Hyvinvointioikeuden päivät 2025

Hyvinvointioikeuden päivät 2025 nostaa keskusteluun palveluiden ja etuuksien oikeudenmukaisuuden kysymykset, jotka kietoutuvat käytäntöihin siitä, miten ihmiset pääsevät sosiaalisiin oikeuksiinsa.

Torstaina aloitamme puhumalla säästöistä. Sosiaalisiin oikeuksiin pääsyä haastavat tällä hetkellä säästötarpeet niin kunnissa, hyvinvointialueilla kuin valtion taloudessakin. Talouden nimissä nostetaan esiin tarve rajoittaa oikeuksiin pääsyä: terveydenhuollossa puhutaan priorisoinnista; sosiaalihuollossa asiakkuussegmentoinnista tai porrasteisuudesta; toimeentuloturvassa jännitetään mihin sosiaaliturvauudistus päätyy; varhaiskasvatuksessa ajateltiin säästettävän luopumalla yhdenvertaisuussuunnitelmista. Mitä oikeudellisella tarkastelulla on annettavaa silloin, kun on kyse niukkojen resurssien jakamisesta ja jakamisen keinoista? Miten normit olisivat mahdollisimman oikeudenmukaisia?  Pitäisikö säästöpäätökset tehdä lainsäädännön tasolla, hyvinvointialueiden, Kelan tai kuntien ohjeissa vai jäävätkö ne yksittäisen työntekijän harkintaan? Entä miten pidämme huolta järjestelmän kestävyydestä, jotta myös tulevilla sukupolvilla on mahdollisuus etuuksiin ja palveluihin? 

Perjantain plenumissa pohditaan hyvinvointioikeuden soveltamista. Lainsäädäntö ohjaa Suomessa tiukasti hyvinvointipalveluita. Liiallisen oikeudellistumisen arvostelijat ajattelevat lainsäädännön olevan ajoittain turha rajoite, joka häiritsee joustavaa ja sujuvaa ihmisten auttamista ja asioiden hoitoa. Lastensuojelussa mietitään kasvatuksen ja kiellettyjen rajoitusten hiuksen hienoa eroa, kouluissa pohditaan eikö kännykkää saa ottaa pois. Toisaalta ajatellaan, että harkintaa on liikaa: ihmisten turvaksi tarvittaisiin entistä tiukempaa sääntelyä ja esimerkiksi subjektiivisia oikeuksia, jotta voitaisiin varmistaa ihmisten pääsy oikeuksiinsa. Lain ja käytännön välissä vaikuttaa olevan jännite – mutta onko juridiikan ja esimerkiksi terveydenhuollon, sosiaalihuollon tai opetustoimen eettisten ideaalien välillä kuitenkaan ristiriitaa? Eivätkö tavoitteet ole sittenkin samat? 

Hyvinvointioikeudessa on tyypillistä, että ensikädessä muut kuin juristit soveltavat lainsäädäntöä ja päättävät ihmisten oikeuksien täytäntöönpanosta. Hyvinvointioikeudessa tarvitaankin myös muuta kuin oikeudellista tietoa, jotta voidaan esimerkiksi selvittää mikä ihmisen tarve palveluihin on ja miten tämä tarve voidaan parhaiten tyydyttää. Erilaista, moniammatillista asiantuntijatietoa sovitetaan yhteen oikeudellisen tiedon kanssa. Mitä moninaiset lainsoveltajat tarkoittavat oikeuksiin pääsyn ja saavutettavuuden kannalta? 

Etusivun kuva: Jousia Lappi, Tampereen kaupunki