Ohjelma

Ohjelmaa päivitetään pikkuhiljaa. Alla näet tiedot jo hyväksytyistä työryhmistä.

 

OHJELMAAN HYVÄKSYTYT TYÖRYHMÄT (päivitetty 2.5.2019):

 

USKONTO JA UUTUUDENVIEHÄTYS: KRISTILLISEN KULTTUURIN MUUTOKSET NYKYPÄIVÄN SUOMESSA

Työryhmän puheenjohtajat:

Tuija Hovi, Turun yliopisto (tuheho@utu.fi)

Minna Opas, Turun yliopisto (miirop@utu.fi)

 

Käsitys Suomesta uskonnollisesti yhdenmukaisena maana on sitkeä, eikä aivan syyttä. Tilastollisesti lähes 70 % väestöstä on virallisesti evankelisluterilaisen kirkon jäseniä, tosin jäsenistön osallistumisaste seurakuntaelämässä on verrattain vähäinen. Perinteinen luterilainen hegemonia heijastuu silti kulttuurissa monin tavoin, syvimmin kenties suomalaisten arvomaailmassa. Uskonto ei kuitenkaan ole staattinen ilmiö vaan aina ajassa elävä ja konteksteihinsa mukautuva. Selvimmin tämä näkyy uskonnollisten tapojen ja käytänteiden muutoksina. Mutta mistä nämä muutokset kertovat ja onko muutos kuitenkaan aina varsinaista sisältöjen tai käytänteiden muutosta? Missä määrin muutokset ovat lopulta enemmänkin retoriikkaa?

Kautta historian herätysliikkeet ja muut protesteina kirkollista ja maallista elämää kohtaan syntyneet kristinuskon tulkinnat on esitetty ”uutena viininä vanhassa leilissä” tai ”paluuna alkukirkkoon”.  Vanhan ja uuden välinen problemaattinen suhde on sisäänrakennettuna näissä tulkinnoissa. Tässä työryhmässä keskitymme muutoksen ja pysyvyyden problematiikkaan ja pohdimme, miten tänä päivänä tapahtuvat muutosprosessit kristinuskon piirissä asemoituvat historiallisiin kehityskulkuihin? Mikä on uutta, mikä vanhaa? Miten muutosta sanoitetaan ja mihin muutospuheella pyritään?

Kutsumme työryhmään esitelmäehdotuksia, jotka tarkastelevat näitä kysymyksiä nykypäivän suomalaisessa kristinuskon ja kristillisen uskonnollisuuden kontekstissa kulttuurintutkimuksellisista, antropologisista ja sosiologisista lähtökohdista.  Miten siis kristillisyys näkyy, kuuluu, muuttuu ja on suhteessa muihin uskontoihin 2000-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa? Mahdollisia teemoja voivat olla esimerkiksi

  • luterilaisuudessa tapahtuvat muutokset (esim. katolisuuden vaikutteet kuten Marian näkyvämpi rooli hartaudenharjoituksen kohteena ja pyhiinvaelluksen suosion kasvu)
  • kristinuskon globaalit virtaukset Suomessa (esim. karismaattisuuden vaikutteet)
  • maahanmuuttajien tuomat muutokset kirkoissa (esim. suhteessa yhteisöllisyyteen, liturgiaan, jne.)
  • maallikkotoimijuus ja omaehtoisuus
  • dialogisuus l. kristinuskon suhde muihin uskontoperinteisiin sekä niiden käynnistämät muutokset kristillisyydessä
  • digitaalisuuden vaikutus kristillisiin kulttuureihin
  • kristillinen retoriikka julkisessa puheessa
  • sukupolvenvaihdosten tuomat muutokset kristillisissä yhteisöissä

 

LIBERALISMIN JÄLKEEN: KULTTUURIPOLITIIKASTA KULTTUURIN METAPOLITIIKKAAN

Työryhmän puheenjohtajat:

Miia Huttunen, Jyväskylän yliopisto (miia.j.huttunen@student.jyu.fi)

Aleksi Lohtaja, Jyväskylän yliopisto (aleksi.o.lohtaja@student.jyu.fi)

