Sosiologian professori Mianna Meskus on perehtynyt tieteen kehityksen vaikutuksiin yhteiskunnassa. Meskuksen tutkimus käsittelee erityisesti lääke- ja biotieteiden tiedontuotantoa. Hän on tutkinut muun muassa hedelmöitys- ja lapsettomuushoitoja, geenitestausta ja geeniteknologian roolia sairauksien ja ikääntymisen muokkaamisessa, jonka sovellukset ovat vielä osin tietämättömiä.
Meskus kiinnittää huomiota siihen, minkälaisia elämään liittyviä teknologioita kehitetään. Miten esimerkiksi perimän ja poikkeavuuksien seulontaa on perusteltu yhteiskunnassa? Professori tiivistää tutkimusprofiilinsa elämän tieteellis-teknologiseen hallintaan.
– Tutkimustarve syntyy siitä ristiriidasta, että tarvitsemme lääketieteellistä tutkimusta auttamaan meitä elämään terveemmin. Kuitenkin samalla kun tieteellinen tieto ja teknologia kehittyvät, ne valtaavat yhä enemmän alaa ihmisen olemassaolosta, Meskus toteaa.
Tiedollinen hallinta tuottaa sekä osallisuutta että syrjäytymistä. Tulevaisuudessa joudutaan pohtimaan esimerkiksi sitä, kenelle uusinta hoitoteknologiaa, vaikkapa erilaisia bioteknologisia lääkkeitä, tarjotaan.
– Priorisointia täytyy tehdä, ja se taas tuottaa kamppailuja siitä, ketkä pääsevät palveluiden piiriin ja keitä suljetaan pois. Kyse on hyvinvointiyhteiskunnan perusdynamiikasta, mutta samalla se avaa kysymyksiä eriarvoisuudesta, Meskus sanoo.
Ihmiselämän arvottaminen terveyden, sukupuolen ja ruumiillisuuden kautta osoittaa niin ikään hallintaa. Professori Meskus on tutkinut elämän arvottamista lapsettomuuden ja ikääntymisen kautta. Suomen Akatemian rahoittamassa VALDA-hankkeessa tutkijat selvittivät etnografisten ja tekstianalyyttisten menetelmien avulla, miten Suomessa järjestään, hallitaan ja arvotetaan tahattomasta lapsettomuudesta ja ikääntymisestä johtuvia ongelmia. Aihetta tutkittiin lääketieteen ja lainsäädännön asiantuntijoiden sekä potilaiden ja heidän tukiyhteisöidensä näkökulmista.
Uusia näkökulmia ja julkista keskustelua lisääntymisestä
Meskus kannattaa yhteiskuntaan kohdistuvaa perustutkimusta, joka pohjaa laajaan sivistykseen. Päätavoitteena on tuottaa korkeatasoista yhteiskuntatieteellisestä tutkimusta ja osallistua tieteenalan keskusteluun. Meskus aloitti historiallisen sosiologian parissa ja käytti väitöskirjassaan arkistoaineistoja. Myöhemmin hän ryhtyi hyödyntämään monipaikkaista etnografiaa tutkimusmenetelmänä.
Meskuksella on silti kokemusta laajemman keskustelun herättämisestä. Lisääntymisen tulevaisuus oli Suomen Kulttuurirahaston rahoittama Argumenta-hanke, jota Meskus johti yhdessä akatemiatutkija Riikka Homasen kanssa. Hanke järjesti tapahtumia, joissa tuotiin yhteen tutkijoita, aktivisteja, päättäjiä, virkamiehiä ja toimittajia.
– Pääsimme verkostoitumaan ja popularisoimaan tutkimustamme. Parhaassa tapauksessa näin tuotetaan uusia näkökulmia julkiseen keskusteluun, Meskus sanoo.
Tutkimus tarjosi uusia näkökulmia ja laajensi yhteiskunnallista keskustelua lisääntymisen muutoksista ja niihin liittyvistä arvokiistoista. Tutkijat tarkastelivat muun muassa perheenmuodostuksen, lisääntymisen oikeudenmukaisuuden ja kestävän kehityksen teemoja.
– Ryhmämme tutki, mihin huoli lisääntymisestä oikeastaan kohdistuu ja mitkä puolet siinä problematisoidaan. Olemme aina olleet kiinnostuneita siitä, minkälaisia perheitä Suomessa sallitaan ja kenelle lapsettomuushoitoja tarjotaan valtion tukemana.
