Ohjelma

Päivien aikataulu yleisistuntoineen ja työryhmien kokoontumisineen

Pääpuhuja:
YTT, sosiologian professori Jarno Valkonen, Lapin yliopisto
”Levoton tieto: tietämisen perspektiivit ylikuumentuneessa maailmassa”

PANEELI KESKUSTELUN MUUTOKSISTA

Miten keskustelu kulttuurintutkijoiden tutkimusaiheista on muuttunut? Paneelissa eri tieteenaloja edustavat kulttuurintutkijat kertovat, miten heidän tutkimusalueistaan käytävä keskustelu on muuttunut niin akateemisilla kuin muillakin kentillä ja mistä nuo muutokset johtuvat. Millaiset voimat määrittelevät sitä, mistä ja miten tutkijat tällä hetkellä keskustelevat – tai vaikenevat? Panelisteiksi ovat lupautuneet:

Marko Juntunen (FT), jonka tutkimusalueita ovat arabimaat, muuttoliikkeet ja diapora (Helsingin yliopisto, Humanistinen tiedekunta, kulttuurien tutkimuksen osasto, Lähi-idän ja islamin tutkimus).

Tuula Juvonen, (YTT, dosentti), joka lukeutuu suomalaisen lesbotutkimuksen uranuurtajiin ja on tutkinut laajemminkin sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta (kollegiumtutkija, Turun yliopisto).

Karoliina Lummaa (FT, dosentti), tutkimusalana humanistinen ympäristötutkimus (BIOS-tutkimusyksikkö).

Pasi Saukkonen (VTT, dosentti, erikoistutkija), erityisalueina kulttuuripolitiikka, monikulttuurisuus ja kotouttaminen (erikoistutkija, Helsingin kaupunginkanslia).

Saara Särmä (YTT), joka tutkii tällä hetkellä meemien maailmanpolitiikkaa ja on luvannut kommentoida myös sitä, miten paneelit ovat muuttuneet (Tampereen yliopisto).

Paneelin puheenjohtajana toimii Anna Rastas (YTT, dosentti, akatemiatutkija, Tampereen yliopisto).

Ohjelmaa päivitetään pikkuhiljaa. Alla näet tiedot jo hyväksytyistä työryhmistä.

OHJELMAAN HYVÄKSYTYT TYÖRYHMÄT (päivitetty 9.10.2019):

USKONTO JA UUTUUDENVIEHÄTYS: KRISTILLISEN KULTTUURIN MUUTOKSET NYKYPÄIVÄN SUOMESSA
Työryhmän puheenjohtajat:
Tuija Hovi, Turun yliopisto (tuheho@utu.fi)
Minna Opas, Turun yliopisto (miirop@utu.fi)

Käsitys Suomesta uskonnollisesti yhdenmukaisena maana on sitkeä, eikä aivan syyttä. Tilastollisesti lähes 70 % väestöstä on virallisesti evankelisluterilaisen kirkon jäseniä, tosin jäsenistön osallistumisaste seurakuntaelämässä on verrattain vähäinen. Perinteinen luterilainen hegemonia heijastuu silti kulttuurissa monin tavoin, syvimmin kenties suomalaisten arvomaailmassa. Uskonto ei kuitenkaan ole staattinen ilmiö vaan aina ajassa elävä ja konteksteihinsa mukautuva. Selvimmin tämä näkyy uskonnollisten tapojen ja käytänteiden muutoksina. Mutta mistä nämä muutokset kertovat ja onko muutos kuitenkaan aina varsinaista sisältöjen tai käytänteiden muutosta? Missä määrin muutokset ovat lopulta enemmänkin retoriikkaa?

Kautta historian herätysliikkeet ja muut protesteina kirkollista ja maallista elämää kohtaan syntyneet kristinuskon tulkinnat on esitetty ”uutena viininä vanhassa leilissä” tai ”paluuna alkukirkkoon”. Vanhan ja uuden välinen problemaattinen suhde on sisäänrakennettuna näissä tulkinnoissa. Tässä työryhmässä keskitymme muutoksen ja pysyvyyden problematiikkaan ja pohdimme, miten tänä päivänä tapahtuvat muutosprosessit kristinuskon piirissä asemoituvat historiallisiin kehityskulkuihin? Mikä on uutta, mikä vanhaa? Miten muutosta sanoitetaan ja mihin muutospuheella pyritään?

Kutsumme työryhmään esitelmäehdotuksia, jotka tarkastelevat näitä kysymyksiä nykypäivän suomalaisessa kristinuskon ja kristillisen uskonnollisuuden kontekstissa kulttuurintutkimuksellisista, antropologisista ja sosiologisista lähtökohdista. Miten siis kristillisyys näkyy, kuuluu, muuttuu ja on suhteessa muihin uskontoihin 2000-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa? Mahdollisia teemoja voivat olla esimerkiksi

luterilaisuudessa tapahtuvat muutokset (esim. katolisuuden vaikutteet kuten Marian näkyvämpi rooli hartaudenharjoituksen kohteena ja pyhiinvaelluksen suosion kasvu)
kristinuskon globaalit virtaukset Suomessa (esim. karismaattisuuden vaikutteet)
maahanmuuttajien tuomat muutokset kirkoissa (esim. suhteessa yhteisöllisyyteen, liturgiaan, jne.)
maallikkotoimijuus ja omaehtoisuus
dialogisuus l. kristinuskon suhde muihin uskontoperinteisiin sekä niiden käynnistämät muutokset kristillisyydessä
digitaalisuuden vaikutus kristillisiin kulttuureihin
kristillinen retoriikka julkisessa puheessa
sukupolvenvaihdosten tuomat muutokset kristillisissä yhteisöissä

LIBERALISMIN JÄLKEEN: KULTTUURIPOLITIIKASTA KULTTUURIN METAPOLITIIKKAAN
Työryhmän puheenjohtajat:
Miia Huttunen, Jyväskylän yliopisto (miia.j.huttunen@student.jyu.fi)
Aleksi Lohtaja, Jyväskylän yliopisto (aleksi.o.lohtaja@student.jyu.fi)

Viime vuosina politiikan tutkimusta on hallinnut keskustelu siirtymisestä liberalismin jälkeiseen aikakauteen. Liberalismin kriisi muuttaa myös kulttuuripolitiikan suuntaa ja roolia yhteiskunnassa. Liberalismin merkitys 1900-luvun kulttuuripolitiikan painotusten ymmärtämisessä on keskeinen. Erityisesti toisen maailmansodan jälkeinen kulttuuripolitiikka voidaan ajatella lännen ja idän, kapitalismin ja sosialismin välisenä jännitteenä, jonka katsotaan päättyneen läntisen liberaalin kapitalismin voittoon 1990-luvulla. Nyt nämä painotukset näyttävät hajoavan joka suunnasta. Populistisista liikkeistä kehittyneet uudet oikeistopuolueet eivät enää yksinomaan puhu tekotaiteellisesta postmodernista ja julistaudu kulttuurin vastustajiksi vaan pikemminkin määrittävät kulttuuripolitiikan sisältöä uudelleen tulkitsemalla eurooppalaista kulttuuriperintöä ja korkeakulttuuria omiin tarkoituksiinsa. Toisaalta liberalismi on haastettu myös klassisesta hegemoniateoriasta ammentavista vasemmistolaisista näkökulmista, joissa kyseenalaistetaan liberalismille leimallinen ajatus siitä, että taiteen ja kulttuurin keinoin voidaan laastaroida sosiaalipoliittisia ongelmia ja yhteiskunnan rakenteellista eriarvoisuutta ja palataan kulttuurin materialistisiin selitysmalleihin, käsitteisiin ja teoriaan.

Kyse on perustavanlaatuisesta muutoksesta siinä, mitä kulttuuripolitiikka on ja miten kulttuurin ja politiikan välinen alue on hahmottumassa uudelleen. Tässä mielessä kulttuuripolitiikka on kenties muutosvaiheessa, jota voi kuvata metapolitiikaksi. Kyse on politiikan reunaehtojen määrittämisestä ja poliittista keskustelua ohjaavien arvovalintojen välisestä kiistasta.