Viime vuosina politiikan tutkimusta on hallinnut keskustelu siirtymisestä liberalismin jälkeiseen aikakauteen. Liberalismin kriisi muuttaa myös kulttuuripolitiikan suuntaa ja roolia yhteiskunnassa. Liberalismin merkitys 1900-luvun kulttuuripolitiikan painotusten ymmärtämisessä on keskeinen. Erityisesti toisen maailmansodan jälkeinen kulttuuripolitiikka voidaan ajatella lännen ja idän, kapitalismin ja sosialismin välisenä jännitteenä, jonka katsotaan päättyneen läntisen liberaalin kapitalismin voittoon 1990-luvulla. Nyt nämä painotukset näyttävät hajoavan joka suunnasta. Populistisista liikkeistä kehittyneet uudet oikeistopuolueet eivät enää yksinomaan puhu tekotaiteellisesta postmodernista ja julistaudu kulttuurin vastustajiksi vaan pikemminkin määrittävät kulttuuripolitiikan sisältöä uudelleen tulkitsemalla eurooppalaista kulttuuriperintöä ja korkeakulttuuria omiin tarkoituksiinsa. Toisaalta liberalismi on haastettu myös klassisesta hegemoniateoriasta ammentavista vasemmistolaisista näkökulmista, joissa kyseenalaistetaan liberalismille leimallinen ajatus siitä, että taiteen ja kulttuurin keinoin voidaan laastaroida sosiaalipoliittisia ongelmia ja yhteiskunnan rakenteellista eriarvoisuutta ja palataan kulttuurin materialistisiin selitysmalleihin, käsitteisiin ja teoriaan.

Kyse on perustavanlaatuisesta muutoksesta siinä, mitä kulttuuripolitiikka on ja miten kulttuurin ja politiikan välinen alue on hahmottumassa uudelleen. Tässä mielessä kulttuuripolitiikka on kenties muutosvaiheessa, jota voi kuvata metapolitiikaksi. Kyse on politiikan reunaehtojen määrittämisestä ja poliittista keskustelua ohjaavien arvovalintojen välisestä kiistasta.

Työryhmä kutsuu tarkastelemaan teoreettisia, metodologisia ja historiallisia lähestymistapoja ymmärtää kulttuuripolitiikan ja liberalismin välinen suhde, liberalismin kriisiytymisestä seurannut metapoliittinen käänne, sekä muutos kulttuuripolitikasta kulttuurin metapolitiikkaan. Mikä on kulttuuripolitiikan rooli metapolitiikassa sekä yhteiskunnan arvojen, käytäntöjen ja normien tuottamisessa, uusintamisessa ja muutoksessa? Mistä näkökulmista ja millä motiiveilla liberalismia haastetaan tai voidaan haastaa? Kenen tehtäväksi asettuu liberalismin jälkeisen kulttuuripolitiikan määrittäminen ja kenen ehdoilla liberaali kulttuuripolitiikka muuttuu – vai muuttuuko?

Esitysten kieli voi olla suomi tai englanti.

 

1960-LUVUN YHTEISKUNNALLISET MUUTOKSET JA NIIDEN TUTKIMUS

Työryhmän puheenjohtaja:

Arja Turunen, Jyväskylän yliopisto (arja.h.turunen@jyu.fi)

1960-luku tunnetaan merkittävän yhteiskunnallisen muutoksen aikakautena. Viime vuonna on esimerkiksi muisteltu vuoden 1968 tapahtumia ja niiden merkitystä. Suomessa 1960-luku merkitsi kaupungistumisen ja teollistumisen kehittymistä, kulutuskulttuurin syntyä ja elintason nousua. 1960-luku edustaa myös hyvinvointivaltion rakentamisen aikaa, ja yhteiskunnan kehittämisessä sosiologisella tutkimuksella oli merkittävä rooli. 1960-luvulla tehtiinkin runsaasti aikalaisanalyysejä ja tutkimuksia sen hetkisen yhteiskunnan tilanteesta ja visioitiin tulevaisuutta. Aikakautta luonnehtii myös käsitys silloisten muutosten kansainvälisestä luonteesta ja kytköksistä, joista nykyään on luontevaa puhua transnationaaleina muutoksina.

Tähän työryhmään kutsutaan esityksiä, joissa käsitellään 1960-luvun yhteiskunnallisia muutoksia sekä niistä käytyä keskustelua, diskursseja ja retoriikkaa. Mitä muutospuhe sisälsi ja mitä se jätti varjoon? Kuka tai ketkä sitä tuottivat ja miksi? Mikä oli tutkijoiden ja tutkimuksen rooli aikakauden yhteiskunnallisen muutoksen analysoijina ja tuottajina? Puheenvuorot voivat käsitellä myös 1960-luvun ja tämän hetken suhdetta: mikä on muuttunut? Miltä nykykeskustelu näyttää 1960-luvun keskustelun valossa ja päinvastoin?

 

CONCEPTUAL CHANGE AND IDENTITY POLITICS (KÄSITEMUUTOKSET JA IDENTITEETTIPOLITIIKKA)

Työryhmän puheenjohtajat:

Johanna Turunen, Jyväskylän yliopisto (johanna.k.turunen@jyu.fi)

Aino-Kaisa Koistinen, Jyväskylän yliopisto

Susanne Ylönen, Jyväskylän yliopisto

Concepts have a central role in shaping our understanding of the society around us. Concepts define, construct and challenge the way in which we experience reality and our own place within societies. As societies change, concepts transform as well. By investigating the intertwined nature of concepts, it is possible to examine shifts of meaning and the manners in which they create divisions between, for example, belonging and otherness.

