. Tehtävärakenne ja työnjako terveydenhuollon sosiaalityössä
Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki (817/2015) määrittelee ammatinharjoittamisoikeuden tuovat tutkinnot, jotka antavat oikeuden harjoittaa sosiaalityöntekijän, sosionomin, geronomin ja kuntoutuksen ohjaajan ammatteja. Lisäksi sosiaalihuoltolain (36§) mukaan palvelutarpeen arvioinnista vastaa sen kannalta tarkoituksenmukainen sosiaalihuollon ammattihenkilö. Terveydenhuollon sosiaalityö on pitkään pysynyt sosiaalityöntekijöiden tekemänä työnä, jossa sosiaalityöntekijät ovat olleet enemmistönä. Tulevaisuuden sote-palvelut tähtäävät sosiaalipalvelujen ja terveydenhuollon perus- ja erityistason palvelujen yhteensovittamiseen ja eri ammattiryhmien välisen yhteistyön parantamiseen siten, että asiakkaat saisivat heille kuuluvat saumattomat peruspalvelut oikea-aikaisesti ja yksilöllisen tarpeen mukaan monialaisesti tuotettuna. Tämä tarkoittaa sitä, että myös terveydenhuollon kentällä tulee arvioida eri ammattiryhmien tarpeellisuus ja työnjako.
Työnjakoa suunniteltaessa on hyvä ottaa huomioon, mitä osaamista palveluprosessien eri vaiheissa tarvitaan sekä mitä osaamista asiakkaiden tarpeet vaativat. Jokainen organisaatio on erilainen, ja siksi työnjakoa tuleekin kehittää työpaikkakohtaisesti. Työnjaon laatiminen on yhteisöllinen prosessi, jossa johdon ja henkilöstön osallisuuden lisäksi tarvitaan myös asiakkaiden näkemyksiä. Tässä työryhmässä pohditaan ja esitellään erilaisia alueellisia ratkaisuja, joissa terveydenhuollon kentällä toimivat sekä sosiaalityöntekijät että sosiaaliohjaajat.
4. Terveyssosiaalityö ammatillisen kuntoutuksen ytimessä
Kuntoutus on toimintaa, jonka tavoitteena on parantaa kuntoutujan selviytymistä elämässä, työssä jaksamista tai työhön palaamista sekä tukea hyvinvointia arkielämässä erityisesti elämänuran eri siirtymävaiheissa. Kuntoutuksen tavoitteena on toimintakyvyn parantaminen sekä pyrkimykset vähentää yksilölle vammasta tai sairaudesta aiheutuvia haittoja ja vaikeuksia sekä ehkäistä sosiaalista syrjäytymistä. Terveyssosiaalityö toimii laajasti terveydenhuollon eri kentillä, joissa sairaudet ja vammat sekä kuntoutumiseen liittyvät kysyykset ovat näkyvästi esillä. Kuntoutussosiaalityön tavoitteissa painottuukin yksilön tukeminen ja ohjaus muuttuneessa elämäntilanteessa. Kuntoutus käsitteenä koskettaa kaikkia ikäluokkia ja sairausryhmiä. Moniammatillinen asiantuntijuus korostuu kuntoutukseen liittyvissä asioissa, jotta asiakkaan/perheen tarpeet tulevat huomioiduksi kokonaisvaltaisesti.
Tässä työryhmässä käsitellään kuntoutuksen teemaa ammatillisen kuntoutuksen näkökulmasta, lähinnä ammatillisen uran alkuvaiheessa olevien tai ammatillisen polun uudelleen etsimisen vaiheessa olevien aikuisten kanssa tehtävässä työssä. Työryhmään kutsutaan puheenvuoroja kuntoutuspolkujen suunnittelijoilta, kuntoutustyötä tekeviltä ja kuntoutustutkimuksen parissa toimivilta, jotka tekevät kuntoutussuunnittelua monialaisesti terveydenhuollossa.
5. Vaikuttavuus ja sen mittaaminen sosiaalityössä
Vaikuttavuuden pohtiminen ja vaikuttavuuden mittaaminen on yleistynyt viime vuosina sosiaali- ja terveydenhuollon keskusteluissa, tutkimuksissa ja käytännöissä. Huomion kiinnittäminen vaikuttavuuteen on perusteltua, kun kysymys on paljon resursseja vaativasta toiminnasta ja samalla ihmisten oikeudesta saada palveluja, joista on heille apua. Kun työn kiihtyvyys on tutkitusti lisääntynyt ja toiminnan kustannukset kasvaneet, se antaa omat näkökulmansa vaikuttavuuskeskusteluun. Mitä työelämän kiire merkitsee vaikuttavuuden näkökulmasta? Voiko lyhytkin tapaaminen olla vaikuttava sosiaalityössä? Minkälaista vaikuttavuutta yhteiskunnan rakenteet ja sosiaaliturvaan liittyvät käytännöt tuottavat?