Työryhmä kutsuu tarkastelemaan teoreettisia, metodologisia ja historiallisia lähestymistapoja ymmärtää kulttuuripolitiikan ja liberalismin välinen suhde, liberalismin kriisiytymisestä seurannut metapoliittinen käänne, sekä muutos kulttuuripolitikasta kulttuurin metapolitiikkaan. Mikä on kulttuuripolitiikan rooli metapolitiikassa sekä yhteiskunnan arvojen, käytäntöjen ja normien tuottamisessa, uusintamisessa ja muutoksessa? Mistä näkökulmista ja millä motiiveilla liberalismia haastetaan tai voidaan haastaa? Kenen tehtäväksi asettuu liberalismin jälkeisen kulttuuripolitiikan määrittäminen ja kenen ehdoilla liberaali kulttuuripolitiikka muuttuu – vai muuttuuko?

Esitysten kieli voi olla suomi tai englanti.

1960-LUVUN YHTEISKUNNALLISET MUUTOKSET JA NIIDEN TUTKIMUS
Työryhmän puheenjohtaja:
Arja Turunen, Jyväskylän yliopisto (arja.h.turunen@jyu.fi)

1960-luku tunnetaan merkittävän yhteiskunnallisen muutoksen aikakautena. Viime vuonna on esimerkiksi muisteltu vuoden 1968 tapahtumia ja niiden merkitystä. Suomessa 1960-luku merkitsi kaupungistumisen ja teollistumisen kehittymistä, kulutuskulttuurin syntyä ja elintason nousua. 1960-luku edustaa myös hyvinvointivaltion rakentamisen aikaa, ja yhteiskunnan kehittämisessä sosiologisella tutkimuksella oli merkittävä rooli. 1960-luvulla tehtiinkin runsaasti aikalaisanalyysejä ja tutkimuksia sen hetkisen yhteiskunnan tilanteesta ja visioitiin tulevaisuutta. Aikakautta luonnehtii myös käsitys silloisten muutosten kansainvälisestä luonteesta ja kytköksistä, joista nykyään on luontevaa puhua transnationaaleina muutoksina.

Tähän työryhmään kutsutaan esityksiä, joissa käsitellään 1960-luvun yhteiskunnallisia muutoksia sekä niistä käytyä keskustelua, diskursseja ja retoriikkaa. Mitä muutospuhe sisälsi ja mitä se jätti varjoon? Kuka tai ketkä sitä tuottivat ja miksi? Mikä oli tutkijoiden ja tutkimuksen rooli aikakauden yhteiskunnallisen muutoksen analysoijina ja tuottajina? Puheenvuorot voivat käsitellä myös 1960-luvun ja tämän hetken suhdetta: mikä on muuttunut? Miltä nykykeskustelu näyttää 1960-luvun keskustelun valossa ja päinvastoin?

CONCEPTUAL CHANGE AND IDENTITY POLITICS (KÄSITEMUUTOKSET JA IDENTITEETTIPOLITIIKKA)
Työryhmän puheenjohtajat:
Johanna Turunen, Jyväskylän yliopisto (johanna.k.turunen@jyu.fi)
Aino-Kaisa Koistinen, Jyväskylän yliopisto
Susanne Ylönen, Jyväskylän yliopisto

Concepts have a central role in shaping our understanding of the society around us. Concepts define, construct and challenge the way in which we experience reality and our own place within societies. As societies change, concepts transform as well. By investigating the intertwined nature of concepts, it is possible to examine shifts of meaning and the manners in which they create divisions between, for example, belonging and otherness.

The workshop addresses concepts and conceptual change above all in the context of identity politics and cultural belonging. The presentations, however, may approach this subject both on international as well as national, communal and individual level. Besides including presentations by the organisers, the workshop is also open to external presentations. The presentations in this workshop approach conceptual shifts from a variety of angles, but they should share an interest in the reality building and reality mirroring potential of concepts. The language of the workshop is English.
—
Käsitteillä on keskeinen rooli siinä kuinka hahmotamme ympärillämme olevaa yhteiskuntaa, sekä omaa paikkaamme siinä. Käsitteet määrittelevät, rakentavat ja haastavat kokemaamme todellisuutta. Samalla kuin ympäröivä yhteiskunta on jatkuvassa muutoksessa, myös käsitteet muuttuvat ajan saatossa. Tutkimalla näiden muutosten yhteenkietoutumia, voimme kartoittaa käsitteiden merkitysten siirtymiä, sekä niiden luomia uusia kuulumisen ja toiseuden välisiä rajanvetoja.

Tässä työryhmässä käsitteitä ja niiden muutoksia tarkastellaan eritoten identiteettipolitiikan ja kulttuurisen kuulumisen yhteydessä. Esityksissä näitä käsitteellisiä rajanvetoja ja uudelleen määritelmiä voidaan lähestyä niin kansainvälisellä, kansallisella, yhteisöllisellä kuin yksilöiden väliselläkin tasolla. Järjestäjien projekteihin perustuvien esitysten lisäksi työryhmä on avoin myös ulkopuolisille esityksille. Esitelmät voivat keskittyä käsitteisiin hyvin erilaisista näkökulmista, mutta niitä tulee yhdistää kiinnostus käsitteiden todellisuutta heijastavaan ja rakentavaan potentiaaliin. Työryhmän ensisijaisena kielenä on englanti.

METSÄSUHTEET YHTEISKUNNALLISESSA MUUTOKSESSA
Työryhmän puheenjohtaja:
Jaana Laine, Helsingin yliopisto (jaana.laine@helsinki.fi)

Metsien merkitys ja asema suomalaisessa yhteiskunnassa on muutoksessa. Globaalit megatrendit vaikuttavat suomalaisiin arvoihin ja asenteisiin, ja muokkaavat ja uusintavat metsien käyttötapoja ja suhtautumista niihin.

Metsiin liitetään enenevässä määrin virkistyksellisiä ja luontokeskeisiä arvoja ja asenteita, mikä on lisännyt kriittistä suhtautumista metsien taloudellista käyttöä kohtaan. Asennemuutokset näkyvät yhteiskunnallisessa keskustelussa, televisio-ohjelmissa ja erilaisissa julkaisuissa, joissa esimerkiksi puita on tarkasteltu kommunikoivina ja tuntevina olentoina. Toisaalta metsien merkitys ilmastonmuutoksen hillinnässä on tunnistettu ja mm. Kansallisen metsästrategian lähtökohtana on, että metsien aktiivinen, monipuolinen hoito ja käyttö hillitsevät ilmastonmuutosta.

Metsien käyttöön vaikuttavat arvot, asenteet ja tavoitteet elävät metsäsuhteissa. Vuonna 2017 suomalainen metsäsuhde hyväksyttiin Unescon elävän perinnön kansalliseen luetteloon. Elävä perintö on yhteisöille merkityksellistä ja läsnä ihmisten arjessa; viimeaikaisten selvitysten mukaan suomalaisista 83 prosenttia pitää metsiä henkilökohtaisesti melko tai erittäin tärkeinä itselleen.

Metsäsuhteet ilmentävät metsäkulttuuria eli sitä, miten yhteisömme jäseninä arvotamme metsiä ja suhtaudumme metsien käyttöön, suojeluun tai metsien rooliin esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillinnässä. Kansallisessa metsästrategiassa metsäsuhde määritellään yksilön tai yhteisön suoraksi tai välillisesti eläväksi suhteeksi metsään. Se on osa yksilön laajempaa ympäristösuhdetta ja identiteettiä.

Metsäsuhteet ovat jatkuvassa muutoksessa. Työryhmässä avaamme erilaisia näkymiä siihen, millaisia suomalaiset metsäsuhteet ovat, miten metsäsuhteita voi tutkia ja tallentaa ja mitä metsäsuhteet voivat viestiä tulevaisuudesta.