The workshop addresses concepts and conceptual change above all in the context of identity politics and cultural belonging. The presentations, however, may approach this subject both on international as well as national, communal and individual level. Besides including presentations by the organisers, the workshop is also open to external presentations. The presentations in this workshop approach conceptual shifts from a variety of angles, but they should share an interest in the reality building and reality mirroring potential of concepts. The language of the workshop is English.

Käsitteillä on keskeinen rooli siinä kuinka hahmotamme ympärillämme olevaa yhteiskuntaa, sekä omaa paikkaamme siinä. Käsitteet määrittelevät, rakentavat ja haastavat kokemaamme todellisuutta. Samalla kuin ympäröivä yhteiskunta on jatkuvassa muutoksessa, myös käsitteet muuttuvat ajan saatossa. Tutkimalla näiden muutosten yhteenkietoutumia, voimme kartoittaa käsitteiden merkitysten siirtymiä, sekä niiden luomia uusia kuulumisen ja toiseuden välisiä rajanvetoja.

Tässä työryhmässä käsitteitä ja niiden muutoksia tarkastellaan eritoten identiteettipolitiikan ja kulttuurisen kuulumisen yhteydessä. Esityksissä näitä käsitteellisiä rajanvetoja ja uudelleen määritelmiä voidaan lähestyä niin kansainvälisellä, kansallisella, yhteisöllisellä kuin yksilöiden väliselläkin tasolla. Järjestäjien projekteihin perustuvien esitysten lisäksi työryhmä on avoin myös ulkopuolisille esityksille. Esitelmät voivat keskittyä käsitteisiin hyvin erilaisista näkökulmista, mutta niitä tulee yhdistää kiinnostus käsitteiden todellisuutta heijastavaan ja rakentavaan potentiaaliin. Työryhmän ensisijaisena kielenä on englanti.

 

METSÄSUHTEET YHTEISKUNNALLISESSA MUUTOKSESSA

Työryhmän puheenjohtaja:

Jaana Laine, Helsingin yliopisto (jaana.laine@helsinki.fi)

Metsien merkitys ja asema suomalaisessa yhteiskunnassa on muutoksessa. Globaalit megatrendit vaikuttavat suomalaisiin arvoihin ja asenteisiin, ja muokkaavat ja uusintavat metsien käyttötapoja ja suhtautumista niihin.

Metsiin liitetään enenevässä määrin virkistyksellisiä ja luontokeskeisiä arvoja ja asenteita, mikä on lisännyt kriittistä suhtautumista metsien taloudellista käyttöä kohtaan. Asennemuutokset näkyvät yhteiskunnallisessa keskustelussa, televisio-ohjelmissa ja erilaisissa julkaisuissa, joissa esimerkiksi puita on tarkasteltu kommunikoivina ja tuntevina olentoina. Toisaalta metsien merkitys ilmastonmuutoksen hillinnässä on tunnistettu ja mm. Kansallisen metsästrategian lähtökohtana on, että metsien aktiivinen, monipuolinen hoito ja käyttö hillitsevät ilmastonmuutosta.

Metsien käyttöön vaikuttavat arvot, asenteet ja tavoitteet elävät metsäsuhteissa. Vuonna 2017 suomalainen metsäsuhde hyväksyttiin Unescon elävän perinnön kansalliseen luetteloon. Elävä perintö on yhteisöille merkityksellistä ja läsnä ihmisten arjessa; viimeaikaisten selvitysten mukaan suomalaisista 83 prosenttia pitää metsiä henkilökohtaisesti melko tai erittäin tärkeinä itselleen.

Metsäsuhteet ilmentävät metsäkulttuuria eli sitä, miten yhteisömme jäseninä arvotamme metsiä ja suhtaudumme metsien käyttöön, suojeluun tai metsien rooliin esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillinnässä. Kansallisessa metsästrategiassa metsäsuhde määritellään yksilön tai yhteisön suoraksi tai välillisesti eläväksi suhteeksi metsään. Se on osa yksilön laajempaa ympäristösuhdetta ja identiteettiä.

Metsäsuhteet ovat jatkuvassa muutoksessa. Työryhmässä avaamme erilaisia näkymiä siihen, millaisia suomalaiset metsäsuhteet ovat, miten metsäsuhteita voi tutkia ja tallentaa ja mitä metsäsuhteet voivat viestiä tulevaisuudesta.