Työryhmässä tarkastellaan vaikuttavuuteen liittyviä kysymyksiä terveyssosiaalityön käytännöissä ja ympäristöissä. Työryhmään ovat tervetulleita erilaiset työn vaikuttavuuteen liittyvät puheenvuorot niin tutkimus- ja kehittämishankkeista kuin käytännön asiakastyöstä. Mikä on sinun näkemyksesi vaikuttavasta terveyssosiaalityöstä, ja miten toteutat tätä näkemystä omassa työssäsi?
6. Terveyssosiaalityön digipalvelun ja tekoälyn hyödyntäminen
Tekoäly (AI) on nopeasti kehittyvä teknologia, joka tarjoaa uudenlaisia mahdollisuuksia myös sosiaalityön alalla. Tekoäly voi auttaa sosiaalityöntekijöitä vapauttamalla aikaa rutiinitehtävistä, parantamalla työn laatua ja tarjoamalla uusia työkaluja asiakastyöhön. Tekoäly voi tukea sosiaalityöntekijöitä esimerkiksi asiakirjojen käsittelyssä, tiedon analysoinnissa ja asiakastyössä. Tekoäly voi myös auttaa tunnistamaan riskitekijöitä ja tarjoamaan ennakoivaa tukea asiakkaille. Esimerkiksi Kela on tutkinut tekoälyn roolia asiantuntijatyön tukemisessa ja todennut, että tekoäly voi vapauttaa aikaa keskeisille tehtäville. Tekoäly voi myös tukea sosiaalityöntekijöitä viestinnässä, tekstin tuottamisessa ja asiakasohjeiden selkeyttämisessä.
Vaikka tekoäly tarjoaa monia mahdollisuuksia, sen käyttöönotto on myös vaativaa. Tekoälyn hyödyntäminen vaatii teknistä osaamista, ja sen käyttöön liittyy eettisiä ja lainsäädännöllisiä kysymyksiä. Lisäksi sosiaalisten ongelmien monimutkaisuus voi osoittaa teknis-rationaalisen ongelmanratkaisun riittämättömäksi. Työryhmään ovat tervetulleita eri vaiheissa olevat sekä tieteelliset että käytännön työhön liittyvät esitykset digitaalisuuden tai tekoälyn hyödyntämisestä.
7. Mielenterveys- ja päihdetyö terveyssosiaalityössä
Mielenterveys- ja päihdetyö terveyssosiaalityössä on osaltaan yhteiskunnan hyvinvoinnin edistämistä, erityisesti niiden yksilöiden ja yhteisöjen parissa, jotka kohtaavat monimutkaisia psyykkiseen terveyteen ja päihteiden käyttöön liittyviä ongelmia. Tämän työn ytimessä on ajatus kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta, jossa huomioidaan ihmisen biologiset, psykologiset, sosiaaliset ja taloudelliset ulottuvuudet. Terveyssosiaalityö pyrkii tukemaan asiakkaita heidän arjessaan tarjoamalla räätälöityjä interventioita, jotka voivat tukea itsenäisyyttä ja toimintakykyä ja parantaa elämänlaatua.
Mielenterveys- ja päihdetyön keskeisiä elementtejä ovat ennaltaehkäisy, varhainen puuttuminen, kriisityö ja pitkäaikainen kuntoutus. Moniammatillisen yhteistyön merkitys korostuu erityisesti näiden palveluiden toteuttamisessa, sillä useiden alojen asiantuntijoiden yhteistyö mahdollistaa laaja-alaisen ja vaikuttavan hoitopolun.
Mielenterveys- ja päihdetyö terveyssosiaalityössä ei ole pelkästään reaktiivista, vaan myös proaktiivista toimintaa, jonka tavoitteena on luoda vahvemmat rakenteet ja tukiverkostot haavoittuvassa asemassa oleville yksilöille ja heidän läheisilleen. Se perustuu ihmisoikeuksien ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden periaatteisiin, ja sen pyrkimyksenä on lisätä asiakkaiden osallisuutta sekä vähentää eriarvoisuutta yhteiskunnassa.
Työryhmään ovat tervetulleita eri vaiheissa olevat sekä tieteelliset että käytännön työstä kumpuavat mielenterveys- ja päihdetyöhön sekä työn johtamiseen liittyvät esitykset.
8. Palveluketjut ja polut monitoimijaisessa yhteistyössä
Palveluketjut ja -polut monitoimijaisessa yhteistyössä muodostavat keskeisen osan vaikuttavaa palvelujärjestelmää, erityisesti monimutkaisissa ja pitkäkestoisissa asiakasprosesseissa. Monitoimijainen yhteistyö perustuu eri alojen ammattilaisten ja organisaatioiden väliseen vuorovaikutukseen, tiedon jakamiseen ja yhteisiin tavoitteisiin yhdessä asiakkaan kanssa. Tämä lähestymistapa mahdollistaa asiakkaiden tarpeiden kokonaisvaltaisen tarkastelun sekä saumattoman palvelujen järjestämisen siten, että palveluketjujen eri osat tukevat toisiaan asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa.