CULTURE, CONSUMPTION AND PARTICIPATION / KULTTUURI, KULUTUS JA OSALLISTUMINEN
Työryhmän puheenjohtajat:
Riie Heikkilä, Tampereen yliopisto (riie.heikkila@tuni.fi)
Carlos J. Fernández Rodríguez, Universidad Autónoma de Madrid (carlos.fernandez@uam.es)

Anthony Giddens has famously formulated that in post-traditional late modernity, “we have no choice but to choose”. According to this view, lifestyles and consumption have become essential for our everyday self-identity formations. Our session – that hosts papers in both English and Finnish – focuses on culture, consumption and participation from a wide multidisciplinary angle, welcoming scholars and students of both social sciences and humanities and even further presenting either empirical or theoretical papers. We are especially interested in contributions that discuss what has changed regarding culture, consumption and participation.
Possible topics include but are not limited to: Is popular culture slowly replacing traditional highbrow culture, and if so, at what pace and through which mediums? Has the content of cultural capital witnessed changes? Is (cultural) consumption in general altered by changing dynamics of work and employment? How have the rapidly transforming mediatic landscape and new forms of cultural production, mediation and gatekeeping affected cultural practices? Have new digital technologies and platforms changed or challenged traditional physical cultural participation? What will be the role of (cultural) consumption and the formation of self-identity, in an era of environmental risk? Are there signs of a new consumer culture once concepts such as de-growth or downshifting seem to be gaining space in public debates about consumption? Are existing cultural inequalities diminishing or widening, and why is that? Has cultural policy witnessed significant changes, either in Finland or abroad?
Presentations can be held in Finnish or English. Esitysten kieli voi olla suomi tai englanti.

MUUTTUVAT YLIOPISTOT
Työryhmän puheenjohtajat:
Hanna Kuusela, Tampereen yliopisto (hanna.kuusela@tuni.fi)
Mikko Poutanen, Tampereen yliopisto (mikko.poutanen@tuni.fi)

Suomalaiset yliopistot ja korkeakoulupolitiikka ovat olleet rajussa muutoksessa koko 2000-luvun. Näkyvimpiä merkkejä muutoksesta ovat olleet yliopistolain uudistus vuonna 2009, uudet säätiöyliopisto ja yliopistofuusiot, mutta muutoksilla on ollut myös arkisia ulottuvuuksia. Tutkimuksessa on puhuttu esimerkiksi akateemisesta kapitalismista, vallan keskittymisestä, managerialismin lisääntymisestä ja akateemisen työn muutoksista. Työryhmässä kysytään, mihin suuntaan ja minkä ohjaamana yliopistokentän ja yliopistolliset työn muutokset ovat viime vuosikymmeninä Suomessa tapahtuneet ja miten yliopistolaiset ovat muutokset kokeneet. Heijastelevatko yliopiston muutokset laajempia muutoksia suomalaisessa yhteiskunnassa? Millaiseen kansainväliseen kontekstiin suomalaisen korkeakoulutsektorin muutokset asettuvat?
Tervetulleita ovat kaikki yliopistopolitiikan – ja pedagogiikan parissa työskentelevät ja sitä tutkivat.

STUART HALL NYT
Työryhmän puheenjohtajat:
Mikko Lehtonen, Tampereen yliopisto (mikko.lehtonen@tuni.fi)
Olli Löytty, Turun yliopisto (olli.loytty@utu.fi)

Sessiossa pohditaan, mitä annettavaa Hallin ajattelulla voisi olla sen analysoimiseksi, mitä Suomessa on tekeillä vuonna 2019. Lähtökohtana keskustelulle on vastikään ilmestynyt Hallin uusi suomennosvalikoima.
Sessio rakentuu Olli Löytyn ja Mikko Lehtosen lyhyille alustuksille, joita kommentoi Taija Roiha. (Muut halukkaat kommentoijat voivat ilmoittautua työryhmän puheenjohtajille.) Tämän jälkeen keskustelu on kaikille osallistujille avoin.

MUUTTUVA ISÄNMAALLISUUS
Työryhmän puheenjohtajat:
FT Aila Mustamo, Oulun yliopisto (aila.mustamo@oulu.fi)
Dosentti Timo Ylimaunu, Oulun yliopisto (timo.ylimaunu@oulu.fi)

Kylmän sodan, suomettumisen aikana viime sodista puhuminen ja veteraanit olivat vertauskuvainnollisesti pannassa, kuten myös isänmaallisuus. Rautaesiripun ja Neuvostoliiton romahdettua veteraaneja ja lottia alettiin taas arvostaa, ja nykyään kaikki ovat tavalla tai toisella isänmaallisia, ainakin jääkiekon maailmanmestaruuskisojen ja linnanjuhlien aikaan.
Niin kutsuttu uusisänmaallinen käänne on osa suomalaisten lähihistoriallista itseymmärrystä. Tässä työryhmässä kysytään, onko asenteiden muutos mahdollista nähdä myös toisessa valossa. Miten isänmaallisuus on muuttunut viimeisen vuosisadan aikana vai onko se? Millä tavalla kansainvälinen oikeistopopulismin nousu haastaa perinteisen isänmaallisuuden? Miten digitalisoituminen ja uusmedia muuttavat keskustelua isänmaallisuudesta? Miten uusisänmaallisuus on vaikuttanut menneisyyden muistamiseen ja arvottamiseen?
Työryhmään toivotaan isänmaallisuutta käsitteleviä esityksiä eri tieteenaloilta.

TEKNOARJEN KOKEMUKSELLISET JA AFFEKTIIVISET MAISEMAT
Työryhmän puheenjohtajat:
Minna Saariketo, Aalto-yliopisto (minna.saariketo@aalto.fi)
Anna Rantasila, Tampereen yliopisto

2020-luvulle tultaessa verkottunut ja mobiili mediateknologia on kutoutunut tiiviiksi osaksi useimpien ihmisten elämää läntisissä maissa. Näistä muutoksista ja kehityskuluista on pyritty saamaan tutkimuksellista otetta esimerkiksi ohjelmistoitumisen (Manovich 2013), dataistumisen (esim. Mayer-Schönberger & Cukier 2013; van Dijck 2014), koodi/tila(-ajan) (Kitchin & Dodge 2011; Kitchin 2017) ja anturiyhteiskunnan (Andrejevic & Burdon 2015) käsitteiden avulla. Näissä tarkasteluissa ihmisten arkisten kokemusten ja affektien näkökulmat ovat kuitenkin olleet vain niukasti läsnä (ks. kuitenkin esim. Paasonen 2015; Pybus 2015; Gregg 2015; Saariketo 2018).
Lähtökohtana tässä työryhmässä on, että teknologisten rakenteiden ja ihmisten toiminnan sosioteknisen vastavuoroisuuden takia teknisten toimintamekanismien tunteminen on riittämätön lähestymistapa teknovallan prosessien ja niiden tuottaman sosiaalisen ja kulttuurillisen muutoksen ymmärtämiseen. Riittämättömyys liittyy siihen, että digitalisoitumisen myötä arkiset infrastruktuurit eivät ole ihmistoiminnan ulkoisia kehyksiä tai vain taustaa sille, vaan ihmiset osallistuvat – tai tulevat osallistuneeksi – omalla toiminnallaan näiden rakenteiden tuottamiseen, ylläpitämiseen ja legitimoimiseen.
Työryhmässä tarkastelun painopistettä siirretään yhtälailla tärkeään kysymykseen ihmisten arkisista kokemuksista ohjelmistoituneesta ympäristöstään. Affektien ja kokemuksen näkökulman kautta on mahdollista osaltaan tehdä näkyväksi niitä moninaisia vuorovaikutussuhteita, joihin ihmiset ja teknologia 2020-luvun arjessa asettuvat. Affekti käsitteenä viittaa kehojen (minkä tahansa kehojen) kykyyn vaikuttaa ja vaikuttua toinen toisiinsa tavoilla, jotka eivät aina täysin avaudu tietoisen järkeilyn kautta, vaan tarrautuvat kehoon enemmän ja vähemmän selkeinä tuntemuksina tai tulevat sanoitetuksi tunteina (Ahmed 2004; Massumi 2010; Paasonen 2015; Oikkonen 2017; Wetherell 2012).
Kutsumme työryhmään niin teoreettisia, empiirisiä kuin metodologisiakin esityksiä, jotka avaavat eri näkökulmista teknologisoituneen arkemme kokemuksellisia ja affektiivisia ulottuvuuksia. Esitysehdotukset voivat olla niin tutkimusideoita kuin valmiiden tutkimustulosten esityksiä.