Meskus tuntee aiheen historian, sillä hänen väitöskirjansa käsitteli perinnöllisyyslääketieteen tuloa Suomeen. Ajalla monet asiantuntijatkin puhuivat suoraan siitä, ketkä saavat lisääntyä yhteiskuntaansa rakentavassa Suomessa.
– Kriittinen yhteiskuntatutkimus pohtii lisääntymispuhetta analyyttisesti. Emme tarjoa neuvoja jonkin poliittisen linjan tueksi. Sen sijaan on tuotava esille nationalistisen puheen seurauksia. Historia auttaa ymmärtämään, miksi voimme tänä päivänä puhua lisääntymisestä tietyllä tavalla ja miksi joitakin näkökohtia vaikkapa rotuhygieenisistä valtion hallintakeinoista ei enää pidetä soveliaina. Historiallisten kehityskulkujen tutkiminen on siksi sosiologiassakin tärkeää, Meskus muistuttaa.
Tulevaisuuden arviointia ihmisten kanssa
Huippulääketieteen tiedontuotannosta kiinnostunut Meskus tutki alun perin hedelmöityshoidoissa ylijääneiden alkioiden solujen käyttöä, kun tavoitellaan uusia lääketieteellisiä avauksia. Alkion kantasoluista alettiin siirtyä kuitenkin tuolloin iPS-teknologiaan (Induced pluripotent stem cells). Aikuisen ihosolunäytteistä voidaan tuottaa geenimuokkauksella kantasoluja. Niitä ohjataan laboratoriossa erilaistumaan solutyypeiksi ja kudoksiksi, joita yksilönkehityksessä syntyy.
– Etnografisessa havainnoinnissa huomasin, kuinka tutkijat puhuivat käsityöläisyydestä uuden teknologian kanssa ja tuotettaessa uusia lääketieteellisiä faktoja. Teknologian kehittyessä on kysyttävä, miten automatisaatio, robotiikka ja tekoäly muokkaavat käsityöläisyydeksi kutsumaani tiedontuotantoa, Meskus pohtii.
Meskus on alkanut kokeilla viime aikoina spekulatiivisia lähestymistapoja ja teoretisointia lisääntymis- ja ikääntymistulevaisuuksista. Kun hän on haastatellut ihmisiä syistä luovuttaa bionäytteitä lääketieteelliseen tutkimukseen, joillakin on herännyt kysymyksiä näytteiden jatkokäytöstä. Potilas on voinut uskoa, että hänen luovuttamansa näyte menee vain itse sairastetun taudin tutkimukseen.
– Bioteknologiaan liittyy vielä hypoteettinen tulevaisuuteen aspekti. Edes lääketieteen ammattilaisilla ei ole varmaa tietoa siitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, vaan hekin arvailevat kantasolujen käyttöä tulevaisuuden hoidoissa. Tutkimukseni ote muuttuu tietyllä tapaa dialogisemmaksi, ja keskustelemme mahdollisista tulevaisuuksista myös potilaiden kanssa. Potilas on linkki tiedontuotannon ja yhteiskunnan välissä, Meskus kertoo.
Sosiologian professori Mianna Meskus
”Minua inspiroi saada lukea ja kirjoittaa yksin ja muiden kanssa. Tykkään lukea teoreettisia tekstejä ja miettiä niiden yhteyttä empiiriseen maailmaan. Vahvuutenani on teorian ja empirian suhteen ymmärtäminen, mitä opetan mielelläni opiskelijoille ja pohdin heidän kanssaan.”
- Väitellyt Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnassa 2009.
- Toiminut akatemiatutkijana ja tieteen- ja teknologiantutkimuksen yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa.
- Vierailevana tutkijana London School of Economicsissa (LSE), King’s College Lontoossa ja Cambridgen yliopistossa.
- Sosiologian professori 2023 lähtien yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa Tampereen yliopistossa.
- Tieteen, teknologian ja innovaatioiden tutkimuskeskuksen (TaSTI) johtaja.
- Suomen lisääntymistutkimusverkoston (FiReSNet) toinen perustaja.
- Tutkinut lisääntymisen ja ikääntymisen tieteellistä ja teknologista muokkaamista:
genetiikkaa ja geenitestausta, lisääntymislääketieteen ja kantasolututkimuksen tiedontuotantoa sekä lisääntymisteknologioita, erit. hedelmöitys-lapsettomuushoitoja (IVF), raskaudenaikaista testausta ja aborttia. - Meskus on tehnyt niin historiallista sosiologiaa kuin monipaikkaista etnografiaa – yhdistellen työssään laadullisia aineistoja.
Kuva: Studio Metsä