Monitoimijaisen yhteistyön toteuttamista tukevat ennakkoon määritellyt palvelupolut, joiden tavoitteena on ohjata asiakkaita järjestelmällisesti palvelusta toiseen heidän tarpeidensa ja elämäntilanteidensa mukaan. Monitoimijaiset palveluketjut, joissa yhdistetään mm. terveydenhuollon, sosiaalityön ja vertaistukiryhmien osaaminen, ovat osoittautuneet tehokkaiksi. Moniammatilliset tiimit voivat tarjota sekä lääketieteellistä hoitoa että sosiaalista tukea asiakkaille. Palvelupolkujen tavoitteena on taata, että asiakas saa oikea-aikaista, johdonmukaista ja yhtenäistä tukea samalla, kun vältetään päällekkäisyyksiä ja aukkoja.
Työryhmään ovat tervetulleita eri vaiheissa olevat sekä tieteelliset että käytännön työstä kumpuavat monitoimijaisen yhteistyön palveluketjuihin ja -polkuihin liittyvät esitykset, mukaan lukien johtamisen näkökulman.
9. Kun sairastaminen romahduttaa talouden. Sairastavien ja heikommassa asemassa olevien asiakkaiden talousvaikeudet
Hyvinvointivaltion tarjoama julkinen terveydenhuolto voi käydä monelle sairastuneelle tänä päivänä kalliiksi. Terveydenhuollon asiakasmaksut, lääkekulut ja matkat aiheuttavat paljon taloudellisia ongelmia ihmisille, etenkin jos taloustilanne on ollut jo ennen sairastumistakin tiukka. Maksukatotkaan eivät kaikilla vähennä sairauskuluja: maksukatot eivät aina täyty, koska kaikki sairauden hoitoon liittyvät kulut eivät niitä kerrytä. Esimerkiksi kaikki lääkärin määräämät ja hoidossa välttämättömiä lääkkeet eivät kuulu Kelan korvauksen piiriin. Myös hammashoidon maksut voivat nousta pienituloisille liian suuriksi, koska käynnistä peritään perusmaksu ja erillisiä toimenpidemaksuja.
Elinkustannusten nopean kasvun ja sairastumisen myötä moni joutuu miettimään, tinkiäkö ruoasta, lääkkeistä vai ehkä tarpeellisista palveluista tai onko mahdollista vähentää asumisen kustannuksia. Konkreettisesti osa ihmisistä ei osta tarvitsemiaan lääkkeitä ja jättää terveydenhuollon käyntejä väliin. Myös velan määrä voi lisääntyä sairastamisen takia.
Tähän työryhmään toivotaan puheenvuoroja sairastamisen ja taloudellisen tilanteen yhteyksistä. Miten tämä näkyy terveyssosiaalityön alueella tällä hetkellä ja miten taloudellisen avun tarpeeseen pystytään asiakastilanteissa vastaamaan? Onko ilmiö noussut joillakin alueilla erityisesti esiin? Millaisin rakenteellisen sosiaalityön keinoin tietoa tilanteesta voitaisiin tuoda esiin, ja millaisia kanavia asia esille nostamisessa on käytössämme?
10. Vaikuttava rakenteellinen sosiaalityö
Miten rakenteellinen sosiaalityö voi toteutua terveyssosiaalityön asiakastyössä? Millaisia mahdollisuuksia terveyssosiaalityön arki tarjoaa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?
Työryhmässä tarkastellaan, miten rakenteellinen sosiaalityö kiinnittyy terveyssosiaalityön asiakastyöhön. Rakenteellinen sosiaalityö ei ole vain erillistä yhteiskunnallista vaikuttamista, vaan se läpileikkaa kaikkia sosiaalityön tehtäviä ja kenttiä. Rakenteellinen sosiaalityö voi rakentua osaksi jokapäiväistä asiakastyötä esimerkiksi osallisuuden, oikeuksien ajamisen ja yhteiskehittämisen näkökulmien kautta.
Työryhmässä käsitellään rakenteellisen sosiaalityön mahdollisuuksia ja keinoja erityisesti terveydenhuollon kontekstissa. Työryhmään kutsutaan mukaan esimerkiksi käytännön avauksista rakenteellisesta terveyssosiaalityöstä, tutkimukseen liittyviä puheenvuoroja asiakastyön ja rakenteellisen sosiaalityön suhteesta, alustuksia rakenteelliseen terveyssosiaalityöhön limittyvistä teemoista kuten hoivaköyhyydestä tai osallisuustyöstä sekä käsitteellisiä tarkasteluja rakenteellisen terveyssosiaalityön mahdollisuuksista.