MUSIIKKI, MUUTOS JA TOIMIJUUS
Työryhmän puheenjohtajat:
Heikki Uimonen, Itä-Suomen yliopisto (heikki.uimonen@uef.fi)
Meri Kytö, Itä-Suomen yliopisto (meri.kyto@uef.fi)

Soitto ja laulu ovat musiikkiin liittyvän toimijuuden tulosta eri paikoissa ja tilanteissa.
Paikkojen, musiikin ja kuuntelijan välistä suhdetta tarkasteltaessa tulee tutkimukseen sisällyttää tilalliset ja ajalliset osatekijät sekä musiikkiin liittyvät kulttuuriset merkitykset. Näitä arkirutiineja ja juhlaa muokkaavia, merkityksellisiä musiikkiympäristöjä voidaan tehdä ymmärrettäväksi lähestymällä niitä musiikkikulttuureina, jotka rakentuvat soivasta todellisuudesta, ideoista, toimista, instituutioista ja materiaalisista objekteista. Lähestymistapa koskee elävän musiikin ohella erityisesti äänitteeksi mekanisoitua musiikkia, sen synkronisointia muun mediasisällön kanssa, musiikin välityskanavia ja niiden muutoksia sekä musiikin soveltamista eri käyttötarkoituksia varten.
Vuoden 2019 alusta käynnistynyt ACMESOCS-hanke tutkii urbaaneja äänikulttuureita, musiikin ja tilan kokemista ja musiikin kuuntelemista. Hanke tuottaa tietoa paikan, musiikin ja kuuntelijan välisestä suhteesta, tämän suhteen historiallisesta muutoksesta ja julkisten tilojen viihtyvyyteen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuksessa tarkastellaan taloudellisten, sosiaalisten, lainsäädännöllisten ja teknologisten tekijöiden vaikutusta suomalaisen taustamusiikkiteollisuuden historialliseen muodostumiseen, nykyaikaisen kaupunkiääniympäristön rakentumiseen, medioituneen musiikin käyttöön ja julkisen tilan käyttäjien kokemuksiin. Hanke perustuu musiikkia ja ympäristöääntä koskeville musiikintutkimuksen, sosiaalihistorian ja äänentutkimuksen (sound studies) teorioille ja tutkimusmenetelmille. Työryhmässä tarkastellaan yksityiskohtaisesti kahta osatutkimusta, joiden kohteena ovat monimediaalisten musiikin hallintajärjestelmien ja suoratoistopalvelujen hyödyntäminen tilojen äänisuunnittelussa sekä sitä, kuinka julkisen ja puolijulkisen tilan käyttäjät kokevat musiikkimedioituneet ympäristönsä.

Kutsumme työryhmään esityksiä, joissa tarkastellaan edellä mainittujen teemojen lisäksi kulttuurisen äänen ja musiikintutkimuksen kysymyksiä laajasti ajateltuna. Tervetulleita ovat muiden muassa ääniantropologiset ja etnomusikologiset kysymyksenasettelut tallennetun ja elävän musiikin, kaupunkitilan, politiikan sekä arjen ja juhlan välisistä kytköksistä sekä valta-asetelmista ja erityisesti musiikkiin liittyvään toimijuuteen, toimijuuden luovuttamiseen tai sen takaisin ottamiseen liittyvät pohdinnat.

TYÖN MUUTOS JA MUUTOSPUHE
Työryhmän puheenjohtajat:
Juhana Venäläinen, Itä-Suomen yliopisto (juhana.venalainen@uef.fi)
Jaana Vuori, Itä-Suomen yliopisto (jaana.vuori@uef.fi)

Työn muutos – sen suunta, mittakaava ja yhteiskunnallinen merkitys – on ollut tieteellisten kiistojen kohteena jo kauan sekä Suomessa että kansainvälisesti. Vaikka ajatushautomoiden raporteissa ja politiikkasuosituksissa povataan työelämän rajua ja yhtäkkistä mullistusta, tutkijat vaikuttavat edelleen olevan erimielisiä jopa peruskysymyksistä: mikä muuttuu ja mihin suuntaan, vai pysyykö kaikki pikemminkin ennallaan? Myös kokemukset työn muutoksista ovat ambivalentteja: työtä on toisilla liikaa ja toisilla liian vähän, toisia työ sitoo tiukasti paikalleen ja toisia se vapauttaa liikkumaan, toiset tekevät työtä kellon ja viikon ympäri, toisilla työ on sidottu tiukkarajaisiin pätkiin. Debatin kohteena on ollut, kuinka mittavasti muutokset koskevat koko työelämää, ja kuinka suurisuuntaisia väitteitä työn, kulttuurin, sosiaalisten suhteiden ja toimijoiden subjektiuden välisistä suhteista voidaan ylipäänsä esittää.
Kutsumme työryhmään esityksiä, jotka tarkastelevat työn muutosta ja työn muutospuhetta toisiinsa monimutkaisesti sekoittuneina ilmiöinä. Mitä ja miten me voimme tietää työn muutoksista? Vaatiiko työn kulttuurien tutkiminen uusia käsitteellisiä ja metodologisia välineitä? Miten ja mihin tarkoituksiin muutospuhetta (tai muuttumattomuuspuhetta) tuotetaan? Millaisia seurauksia tiettyjen käsitteiden käytöllä on työn muutoksen ymmärtämiseen? Miten muutoksen kuvailu ja sen ohjaaminen sekoittuvat? Millaisiin käsitepoliittisiin asetelmiin ja toimijaverkostoihin työn muutoksen tutkijat ja muutoksen parissa työskentelevät ammattilaiset tahtomattaankin joutuvat? Mitä uudenlaiset työtehtävät ja ammatit kertovat kulttuurista? Miten työn ja työkulttuurien muutoksen puolesta ja sitä vastaan puhutaan?
Työryhmään tervetulleita ovat kaikki työn ja työkulttuurien tutkimukseen liittyvät tutkimusten esittelyt, tutkimusideat sekä käsitteelliset ja menetelmälliset puheenvuorot. Mahdollisia teemoja ovat esimerkiksi:
• Uudet tai uusiksi käsitetyt työn muodot
• Työn muutoksen aineistot ja niiden rajat
• Jatkuvuudet ja katkokset työn muutoksen narratiiveissa
• Muuttuvan työelämän populaarit kuvaukset
• Työn muutoksen jäsentyminen konsultti- ja viranomaispuheessa
• Muutospuheen performatiivisuus ja poliittisuus
• Uudenlaisen työsubjektin tuottaminen
• Muutospuheen ja muutoksen kokemusten ristiriidat

TYÖN KULTTUURI JA TUNTEIDEN POLITIIKKA
Työryhmän puheenjohtajat:
Minna Nikunen, Jyväskylän yliopisto (minna.m.nikunen@jyu.fi)
Kirsti Lempiäinen, Lapin yliopisto

Talouspolitiikan ja työelämän muutokset ovat viime vuosina muotoilleet työn kulttuuria uudenlaiseksi. Työelämän vaatimukset ovat lisäksi vallanneet yhä laajemmin elämää, siten että vapaa-aika, ihmissuhteet ja perhesuhteet muotoutuvat työkulttuurin ehdoilla. Erilaiset moodit ja affektiiviset ilmapiirit – joita poliittiset toimijat luovat ja vahvistavat – tuntuvat ohjaavan ihmisiä samoihin suuntiin, yhdenmukaisiin ”investointeihin itseen”, työllistyvyyteen, kasvattamaan ”inhimillistä pääomaansa”. Hyvinvoinnin, terapian ja itsen kehittämisen ideat kietoutuvat työn kulttuuriin: ne auttavat muotoilemaan omaa ajatusmaailmaa ja asennemaailmaa työllistyväksi, niiden avulla voidaan kehittää resilienssiä, ja parannella ”julman optimismin” toksisten seurausten haavoja. Terveys ja hyvinvointi ovat myös saaneet uusia merkityksiä työelämäkulttuurin muutospaineissa. Lisäksi on syytä pohtia, mitä merkityksiä yksilöllistävä hyvinvointiajattelu antaa ruumiille, jotka eivät sovi kulttuurisiin ihanteisiin.

Toivotamme työryhmäämme tervetulleeksi alustuksia, joissa käsitellään työkulttuurin muutoksia, sen seurauksia ja poliittisen ohjailun roolia. Olemme erityisen kiinnostuneita näiden muutosten sukupuolittavista, luokkaistavista ja rodullistavista puolista.

MUSEOT MUUTOSPAINEISSA
Työryhmän puheenjohtajat:
Anna Rastas, Tampereen yliopisto (anna.rastas@tuni.fi) ja
Leila Koivunen, Turun yliopisto (leikoi@utu.fi)

Maailman muutokset heijastuvat museoiden toimintaan ja niille asetettuihin odotuksiin siinä kuin muihinkin kulttuuri-instituutioihin. Museoiden tehtävä niin kulttuuriperinnön vaalijoina kuin asioiden esittämisen, ilmiöiden tutkimisen ja uuden tiedon tuottamisen paikkoina asettaa niille erityisen vastuun kuunnella ja reagoida uusiin tiedon tuottamista ja esittämistä koskeviin vaatimuksiin. Museot, niiden historiallisesti kerrostuneet kokoelmat ja niistä tuotettava tieto ovat aina olleet erilaisten poliittisten kamppailujen kohteena. Kokoelmien synty on usein kaukana menneisyydessä ja niiden kasvu on ollut monien tekijöiden summaa. Vaikka uusi museologia ja kriittinen perinteentutkimus ovat viime vuosikymmeninä muuttaneet museoita ja niiden tutkimusta monin tavoin, vaatimukset vähemmistöjen ja marginalisoitujen ryhmien olemassaolon ja näkökulmien huomioimisesta ovat kasvaneet jatkuvasti. Muuttoliikkeiden tuomien väestömuutosten sekä vähemmistöjen ja marginalisoitujen ryhmien asemaa koskevien keskustelujen ja identiteettipoliittisten kamppailujen myötä museoiden tuottamat kuvaukset ”meistä” koetaan vanhentuneiksi ja poissulkeviksi. Museoilta myös edellytetään uudenlaisia, erilaiset yleisöt mukaan ottavia työtapoja. Tämä koskee niin eri paikkojen, ihmisryhmien ja kulttuurien historiaa esitteleviä kuin taide- ja muitakin museoita.

Työryhmässä tarkastellaan näitä museologian ja museotyön kentillä esitettyjä vaatimuksia ja niihin kytkeytyviä muutoksia. Miten ne ovat alkaneet vaikuttaa museoiden kokoelmatyössä, näyttelytoiminnassa ja kuratoinnissa? Miten suhde (historiallisiin) kokoelmiin on muuttunut? Ovatko meitä ja muita koskevat esitystavat muuttuneet ja kuinka niiden pitäisi muuttua? Miten vähemmistöt ja marginalisoidut yhteisöt otetaan, tai voitaisiin ottaa, huomioon ja miten niiden kanssa on rakennettu dialogia. Millaisia museoita koskevia avauksia tällaiset ryhmät ovat tehneet ja millaista niiden toimijuus on tänä päivänä museotyön kentillä? Miten marginalisoitujen ryhmien identiteettipoliittisilla kentillä käytävät keskustelut esimerkiksi kulttuurisesta omimisesta tai halventavista kuvaustavoista artikuloituvat, tai ne voidaan tulkita, museoille esitettäviksi vaatimuksiksi? Miten museotyö haastaa ja muuttaa – tai uusintaa – vanhentuneita ja joitain ryhmiä alistavia kuvaustapoja?

KUVASTON MURTUMAT JA LIUKUMAT
Työryhmän puheenjohtaja:
Silja Nikula, Lapin yliopisto (silja.nikula@ulapland.fi)

Työryhmässä tarkastellaan visuaalisia representaatioita muutoksen näkökulmasta. Kiinnostuksen kohteina ovat tavat, joilla muutos ja liike ilmenevät suomalaisissa kuvastoissa sekä miten kuvalla esittämisen tavat ovat muuttuneet 2020-luvun kynnykselle tultaessa. Muutos voi ilmetä jyrkkänä murtumana tai tuskin havaittavana, piiloutuvana liukumana. Kuvastoa voi tarkastella mediavälineiden, aiheiden tai esitystapojen näkökulmasta. Se voi rajautua esimerkiksi aikakauden, genren, teeman tai tekniikan perusteella. Empiiristen lähestymistapojen ohella erityisen toivottavia ovat metodologiset avaukset kuvastojen tutkimiseen, kuten esimerkiksi pohdinnat tutkijan roolista, tieteen ja taiteen menetelmien yhdistämisestä. Millaisin uusin lähestymistavoin kuvien tutkimuksessa voitaisiin päästä ”pintaa syvemmälle”?

Mediaympäristön näkökulmasta esitykset voivat käsitellä esimerkiksi uudenlaisia julkaisualustoja, lajityyppien sekoittuvuutta ja liikkuvuutta kontekstista toiseen. Esitystapaa voi pohtia vaikkapa kuvaston uusiutumisen näkökulmasta: Miksi stereotyyppinen kuvasto edelleen vetoaa? Miksi huumori ja ironia ovat vaikeita tyylilajeja? Mikä on uutta ja yllättävää? Entä autenttisuuden ja fiktiivisyyden ongelma: Onko referentiaalisuudella väliä?

Muutos voi olla myös kuvalla esittämisen aiheena. Tällöin kuvasto peilaa ajallista muutosta tai pyrkii esittämään liikettä muulla tavoin. Alueisiin, paikkoihin – ja paikattomuuteen – liittyvät kysymykset ovat jo olleet tutkimuksen kohteina, mutta keskustelu identiteetin luomisen keinoista jatkuu. Kiinnostavaa on myös, miten perinteinen kansallinen kuvasto limittyy nykyarkeen sekä miten ajalle tyypillisiä arvoja ja ihanteita esitetään.

Työryhmään sopivat oivallisesti myös tekijän näkökulmaiset esitykset, joissa tarkastellaan mielikuvien muuntumista näkyvään muotoon, sekä monet muut tässä yksilöimättömät aiheet.

TEKOÄLYN POLITIIKKA JA ASIANTUNTIJUUDEN HAASTEET
Työryhmän puheenjohtajat:
Seija Ridell, Tampereen yliopisto (seija.ridell@tuni.fi)
Jaana Parviainen, Tampereen yliopisto (jaana.parviainen@tuni.fi)
Marja Alastalo, Itä-Suomen yliopisto (marja.alastalo@uef.fi)

Uuden sukupolven tekoälyteknologioita hyödynnetään yhä laajemmin erikoistunutta koulutusta ja osaamista vaativissa asiantuntijatehtävissä eri aloilla, esimerkiksi ekonomistien (taloudellinen mallintaminen), lääkäreiden (IBM:n Watson potilaiden diagnosoinnissa ja hoidossa), toimittajien (tausta-aineistojen käsittely, uutisrobotit), arkkitehtien (parametrinen suunnittelu), pörssimeklareiden (automatisoidut kaupankäyntiympäristöt) ja asianajajien (eDiscovery tietojenkäsittely) työssä. Suurin osa tekoälytekniikoista, kuten luonnollisen kielen käsittely (NLP), massadatan louhinta, äänen- ja kuvantunnistus, koneoppiminen tai sosiaalisten verkostojen analysointi on suunniteltu avustamaan työtehtäviä, mutta koneet myös enenevästi suuntaavat ja ohjaavat päätöksentekoa tehden jopa päätöksiä asiantuntijoiden puolesta.

Tekoälyjärjestelmien vahvistuva rooli yhteiskunnallisesti merkittävässä päätöksenteossa herättää monia eettisiä, sosiaalisia ja poliittisia kysymyksiä asiantuntemukseen perustuvan ihmistyön luonteen muuttumisesta. Kuinka varmistaa, että ammattilaiset ovat kykeneviä tunnistamaan virheet oman alansa tekoälysovelluksissa ja pystyvät tarvittaessa puuttumaan niiden varassa eteneviin päätöksentekoprosesseihin? Esimerkiksi IBM:n sisäisistä raporteista käy ilmi, että Watson-tekoälyteknologia tuottaa usein virheellisiä syövänhoito-ohjeita (Ross 2018). Voiko tekoälyagenttien toiminta rajoittaa asiantuntijoiden valintoja, itsenäisyyttä tai auktoriteettia? Miten ja millaisin seurauksin? Millaisia ongelmia erikoistuneille ammattikunnille ja niiden asiakkaille saattaa aiheuttaa voiton maksimoinnin tavoittelu tekoälyalgoritmien omistajille? Jos tekniikka pettää, miten asiantuntijat suorittavat tarvittavat tehtävät ilman tietokoneohjausta ja laskennallisia laitteita?

Kutsumme työryhmään niin teoreettisia, filosofisia, metodologisia kuin empiirisiäkin esityksiä, jotka avaavat eri suunnista tekoälyn vaikutuksia asiantuntijatyöhön ja nostavat esiin näiden vaikutusten – tekoälyn politiikan – laajempia yhteiskunnallisia seuraamuksia. Esitysehdotukset voivat koskea niin tutkimustuloksia kuin olla tutkimusideoiden esittelyä.

URHEILU- JA LIIKUNTAKULTTUURIEN MUUTOS
Työryhmän puheenjohtaja:
Riikka Turtiainen, Turun yliopisto (rmturt@utu.fi)

Urheiluun liittyy omia – pinttyneitäkin – lainalaisuuksiaan, mutta ympäröivä maailma ei voi olla vaikuttamatta myös urheilu- ja liikuntakulttuurien uudelleenmäärittelyihin. Urheilun ja liikunnan tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskevat kysymykset ovat viime aikoina nousseet esille uudella volyymilla, ja suurimmat kansainväliset urheiluorganisaatiot ovat saaneet osakseen paljon kritiikkiä. Yhdeksi yhteiskunnallisesti merkittävistä huolenaiheista on puolestaan noussut nykyihmisten, erityisesti lasten, liikkumattomuus. Toisaalta perinteisten liikuntaharrastusten rinnalle on ilmestynyt monia vaihtoehtoisen fyysisen kulttuurin muotoja, mikä on synnyttänyt uudenlaisia liikuntatapahtumia ja -lajeja. Samalla miljoonayleisöjä keräävä e-urheilu on murtautunut yhdeksi urheilumaailman tuoreimmista tulokkaista. Urheilun ja liikunnan rahoittaminen on julkisuudessa puhututtanut kestoaihe, mutta nämäkin keskustelut ovat viime vuosina saaneet uusia muotoja.

Yksi urheilu- ja liikuntakulttuureihinkin merkittävästi vaikuttanut asia on yhteiskunnan digitalisoituminen. Sosiaalinen media on noussut keskeiseen rooliin niin kilpaurheiluesitysten välittäjänä kuin liikkumaan innostamisen välineenäkin. Verkon kautta on tullut mahdolliseksi seurata valtamedian ulkopuolelle jääviä urheilulajeja ja löytää mielekkäitä liikuntayhteisöjä. Urheilijat ja urheiluorganisaatiot sekä yleisö ja fanit tuottavat omia digitaalisia sisältöjään, mikä on muuttanut muun muassa urheilujournalismin käytäntöjä. Suosittujen some-vaikuttajien joukossa on useita hyvinvointialan asiantuntijoiksi profiloituvia liikkujia, jotka taas ovat vaikuttaneet liikunta-alan kehittymisen käänteisiin. Samaan aikaan erilaisten itsensämittaamisteknologioiden ja pelillistettyjen liikuntasovellusten käyttö on yleistynyt kuntoilijoiden keskuudessa, minkä seurausten selvittäminen on tärkeää. Digitaaliset ympäristöt tarjoavat tietysti myös omanlaisensa mahdollisuuden syrjiville puhetavoille ja toiminnalle liikunta- ja urheilukulttuurien yhteydessä. Näiden nykypäivän mediaurheiluksi lukeutuvien kulttuuristen ilmiöiden tarkastelu on kansainvälisesti suosittu tutkimussuuntaus, joka aika ajoin nostaa päätään myös kotimaisessa kontekstissa.

Työryhmään otetaan vastaan urheilu- ja liikuntakulttuurien muutosta myös pidemmällä aikavälillä koskevia esitelmäabstrakteja. Aihepiiri voi olla mikä tahansa ammattiurheilusta arkiliikuntaan ja näkökulma kulttuurista, kriittistä tutkimusotetta mukaillen epäkohtia esiin nostava tai (uusia) ilmiöitä esittelevä. Myös kaikki urheilu- ja liikuntakulttuurien tutkimuksen menetelmiä käsittelevät esitykset ovat erittäin tervetulleita. Työryhmän esitelmien pohjalta on tarkoitus koota teemanumero Kulttuurintutkimus-lehteen vuoden 2020 aikana.

TAIDE, TEKIJYYDEN MUUTOS JA TEKIJÄNOIKEUS
(Työryhmä on täynnä)

”Taide, tekijänoikeus ja tekijyyden muutos” -tutkimushankkeessa (2016–2020) tarkastellaan tekijän asemaa ja oikeuksia nykypäivän taidemaailmassa, erityisesti kirjallisuudessa ja kuvataiteissa. Monitieteisessä hankkeessa on tutkittu muun muassa sitä, millaisin ehdoin taiteilijat tosiasiassa pystyvät luomaan uusia teoksia olemassa olevien teosten pohjalta ja miten nämä ehdot eroavat tekijänoikeusjärjestelmän lähtökohdista. Työryhmässä hankkeen kahdeksan tutkijaa Minna Siikilä-Laitila (Jyväskylän yliopisto), Sanna Nyqvist (Helsingin yliopisto), Riku Neuvonen (Tampereen yliopisto), Anette Alen-Savikko (Helsingin yliopisto), Vehka Hakonen (Helsingin yliopisto), Tuomas Mattila (Helsingin yliopisto), Outi Oja (Stockholms universitet) ja Pauli Rautiainen (Tampereen yliopisto) esittelevät hankkeen tutkimustuloksia kahdessa sessiossa.

TAVALLISUUDEN TÄLLÄ PUOLEN: KESKITASON TOIMIJUUS KULTTUURISTEN JA TALOUDELLISTEN MUUTOSTEN KESKELLÄ

Puheenjohtaja:
Elina Valovirta, Turun yliopisto (elmava@utu.fi)

Työryhmä tutkii tavallisen toimijuuden mahdollisuuksia niin yliopistotyössä kuin yhdysvaltalaisessa nykykirjallisuudessa tarkastelemalla voittajien ja häviäjien väliin jäävää valtarakenteiden keskitasoa. Nämä kaksi erilaista, mutta yhtenevää kontekstia tarjoavat mahdollisuuden kuvata tavallista toimijuutta moniulotteisesti. Osoitamme, että tavallisuus on kaikkea muuta kuin tavallista; tavallinen elämä on monimutkainen rakennelma, jossa piilee lukuisia vastarinnan mahdollisuuksia. Tavallisuus on myös poliittista: samaan aikaan kuin populistinen politiikka vetoaa “tavallisen ihmisen” ahdinkoon perusteena syrjiville käytänteille (Gregg 2007), yhteiskunnan varakkain promille vähättelee varallisuuden merkitystä korostamalla olevansa tavallisia suomalaisia, kuin kuka tahansa (Kantola & Kuusela 2019, 20). Tarkastelemme sekä tavallisuuden vastarinnan mahdollisuuksia että tavallisuuteen kytkeytyvää arvaamatonta poliittisuutta. Esitämme, että tavallisuuden tutkimus avaa toistaiseksi suljettuja ikkunoita yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Määrittelemme tavallisuuden kirjallisuudentutkija ja queerteoreetikko Eve Kosofsky Sedgwickin (1997/2003) keskitason toimijuus -käsitteen avulla. Näin tavallisuus tarkoittaa valtarakenteiden keskitasoa, sitä harvoin tutkittua tavallisuutta, joka jää huomiotta huippupuheen, kilpailullisen kulttuurin, kiristyvän taloustilanteen ja putoamisen pelkojen keskellä. Sedgwickin määritelmä keskitason toimijuudesta on syntynyt hänen havaitessaan, että perinteisesti valtakriittinen (esim. sukupuolentutkimuksen) tietoteoria analysoi joko hegemonista tai subversiivista valtaa niin, että niiden väliin tai ulkopuolelle sijoittuva keskitaso jää huomioimatta. Sedgwick kuitenkin toteaa, että “vain toimijuuden keskitasoilla on tilaa luovuudelle ja muutokselle” (2003, 150). Sedgwickin teoreettiseen analyysiin ei kuulu käytännön sovellusta siitä, millainen keskitason korjaava luenta voisi olla (vrt. Valovirta 2014, 35). Siksi meistä on aika pohtia – kaksikymmentä vuotta Sedgwickin vaikutusvaltaisen tutkimuksen jälkeen – miten tavalliset elämät ja toimijuudet aikaansaavat muutosta. Sovellamme keskitason toimijuutta uudella, konkreettisella tavalla, jolloin keskitason toimijuuden eri muotojen analysointi laajentaa tavallisuuden mekanismit moninaiseksi, kirjavaksi kudelmaksi, mikä luo uudenlaisen tulkinnan mallin tavallisuuden tälle puolen.

KULTTUURIPOLITIIKAN PAIKKA. ALUEELLISIA NÄKÖKULMIA KULTTUURIPOLITIIKKAAN

Työryhmän puheenjohtajat:
Vappu Renko, Cupore (vappu.renko@cupore.fi)
Minna Ruusuvirta, Cupore, (minna.ruusuvirta@cupore.fi)

Kulttuuripolitiikkaa kehystävät eri tavoin määritellyt maantieteelliset kehykset: kunnat, maakunnat, Suomi, Eurooppa. Kehykset suuntaavat ja ohjaavat kulttuuripolitiikkaa eri tavoin. Kunnat ovat keskeisiä kulttuuripalveluiden rahoittajia ja toteuttajia, ja etenkin suurissa kaupungeissa kulttuuri on noussut keskeiseksi kehittämisen välineeksi. Maakunnat painottavat kulttuuria toiminnassaan hyvin eri tavoin. Kunnat ja maakunnat rajaavat edelleen muiden alueellisten yksiköiden (mm. AVI, ELY, Taike) erilaisia toimialueita. Kansallinen ja eurooppalainen taso ohjaavat ja suuntaavat kulttuuripolitiikkaa laajalla maantieteellisellä alueella.

Samalla maantieteelliset kehykset ovat jatkuvassa muutoksessa. Esimerkiksi kuntaliitokset ja suunniteltu maakuntauudistus luovat uusia alueellisia yksiköitä ja kulttuuripolitiikan paikkoja. Maantieteelliset kehykset ovat tiiviissä yhteydessä identiteettiin, osallisuuteen ja laajaan kulttuurin määritelmään – ja samalla kulttuuripolitiikan perustaan.

Millainen on paikan merkitys kulttuuripolitiikassa? Työryhmä kutsuu tarkastelemaan tätä kysymystä erilaisista teoreettisista ja metodologisista lähestymistavoista käsin. Toivotamme lämpimästi tervetulleeksi eri tieteenaloista kumpuavat näkökulmat kulttuuripolitiikan paikkaan ja erilaisiin merkityksiin.

Esitysten kieli voi olla suomi, ruotsi tai englanti.

IDENTITEETTIPOLITIIKKA: MUUTOS JA JATKUVUUS / IDENTITY POLITICS: CHANGE AND CONTINUITY

Työryhmän puheenjohtajat:
Katja Mäkinen, Jyväskylän yliopisto (katja.a.p.makinen@jyu.fi)
Sigrid Kaasik-Krogerus, Helsingin yliopisto (sigrid.kaasik@helsinki.fi)

Identiteetistä ja kuulumisesta keskustellaan vilkkaasti eri alojen tutkimuksessa ja nyky-yhteiskunnassa laajemminkin. Debattien keskiössä on usein suhde muutokseen: toiset korostavat pysyvyyttä ja toiset muutosta. Muutosten vaatimisessa tai vastustamisessa voidaan vedota identiteettipoliittisiin perusteisiin. Keskusteluissa menneisyyttä tulkitaan ja uudelleentulkitaan nykyhetken näkökulmasta, tavoitteena luotsata ’meitä’ kohti tulevaisuutta. Nämä piirteet nousevat esiin sekä julkisessa keskustelussa, jokapäiväisissä käytännöissä että institutionaalisen tason toiminnassa.

Työryhmä käsittää julkisen keskustelun, arjen käytännöt ja institutionaalisen tason politiikkojen muotoilut osaksi identiteettipolitiikkaa. Identiteettipolitiikan avulla pyritään niin vaatimaan tunnustusta ja oikeuksia kuin ohjaamaan yhteiskunnallista kehitystäkin. Prosessissa annetaan ristiriitaisia merkityksiä käsitteille ’me’ ja ’täällä’ sekä neuvotellaan niiden rajoista ja jatkuvuudesta. Identiteetillä politikoidaan muun muassa kansaan, etnisyyteen, uskontoon, luokkaan ja/tai sukupuoleen vedoten. Tällainen politikointi on osa yhteiskunnallista vallankäyttöä, joka vaikuttaa sekä yleiseen tietoisuuteen että erilaisten vähemmistöjen ja väestöryhmien mahdollisuuksiin tuntea kuulumista tai kokea poissulkemista. Varsinkin populistisen retoriikan suosio tekee identiteettipolitiikasta ajankohtaista uudella tavalla. Esimerkiksi maahanmuuton yhteydessä kiistellään siitä, ketkä kuuluvat tai eivät kuulu ’tänne’, miten ’maahan muuttaminen’ ’muuttaa maata’ ja vaarantaako se ’meidän’ jatkuvuutta.

Monitieteinen työryhmä kutsuu mukaan alustuksia, joissa identiteettipolitiikkaan liittyvää muutosta ja jatkuvuutta analysoidaan erilaisten teemojen ja aineistojen varassa. Odotamme esimerkiksi papereita, joissa käsitellään menneisyyden, tulevaisuuden, muistojen ja tunteiden roolia identiteettipolitiikassa. Tarkastelut voivat kohdistua muun muassa mediaan, hallintoon tai kansalaisyhteiskunnan toimijoihin. Niissä voidaan selvittää, millaisia identiteettejä eri toimijat pyrkivät tuottamaan ja mobilisoimaan, millaisia välineitä ne käyttävät muutoksen ja jatkuvuuden oikeuttamiseen ja mitä päämääriä identiteettipolitiikalla tavoitellaan.

Toivotamme tervetulleeksi analyysit, jossa identiteettipolitiikkaa ja kuulumisen ja ei-kuulumisen kysymyksiä tutkitaan esimerkiksi paikallisesta, alueellisesta, kansallisesta, eurooppalaisesta ja/tai globaalista näkökulmasta. Lisäksi ryhmä odottaa tutkimuksia, jotka lähestyvät identiteettipolitiikkaa käsitteellisellä tutkimusotteella. Myös identiteettipolitiikassa käytettävien symbolien ja visuaalisen aineiston tarkastelu on tervetullutta. Työskentelykielet ovat suomi ja englanti.

Identity and belonging are debated hotly in numerous research fields and more broadly in the society today. Change is in the core of these debates: some emphasise stability and others change. Both claiming and opposing change are being justified with identity political arguments.

Various actors use identity politics in public debates, everyday practices and the policy formulations for several aims such as claiming recognition and rights or guiding societal trajectories. They give controversial meanings to the concepts of ’us’ and ’here’ and negotiate their borders and continuity. In identity politics, concepts such as nation, ethnicity, religious, class and gender are politicized.

Politicking with identities is embedded in usage of power, influencing both general awareness and experiences of belonging or exclusion of various minorities and population groups. The popularity of populist rhetoric makes identity politics topical in a new way. For instance, in the context of immigration, there are struggles over who belong or do not belong ’here’, what changes immigration brings forth and whether it risks ‘our’ continuity.

This multidisciplinary working group calls for presentations that analyse change and continuity involved in identity politics based on different themes and materials, focusing on media, governance, civil society actors and beyond. We look forward to papers dealing with the roles of the past, the future, memories and emotions in identity politics. They can examine what kind of identities different actors seek to produce and mobilise, what kind of tools they use to legitimise change and continuity and what objectives they pursue with identity politics.

We welcome analyses, which explore identity politics, belonging and non-belonging from local, regional, national, European and/or global perspectives. We call for studies that address identity politics with a conceptual approach or scrutinise the symbols and visual materials used in identity politics. The working languages are Finnish and English.

MUUTTUVAN LUKEMISEN METODOLOGIAT: PARADIGMOJEN HANKAUSKOHDISTA TAITEENTUTKIMUKSESSA

Työryhmän puheenjohtajat:
Elli Lehikoinen, Turun yliopisto (elli.s.lehikoinen@utu.fi)
Henna-Riikka Rumbin, Turun yliopisto (herumb@utu.fi)

Kuuden esitelmän työryhmämme koostuu Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuuden oppiaineen nuoremmista tutkijoista, joista monet työskentelivät työryhmän esitysten käsittelemien aiheiden parissa myös Koneen säätiön vuosina 2016-2018 rahoittamassa Sotkuiset maailmat – kielimateriaalit ja luontokulttuurit taiteentutkimuksessa -hankkeessa.

Työryhmämme yhteinen, keskeinen kysymys koskee taiteentutkimuksen muuttuvia metodeja. Kirjallisuudentutkimuksen keskeisimpiä alueita on lukeminen, jonka metodologia koskee sekä teoreettisia lähtökohtia ja rajauksia että tutkijan mitä käytännönläheisintä työtä. Kysymme, millaisia poliittisia, eettisiä ja teoreettisen sitoutumisen valintoja metodologisten valintojen prosessiin liittyy perinteisesti ’luontoon’ tai ’materiaalisuuteen’ kytkeytyviä kysymyksenasetteluita pohdittaessa. Miten lukeminen muuttuu teoriakehikoista riippuen, tai tulisiko sen muuttua? Onko ’toisin’ lukeminen aina väistämättä kritiikkiä? Miten reaktiivisuuden ja affirmaation politiikat risteävät tutkivassa lukemisessa?

Niin sanotun materiaalisen tai ontologisen käänteen myötä näemme nämä kysymykset ajankohtaisina ja olennaisina keskustelunaiheina kulttuurintutkimuksen ja taiteentutkimuksen kentällä. Työryhmämme tutkijoita yhdistää kytkeytyminen metodologisiin muutoksiin. Viime aikoina kulttuurin- ja taiteentutkimuksessa on keskusteltu käsityksistä esimerkiksi symboliikasta, tulkinnasta ja representaatiosta sekä niihin liittyen erilaisista lukemisen tavoista. Työryhmässämme avaamme ja pohdimme lukemista, joka jollakin muotoa irtaantuu kirjallisuudentutkimuksessa vakiintuneiden kehysten tarjoamasta työskentelyn tavasta.

Esitelmät pohjautuvat työryhmän jäsenten väitöstutkimuksiin. Työryhmän kieli on suomi.

TOISIN JULKAISEMISEN TYÖRYHMÄ

Työryhmän puheenjohtajat:
Tuulikki Kurki, Itä-Suomen yliopisto(tuulikki.kurki@uef.fi)
Tuija Saresma, Jyväskylän yliopisto (tuija.saresma@jyu.fi)

Millaista tutkimuksellista tietoa voidaan julkaista esimerkiksi teatterin, tanssin, äänien tai kuvien keinoin? Mitä on toisin julkaiseminen ja miksi sitä tarvitaan? Toisin julkaiseminen voi tarkoittaa sellaisen tutkimustiedon tai tutkimusprosessiin liittyvän tiedon näkyväksi tekemistä, jota on haasteellista tai mahdotonta julkaista konventionaalisten tiedejulkaisukanavien kautta. Tällaista tietoa voivat tuottaa esimerkiksi tutkimuksen ja taiteen menetelmiä eri tavoin yhdistävät hankkeet ja monitieteiset hankkeet. Toisin julkaiseminen voi tarkoittaa myös aktivismia, joka ottaa kantaa ja pyrkii ravistelemaan tämän hetken tiedemaailman vakiintuneita julkaisukäytänteitä, -formaatteja ja -prosesseja. Akateeminen julkaiseminen on muutoksessa open access -vaatimusten ja toisaalta yhä ahneemmiksi käyvien kaupallisten kustantajien pyörittäessä julkaisubisnestä. Kuinka kulttuurintutkijat voivat ottaa kantaa ja osallistua julkaisumaailman muutoksiin?

Mitä toisin julkaiseminen voisi tarkoittaa sinun näkökulmastasi? Työryhmään kutsutaan puheenvuoroja, alustuksia ja esityksiä toisin julkaisemisen tavoista, metodeista, teoreettisista ja eettisistä kysymyksistä. Lisäksi pohditaan toisin julkaisemisen vaikuttavuutta, riskejä ja mahdollisuuksia. Työryhmässä voidaan myös ideoida, esitellä ja kokeilla erilaisia toisin julkaisemisen tapoja. Aikaa varataan myös yhteiselle keskustelulle.

Työryhmässä voi olla:

Puheenvuoroja ja esityksiä tutkijoilta, taiteilijoilta ja eri hankkeiden edustajilta (20-30 min) ja yhteistä keskustelua
Esimerkkejä toisin julkaisemisesta (zine, sarjakuva, taidenäyttely, elokuva, jne.)
Kulttuurintutkimuksen päivien aikana jatkuvassa käytössä oleva tila, johon voi käydä kokeilemassa, ideoimassa ja kommentoimassa toisin julkaisemisen tapoja.

Toisin julkaiseminen liittyy kulttuurintutkimuksen päivien teemaan eli muutokseen: miten vanhat ajatusmuodot, instituutiot ja käytänteet muuttuvat julkaisemisen näkökulmasta?

LUONTOKULTTUURIT KÄYTÄNNÖISSÄ

Työryhmän puheenjohtajat:
Karoliina Lummaa, Turun yliopisto (sakalu@utu.fi)
Jarno Valkonen, Lapin yliopisto (jarno.valkonen@ulapland.fi)

Monitieteistä luontokulttuurien tutkimusta motivoi tarve hahmottaa uudella tavalla yhteiskunnan luontoperustaisuutta, ekososiaalisuutta, eli sitä, että yhteiskunta ja kulttuuri ovat perin pohjin kietoutuneet luonnonprosesseihin. Luontokulttuurien tutkimus problematisoi vakiintuneet luonnon ja – varapolitiikan, poliittisen ekologian, sukulaisuuden, eettisyyden, tietämisen ja tiedon kentät ja jopa historian tarjoten vaihtoehtoista, täydentävää, vastavuoroista ja eettisesti kestävää tietoa ja tietämistä. Luontokulttuurien tutkimus tarjoaa laaja-alaisen käsityksen maailmassa olemisesta yhdistäen luovasti eri alojen tietämyksen osoittaen, miten luonnontieteet, yhteiskuntatieteet ja humanistiset tieteet voivat todellakin luovasti tehdä yhteistyötä ja niin, että kukin niistä tulee olemaan enemmän kuin yksi. Työryhmä kutsuu tarkastelemaan humanistista ja yhteiskuntatieteellistä luontokulttuurien tutkimusta, ajattelua, teorioita ja käsitteistöä. Työryhmään toivotaan esityksiä, joissa tarkastellaan luontokulttuurista olemista ja elämistä esimerkiksi ekososiaalisuuden, jätteen, ihminen-eläin-suhteiden, posthumanistisen huolen ja hoivan ja infrastruktuurien tutkimuksen näkökulmista.